P1240766.JPG

Sipoon vanhan kirkon opastehtävän myötä Sipoon historia on ruvennut kiinnostamaan aikaisempaa enemmän. Arja Rantasen ja Christer Kuvajan kirjoittama Sipoon Pitäjän Historia Vuoteen 1868 (1994), osat I ja II sekä Sten Enbomin, Birgit Lindroosin ja Odin Sjöholmin kirjoittama ja Kaarina Nazarenkon suomentama Entisajoista nykypäivään - Sipoon historian vaiheita (2005, 191 s.) kertovat Sipoon historian lisäksi myös Sipoon vanhan kirkon vaiheista.

 

P1240777.JPG

Sipoo 7000 - 8000 vuotta sitten. Kiinteää maata oli vain Sipoon pohjoisosissa, Keski-Sipoo oli saaristoa ja suuri osa nykyistä Sipoota oli veden alla. Sipoon vanhan kirkon paikka on merkitty ristillä. (Sipoon historian vaiheita 2005) Sekin paikka oli tuolloin veden peitossa.

Viikinkiajalla, noin vuosina 800 - 1050 jaa., Sipoossa ei todennäköisesti ollut vielä kiinteää asutusta. Ruotsinkielinen väestö Sipooseen tuli luultavasti 1230-luvun lopun ja 1300-luvun puolivälin aikana Ruotsista, josta väestönkasvu pakotti ruotsalaiset muuttamaan, kun kaikille ei riittänyt viljelysmaita. Todennäköisesti nämä Sipoonjoen alajuoksulle 1200-luvun lopulla asettuneet ruotsalaiset uudisasukkaat olivat kristittyjä ja siksi he todennäköisesti myös rakensivat itselleen kirkon.

 

P1120856 (2).JPG

Sipoon vanha kirkko valmistui vuonna 1454.

P1070041 (2).JPG

Sipoon vanhan kirkon nykyinen kellotapuli on vuodelta 1811.

Taustalla Sipoon uusi kirkko vuodelta 1885.

 

P1070049 (2).JPG

Sipoon vanhassa kirkossa on ainutlaatuinen kivilattia.

Sipoon ensimmäinen kirkko oli puinen, ja se sijaitsi luultavasti vanhan kivikirkon nykyisellä paikalla. Vuonna 1450 aloitettiin Sipoossa kivikirkon rakentaminen. Kirkon rakennusmestari oli saksalainen ja tämä sama mestari suunnitteli myös Porvoon, Helsingin pitäjän (Vantaan), Pyhtään ja Pernajan kirkot. Kirkon rakentaminen oli seurakunnan tehtävä ja seurakuntalaiset osallistuivat rakentamiseen päivätöin ja toimittamalla tarvittavan puutavaran. Kun kirkko valmistui vuonna 1454, se oli katolinen kirkko noin kahdeksankymmenen vuoden ajan ja sen suojeluspyhimys oli Pyhä Sigfrid, englantilainen lähetyssaarnaaja ja piispa. Uskonpuhdistuksen jälkeen luterilainen uskonto levisi Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan määräyksellä myös Suomeen ja Sipooseen, ja siinä yhteydessä Sipoonkin kirkkoa verotettiin niin paljon, että kirkko menetti noin 90 prosenttia omaisuudestaan Ruotsin kruunulle. Vuodesta 1536 lähtien Sipoon katolinen kirkkoherra Lauri (Lars) toimi luterilaisena pappina.

Sipoon kylät vastasivat kirkon ylläpitokustannuksista ja vuosisatojen mittaan kirkkoa jouduttiin korjaamaan useita kertoja. Pikkuvihan (1742 - 1743) aikana Sipoossa riehuneet venäläiset sotilaat aiheuttivat kirkolle suurta vahinkoa. Kirkko oli huonossa kunnossa ja kasvanut seurakunta tarvitsi suuremmat tilat, joten pitkien ja riitaisten kokousten jälkeen päätettiin rakentaa uusi kirkko Sipooseen. Rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1883 ja joulukuussa 1885 arkkitehti Theodor Deckerin suunnittelema uusi kirkko vihittiin käyttöön.

Uuden kirkon käyttöönoton jälkeen vanhaa kirkkoa ei enää tarvittu eikä seurakunnalla ollut varaa sen ylläpitämiseen. Suurin osa kirkon esineistöstä oli talletettu Porvoon museoon ja kirkon puurakenteet, lattia, penkit ja lehterit oli huutokaupattu, ikkunat naulattu umpeen ja ovet lukittu, ja vanha, seurakuntaa 450 vuotta palvellut kirkko hylättiin. Vanhan kirkon vieressä ollut punaiseksi maalattu, 1720-luvulla rakennettu, suomalainen kirkko myytiin huutokaupalla 1890.

Vuonna 1914 perustettu kotiseutuyhdistys Sibbo Hembygdsforskningsförening otti tehtäväkseen vanhan, pitkään käyttämättömänä ja unohduksissa olleen, kirkon kunnostamisen, ja vuonna 1936 vanha kirkko oli palautettu pääosin keskiaikaiseen asuunsa. Se on Hattulan kirkon ohella ainoita Suomen keskiaikaisia harmaakivikirkkoja, joka on edelleenkin keskiaikaisessa asussaan.