Pihalla puuhailun lisäksi olen kesän jälkeen aloittanut joitakin muitakin aktiviteetteja. Ilmoittauduin Porvoon Kansalaisopiston Ikäihmisten yliopisto -sarjan luennoille, joita pidetään kerran viikossa ja joiden teemana tänä syksynä on Nato. Tähän mennessä kerran viikossa pidettävien luentojen aiheet ovat olleet everstiluutnantti Jukka Saarelan "Perustietoa Suomen Puolustusvoimista" ja kansantaloustieteen emeritusprofessori ja sotatieteiden tohtori Vesa L. Kanniaisen "Taktiset ydinaseet". Ihan kiinnostavaa tietoa juuri nyt, kun Suomi on liittynyt Natoon ja Venäjä tuossa naapurissa on aika arvaamaton.

Isän kuoleman jälkeen ajattelin koota yhteen tiedostoon hänen elämänsä vaiheet ja olen niitä jo aika paljon kokoon saanutkin ja kirjoittanut. Isä ja äiti kirjoittivat aikanaan kumpikin muistojaan omasta elämästään kuvakirjaan, jonka tein heidän elämästään, ja isä kirjoitti matkapäiväkirjaa hänen ja äidin Sveitsin matkoista. Näitä tekstejä olen myös siirtänyt kirjoitelmaani. Kirjoitus on tarkoitettu erityisesti Einon ja Katrin lastenlapsille ja lastenlastenlapsille.

Isän kirjoituksia lukiessani tuli mieleen, että aina ne venäläiset ovat yhtä mielellään pommittaneet vihollisensa sotilaita kuin siviilejäkin. Isäkin kirjoitti talvisodan ajasta Karjalan Kurkijoella muun muassa: "Sotatalvena lunta oli paljon ja oli kova pakkanen. Ulkona ei saanut liikkua. Venäläisten lentokoneista ammuttiin myös siviilejä kohti. Lakanat päällä juostiin metsään, kun pommikoneet tulivat."

 

Viime hetken museovierailu Suomen merimuseon Pako Pompejista -näyttelyyn toteutui, kun sunnuntaiaamuna totesin, että nyt sinne on mentävä tai sitten näyttely todennäköisesti jää näkemättä, koska se on auki enää viikon. Kotka on runsaan tunnin ajomatkan päässä, joten ihan kohtuuajassa museokäynnin pystyi suorittamaan. Kotkassahan olisi paljon nähtävää, muun muassa komeita puistoja, mutta koska ne näin syksyllä eivät ehkä enää ole parhaimmillaan, kävin vain museossa ja keskityin Pompeji-näyttelyyn, kun merimuseon pysyväisnäyttelyt on käyty katsomassa jo aikaisemmin.

Elokuun 24. päivänä vuonna 79 Vesuviuksen tulivuoren purkautuessa Pompejin satamakaupunki hautautui tuhkaan ja kiveen ja suurin osa sen asukkaista kuoli. Arkeologiset kaivaukset alueella aloitettiin 275 vuotta sitten, ja edelleenkin tuhka- ja kivikerroksen alta paljastuu uusia löydöksiä.

 

Merellinen maisema, 1. vuosisata jaa, fresko.

Merimuseon näyttelyssä oli esillä 160 alkuperäistä esinettä sekä Napolin museoista että Suomen kansallismuseon kokoelmista. Esineiden joukossa oli muun muassa seinämaalauksia, veistoksia amforioita eli saviruukkuja, koruja ja olipa mukana tulivuoren purkauksen aikaan uunissa paistumassa ollut leipäkin.

 

Paistumassa ollut leipä vuodelta 79 jaa.

Näyttelyssä oli myös runsaasti tekstejä, joissa kerrottiin elämästä Pompejissa ennen sen tuhoutumista. Tulivuoren purkauksen vaiheet kerrottiin myös tunti tunnilta alkaen 24.8. vuonna 79 kello 12, jolloin Vesuviuksen purkaus alkoi useiden päivien järistysten jälkeen. Purkauspilvi kohosi nopeasti 14 kilometrin korkeuteen. Voimakkaan tuulen seurauksena tuhkaa ja hohkakiveä satoi tulivuoren lähialueille, myös Pompejiin. Purkauksen vaiheiden kuvaus jatkui seuraavaan päivään 28.8. kello 10, jolloin purkauksen raivo alkoi laantua, vaikka tuhkasade jatkuikin vielä neljä päivää. Kun mullistus loppui, oli Pompeji hautautunut yli kuusi metriä paksuun kerrokseen tuliperäistä materiaalia. Kaupunki katosi yli 1600 vuodeksi. Vuonna 1748 alueella aloitettiin ensimmäiset viralliset arkeologiset kaivaukset.

Näyttely oli kiinnostava ja erityisesti teksteissä kerrottuja asioita ja tarinoita oli kiva lukea. Kiinnostus tutustua asiaan vielä syvällisemmin heräsi, joten nyt sitten vain etsimään lisää tietoa asiasta netistä ja näyttääpä kirjastostakin löytyvän jotakin.