20210725_154505 (2).jpg

 

Sunnuntaina minulla oli Sipoon Vanhassa kirkossa iltavuoro, eli olin paikalla neljästä iltakahdeksaan. Olin varautunut siihen, että kirkossa saattaisi sunnuntai-iltana olla aika hiljaista, joten sitä iloisempi yllätys oli, kun kirkossa kävijöitä oli koko vuoron ajaksi ja kun useat heistä vielä viipyivät pitkään.

Kirkkoon tuli pian vuoroni alettua naishenkilö tyttärensä ja vävynsä kanssa. Tyttären raskaus oli jo yliajalla, ja vähän jännitti, josko synnytys käynnistyisi kirkossa. Hyvin rauhalliselta kolmikko kuitenkin vaikutti eikä heillä tuntunut olevan kiire minnekään. Heidän jälkeensä kirkkoon tuli mies kahden aikuisen tyttärensä kanssa. Tutustuttuaan kirkkoon hän kysyi, saisiko hän soittaa kirkon harmonia. Luvan saatuaan hän soitti oman kauniin sävellyksensä ja sen jälkeen hän vielä säesti toista tytärtään, joka lauloi juutalaisen laulun Eli, Eli. On vaikea kuvailla sitä, miten kauniilta musiikki kirkossa kuulosti. Laulun Eli, Eli sanat on kirjoittanut Natsi-Saksaa vastaan taistellut unkarilainen Hanna Szenes (1921 - 1944), joka toimi laskuvarjojääkärinä ja yritti pelastaa juutalaisia. Romanialaista sukua oleva David Zahavista on tehnyt sävellyksen Szenesin runoon.

Tuttua eteläpohjalaista murretta puhuva pariskunta kertoi olevansa kesämatkalla eteläisessä Suomessa, ja heille oli suositeltu käyntiä myös Sipoon Vanhassa kirkossa. Kirkon lattia kiinnosti heitä kovasti ja he kertoivat, että Isonkyrön keskiaikainen kirkko on tämän vuoden ajan suljettu lattiaremontin takia. Kun tarkemmin kyselin, mistä he ovat kotoisin, kävi ilmi, että he asuvat Isonkyrön naapurissa Ilmajoella Huissin kylässä, jossa minäkin olen syntynyt. Selvisi myös, että miehen vanhemmat ovat olleet minun vanhempieni naapureita ja hyviä tuttuja.

Järvenpääläispariskunta viihtyi kirkossa varmaan tunnin ajan ja heidän kanssaan meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kun Järvenpää on minun koulukaupunkini, jossa käymme, tai kävimme ennen koronapandemiaa, usein taiteilijakodeissa ja erilaisissa tilaisuuksissa.

Viimeiset kirkossa vierailevat lähtivät vasta kahdeksalta, jolloin suntio tuli sulkemaan kirkon oven. Tämänkin illan aikana kävijöiden joukossa oli paljon sellaisia, jotka ovat erityisen kiinnostuneita kirkoista ja jotka aina Suomessa ja muualla matkaillessaan vierailevat niissä. Kaikki kävijät, yhtä englanninkielistä lukuunottamatta, olivat suomenkielisiä.

Opasvuoron päätteeksi hain vielä kolme laatikkoa mustikoita rouvalta, jolta olen ostanut niitä jo usean vuoden ajan. Mustikat oli poimittu Nikkilän metsästä, ja tänä vuonna ne ovat selvästi pienempiä kuin edellisten vuosien mustikat, joten niiden poimiminen on varmasti ollut myös paljon hitaampaa. Laadultaan ne olivat kuitenkin hyviä ja aivan roskattomiksi puhdistettuja.