Joulun vietto alkoi meillä oikeastaan jo joulua edeltävänä viikonloppuna. Lauantaina hain porvoolaisesta ravintolasta Hanna-Mariasta meille ja vanhemmilleni tilaamani joululaatikot ja -salaatit. Samalla matkalla kävin katsomassa Jarkon perheen jouluvalmisteluja.

Sunnuntaina oli talvipäivän seisaus, joten siitä lähtien päivä on pidentynyt ja ollaan menossa kohti kevättä. Sunnuntaina oltiin Jarkon ja Jarnon perheiden kanssa Ravintola Sinnessä joulubrunssilla. Joukosta puuttui Corinne, joka oli lomamatkalla Thaimaassa. Jouluiset alkuruoat ja jälkiruoat haettiin noutopöydästä ja pääruoka tarjoiltiin pöytiin, vaihtoehtoina oli punajuuririsottoa ja vuohenjuustoa, päivän kalansaalis, joka oli paahdettua siikaa sekä pitkään haudutettua possunniskaa. Ruoka oli erittäin maukasta, palvelu oli ystävällistä, ja meillä oli hauskaa.

 

80427480_10157085508802632_6184326042325352448_n.jpg

Edenin kanssa ravintola Sinnessä.

Maanantaina eli aatonaattona aamuviideltä Antti pani jäisen kinkun uuniin paistumaan 90 asteeseen, ja illalla kymmeneltä kinkku oli kypsä. Siitä tuli juuri sopivan kostea ja maukas. Päivällä kävin Paippisissa ja iltapäivällä mentiin Antin kanssa Helsinkiin Ritvan syntymäpäiväkahveille.

Jouluaatto oltiin rauhallisesti kotona. Syötiin riisipuuroa ja katsottiin televisiosta joulurauhan julistus ja erilaisia joulukonsertteja. Iltapäivällä syötiin jouluinen kala-ateria ja illalla täytin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien ristikoita ja luin Charles Dickensin Saiturin joulua (2018, 110 s.).

Joulupäivän jumalanpalvelus televisioitiin Söderkullan kirkosta. Minä katsoin sen televisiosta, vaikka olisihan sitä voinut mennä paikan päällekin, kun matkaa oli vain kolmisen kilometriä. Iltapäivällä ajettiin Paippisiin, jonne Henna, Jarno ja Eden tulivat lähes samanaikaisesti. Juotiin kahvit ja otettiin neljän polven kuvia.

 

80190370_10157093841762632_7696608907992498176_o.jpg

Kuvassa oikealta isä ja äiti, minä, Jarno, Eden ja Henna sekä Oskar-koira.

Tapaninpäivän perinteisiin meillä kuuluu Päivin ja Juuson perheen tarjoama jouluateria heidän Kirkkonummen kodissaan, ja sinne ajettiin nytkin iltapäivällä. Tarjolla oli toinen toistaan herkullisempia alkupaloja, kinkkua ja joululaatikoita sekä ihanaa luumukermaa ja taatelikakkua.

Joulun kutsumaton vieras saapui meille jouluaattona, kun olin vielä sängyssä. Kun Antti lähti hakemaan Helsingin Sanomia ja Uusimaata postilaatikosta, häneltä jäi ilmeisesti ulko-ovi hieman raolleen. Yhtäkkiä näin, kuinka ulko-oven suunnasta tuli hiiri, joka juoksi makuuhuoneen oven editse ja jatkoi matkaa olohuoneen suuntaan. Jonnekin se pääsi piiloon niin, että siitä ei saatu mitään havaintoa. Tämä välikohtaus oli vähällä pilata minun joulunviettoni, koska satun pelkäämään hiiriä. Ensin ajattelin viettää koko joulun makuuhuoneessa, koska se oli tutkitusti hiiretön tila, mutta uskaltauduin sitten kuitenkin vähitellen ulos sieltä. Vaikka meillä oli hiirenloukkuja viritettynä aatosta alkaen, vasta tapaninpäivän jälkeisenä yönä hiiri raclettejuuston houkuttelemana oli kävellyt suoraan surman suuhun, hiirenloukkuun. Nyt on sitten joulurauha palannut, vaikka joulu onkin jo mennyt.