Viikko sitten lähdettiin Suomeen Floridan auringosta ja tänään saatiin sieltä aurinkoisia Antin-päiväterveisiä. Täällä meillä sää on täysin erilainen kuin siellä Floridassa. Ei  se kuitenkaan mitään haittaa, korkeintaan vähän rajoittaa ulkona liikkumista. Tänään oli sellainen sää, ettei ulkona voinut viipyä, vaikka yritimmekin Ritvan kanssa lähteä kävelylle. Juuri sillä hetkellä satoi ja tuuli kuitenkin niin rankasti, että kiireesti riennettiin sisälle.

Kävin tänään pitkästä aikaa Haaga-Heliassa, jossa arvioimme Arjan kanssa opinnäytetyön, jonka ohjattavani oli saanut valmiiksi. Työn tekeminen kesti kuusi vuotta, mutta siitä tuli hyvä työ, ja koska muut opinnot on suoritettu, ohjattavani valmistuu joulukuussa. Oli mukava lukea tämän opiskelijan kypsyykokeesta, kun hän kirjoitti, että oman periksiantamattomuutensa ja opinnäytetyöohjaajansa lempeän sinnikkyyden ansiosta hän sai työn tehdyksi. Välillä hän oli jo harkinnut opintojen keskeyttämistä, kun energia ei tahtonut riittää kaikkeen.

Haaga-Heliassa oli tapahtunut paljon muutoksia sitten viime kevään, jolloin kävin siellä viimeksi. Meidän seiskakerros, jossa aikanaan olivat opettajien kahden, kolmen tai neljän hengen huoneet, oli muutettu maisematilaksi. Tilasta osa oli sellaista, että siellä sai keskustella opettajakollegoiden ja muiden kanssa normaalisti, osa oli sellaista tilaa, että siellä sai kuiskailla ja sitten oli vielä alue, jossa piti olla aivan hiljaa. Opettajilla ei ole maisematilassa vakiopaikkoja, vaan aina tilaan tullessaan voi valita vapaista paikoista sen, jossa haluaa työskennellä. Kerroksessa työskenteleviä opettajia on enemmän kuin työskentelytiloja, koska juuri koskaan kaikki opettajat eivät ole samanaikaisesti paikalla. Opettajat ovat tilamuutoksen jälkeen ruvenneet tekemään aikaisempaa enemmän kotonaan niitä töitä, jotka eivät vaadi paikalla oloa. Tänäänkin paikalla oli vain joitakin opettajia ja tunnelma kerroksessa oli hyvin hiljainen.

Jokaisella opettajalla on maisematilassa pieni henkilökohtainen kaappi, mutta kun opettajilla on kirjoja, luentomateriaalia ja muuta aineistoa, ihmettelin, miten sellaiseen pieneen kaappiin saadaan kaikki mahtumaan. Keskustelin kahden opettajan kanssa tästä tilasta. Toinen heistä ei pitänyt tästä uudesta maisematilasta ollenkaan ja toinen oli sitä mieltä, että se on aivan ihana ja aivan juuri hänen juttunsa. Kaappitilat eivät kuulemma riitä alkuunkaan.

Myös Haaga-Helian hissit olivat muuttuneet sellaisiksi, että minun piti kysyä neuvoa, ennen kuin osasin matkustaa seitsemänteen kerrokseen. Ensin minun piti painaa halutun kerroksen numeroa, minkä jälkeen hissi ilmoitti, mikä kuudesta hissistä tulisi viemään minut haluamaani kerrokseen.

Viime torstai-iltana olin Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioreiden hallituksen kokouksessa. Suunnittelimme ensi vuoden kevätretken ja symposiumin teemaa. Valituksi tuli Järvenpään yhteiskoulun perustajan Bjarne Westermarckin elämä ja työ. Kevätretki tehdään opastettuna kävelykierroksena Järvenpäässä Westermarckin merkeissä ja lokakuun symposiumissa perehdytään Westermarckiin tarkemmin.

Martti käväisi illalla ja toi lauantain juhlista ottamiaan kuvia. Nyt minulla on Fransun ja Martin ottamat kuvat, joista ryhdyn kokoamaan juhlakirjaa.