Eletään vielä sydäntalvea, mutta Heikinpäivänä, 19.1., karhu kansanperinteen mukaan käänsi kylkeään ja talven selkä taittui. Päivän pidentymisen huomaa kyllä jo selvästi. Olemme olleet nyt talviaikaan aika paljon kotosalla, ja ehkä siksi olenkin innostunut ruoanlaitosta, joka on ihan mukavaa, kun ottaa sen harrastuksena, vaikka välillä tuntuukin siltä, että kauha on kasvanut käteen kiinni, kuten Leila-ystäväni asian kerran ilmaisi. Yksi tavoite meidän ruokataloudessa on; se ettei ruokahävikkiä saisi tulla. Siksi ruoanlaiton yksi teema onkin, että otetaan sitä, mitä kaapista löytyy ja ideoidaan siitä lounas. Päivälliseen voi sitten käyttää vähän enemmän aikaa.

Kuluneen viikon aikana ruokalistamme on vaihdellut silakkalaatikosta simpukoihin. Silakkalaatikkoa varten ostin suolasilakoita ja tein laatikon muuten ihan perinteisen ohjeen mukaan, mutta kun satuin pakastealtaalla näkemään pakasteperunapussin, ostin valmiiksi kuoritut ja viipaloidut perunat. Kun olin liottanut suolasilakat ja fileoinut ne, ladoin perunat, silakat ja sipulit kerroksittain voideltuun vuokaan lisäsin pippuria myllystä, kaadoin munamaidon vuokaan ja päälle laitoin pekoniviipaleita. Uunissa vuoka oli pari tuntia. Sinisimpukoita ostin kilon, huuhtelin ne juoksevassa vedessä ja tarkistin, että ne ovat eläviä. Tein keitinliemen valkoviinistä, valkosipulista, sipulista ja yrteistä, keitin simpukoita kovalla lämmöllä kannen alla nelisen minuuttia, siirsin simpukat kattilasta lautasille, lisäsin liemeen kermaa ja sahramia, kiehutin lientä hetken ja lisäsin liemen simpukoiden päälle. Simpukoiden kanssa syötiin patonkia.

Talomme tarvitsi uudet vesikourut ja pyysimme tarjouksen kahdesta yrityksestä. Niiden tarjousten hintaero oli vain 50 euroa. Valitsimme sen yrityksen, jonka edustaja tuli paikan päälle katsomaan heti yhteydenottomme jälkeen. Toisesta yrityksestä jouduttiin tarjousta odottamaan pidempään ja he tekivät tarjouksen valokuvien ja antamiemme tietojen perusteella. Uusien kourujen asennusta ei tarvinnut kauan odottaa, kun talvella ei ole ruuhkaa asennuksissa. Asentajat tekivät hyvää työtä ja jopa poistivat pyytämättä vanhojen palotikkaiden pätkän, jota oli jäänyt poistamatta, kun palotikkaat aikanaan siirrettiin toiseen paikkaan.

Järvenpään Yhteiskoulun ja Lukion Senioriyhdistyksen hallituksen kokous pidettiin yhdistyksen uuden puheenjohtajan Jaakon kotona. Kokouksessa keskusteltiin muun muassa yhdistyksen tulevaisuudesta. Aikaisemmin yhdistyksen vuosittaisissa symposiumeissa on teemana usein ollut yhteiskoulun tai Järvenpään ja sen lähiseudun historia. Nyt on ajatuksena kehittää yhteyksiä Järvenpään lukioon; sen opiskelijoihin ja opettajiin. Tavoitteena on luoda verkosto eri puolilla maailmaa olevien Järvenpään lukiosta valmistuneiden asiantuntijoiden kesken ja pyytää näitä alustajiksi ja esiintyjiksi senioriyhdistyksen symposiumeihin, joihin kutsutaan lukion opiskelijat, opettajat ja senioriyhdistyksen jäsenet. Symposiumin lisäksi senioriyhdistyksen toimintaan kuuluvat vuosittainen kevätretki, jonka kohde päätetään seuraavassa kokouksessa maaliskuussa sekä riemuylioppilasjuhla 50 vuotta sitten Järvenpään yhteiskoulusta ylioppilaaksi päässeille. Riemuylioppilasjuhla järjestetään kevään ylioppilaiden lakkiaisten yhteydessä.

Ennen kokousta Järvenpäässä kävin Kellokoskella tapaamassa Merjaa, joka tarjosi maistuvan lounaan ja kahvin kanssa herkullisia leivonnaisia. Hänellä oli myös yllätys; hän oli tehnyt minulle kuvioiltaan ja väreiltään aivan ihastuttavan kaarrokeneuleen. Tämä oli elämäni toinen kaarrokeneule. Edellisen oli tehnyt Merjan Tyyne-äiti lähes 60 vuotta sitten. Sen villapaidan kauniit värit ja kuviot muistan vieläkin aika tarkasti, ja sitä käytin ahkerasti niin kauan kuin se mahtui päälle.

Tänään on Runebergin päivä ja runsas vuosi sitten kuolleen Antti-veljeni syntymäpäivä. Olen ehtinyt tänä vuonna syödä jo kolme runebergintorttua, kaikki eri valmistajien ja kaikki ihan hyviä. Ehkä ensi vuonna sitten leivon omat runebergintortut. Vaikka niin olen ajatellut muinakin vuosina.