P1160290.JPG

 

P1160302.JPG

 

Lauantaiaamuna luin lehteä sängyssä, kuten luen useimpina aamuina, ellei ole kiire minnekään. Ikkuna oli auki ja yhtäkkiä ulkoa kuului hanhien ääntelyä. Juoksin ulos ja ehdin nähdä hanhiparven lentävän talomme yli. Se oli minun tämän kevään ensimmäinen hanhihavainto eikä hanhia vielä ole muutenkaan kovin paljon tänä keväänä näkynyt. Tiiran lintuhavainnoista näkee, että kevään ensimmäiset hanhihavainnot tehtiin koko maassa vasta muutama päivä sitten.

Lauantaina kävin myös katsomassa Ritvaa sairaalassa. Juuri ennen sairaalaan lähtöäni olin saanut Ifolorilta sähköpostiviestin, jossa kerrottiin, että Ritvan kuvakirja on valmistunut. Kirjan sai avatuksi sähköpostiviestin linkistä ja näin teimmekin Ritvan kanssa, eli selasimme kirjan läpi ja meistä se näytti oikein hyvältä.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme käymään Kalkkirannassa katsomassa, missä vaiheessa kevät siellä on. Meri on vielä jäässä, ja liikenne saariin ja saarista Kalkkirantaan tapahtuu vielä ilmatyynyaluksella, joka saapuikin juuri sopivasti tuoden muutaman matkustajan mukanaan. Rannassa oli pieni sula alue, jossa uiskenteli pari joutsenta ja sorsia. Yhden hankiparvenkin näimme lentävän meren suunnasta.

Sunnuntai-illaksi olin hankkinut meille liput Halosenniemessä esitettävään pienoisnäytelmään Kultakausi. Antti halusi katsoa formuloita, joten pyysin Kaijan kaveriksi Halosenniemeen. Matkalla esitystä katsomaan poikkesin isää ja äitiä sekä Marttia katsomaan ja hain samalla Kaijan mukaani. Ajomatkan aikana näin neljän kurjen kaartelevan taivaalla. Aikansa kaarreltuaan ne lähtivät lentämään pohjoisen suuntaan, kunnes yksi niistä erkani ja lähti omille teilleen ja kolme muuta jatkoivat alkuperäiseen suuntaan. Kaksi hanhiparvea näin myös tämän matkan aikana, joten taivaalla oli runsaasti nähtävää.

Halosenniemen Kultakausi-näytelmän oli käsikirjoittanut Heikki Lund ja sen oli tuottanut Keski-Uudenmaan teatteri. Näytelmä kertoi säveltäjä Jean Sibeliuksen ja kuvataiteilijoiden Helene Schjerfbeck ja Akseli Gallen-Kallela tapaamisesta. Taiteilijat tapasivat todennäköisesti vuonna 1926, jolloin runoilija Eino Leino oli juuri kuollut Tuusulassa. Näytelmässä muistellaan Leinoa ja hänen elämäänsä sekä keskustellaan Sibeliuksen, Schjerfbeckin ja Gallen-Kallelan urasta ja taiteesta. Helene Schjerfbeckin ja Akseli Gallen-Kallelan välit ovat jäiset, koska Akseli Gallen-Kallela oli aikoinaan vähätellyt naistaiteilijoita ja heidän taiteensa merkitystä. Gallen-Kallelan oli silloin kirjoittanut, että naistaiteilijat palvelisivat isänmaataan paremmin synnyttämällä poikia kuin yrittämällä tehdä taidetta. Tosin Gallen-Kallela tässä myös toteaa, että vähättely johtui osittain kateudesta. Nyt taiteilijat kuitenkin pääsevät jonkinlaiseen sovintoon. Musiikkina näytelmässä oli osia Jean Sibeliuksen Ateenalaisten laulusta, Karelia-sarjasta, Kuusi-sävelteoksesta, Romanssista Des-duuri sekä Finlandiasta, jotka Anu Silvasti soitti komeasti Halosenniemen pianolla. Näytelmän esiintyjät olivat yllättävän paljon esittämiensä henkilöiden näköisiä ja tyylisiä. Halosenniemi on tunnelmallinen paikka sekä taidemuseona että näytelmien esityspaikkana.

 

P1160308.JPG