Henna, Kaija, Eden ja minä venelaiturilla Helsingin Uivassa venenäyttelyssä.

Henna toimi nelipäiväisen Helsingin Uivan venenäyttelyn juontajana Lauttasaaressa ja perjantaina me Edenin mummot, Kaija ja minä, menimme Edenin seuraksi. Päätimme lähteä saattamaan Hennaa näyttelypaikalle ja samalla tutustumaan näyttelyyn. Lauttasaaren metroaseman edestä lähti venenäyttelybussi, joka vei meidät näyttelyalueelle, ja koska Hennalla oli vielä aikaa ennen kuin hänen työnsä alkoivat, kiersimme katselemassa veneitä, joita oli näyttelyssä lähes 300, minkä jälkeen Henna lähti työtehtäviinsä ja me jatkoimme kiertelyä näyttelyalueella.

 

Eden toivoi, että menisimme kokeilemaan Land Roverin Terrapod-ajoalustaa, jolla voidaan simuloida maastoajoa, eli kokea, miltä tuntuu istua maastoautossa, kun se kulkee jyrkkämäkisessä maastossa. Ja olihan se tosi jännittävää, kun auton noustessa jyrkkää mäkeä ylös, auton ikkunasta näkyi vain taivasta ja tuli tunne, että auto keikahtaa nurin. Edenille tämä oli jo tuttu juttu, kun hän oli kokeillut laitetta Jarnon kanssa jo viime vuoden venenäyttelyssä. Kotimatkalla näyttelypaikalta Eden istui rattaissa ja neuvoi meitä, että kun kävellään kohti Lauttasaaren kirkon tornia, niin päästään ihan kotinurkille, ja niillä ohjeilla päästiin hienosti perille.

 

Lauantaiaamuna ajoin Keravalle, jossa  jo vuodesta 1986 lähtien Valkosipulin Ystävät – Allium Sativum -yhdistys on elokuun puolivälin jälkeisenä lauantaina  järjestänyt valkosipulifestivaalit. Käynti oli tällä kertaa aika pikainen, kun kävin ostamassa kotiin ja tuliaisiksi valkosipulilettejä sekä omaan käyttöön lisäksi irtovalkosipuleja. Valkosipulilettejä ostin varsinaissuomalaiselta myyjältä, joka kertoi, että vuosi on ollut viljelijöille vaikea, kun alkukesästä oli liian kuivaa ja sitten, kun sateet alkoivat, ne eivät enää vaikuttaneet sadon määrään. Siksi sato jäi vähäiseksi ja hinnatkin olivat nyt aika korkeita. Orimattilalaiselta myyjältä ostin tosi komeita ja isoja irtovalkosipuleita, ne olivat kyllä saaneet riittävästi sadetta.

Ennen koronavuosia valkosipulifestivaaleilla oli aika paljon enemmän myyjiä ja erilaisia valkosipulituotteita. Aikaisemmin festareilla oli myös kilpailuja parhaimmista valkosipulia sisältävistä ruoista ja säilykkeistä. Nyt näytti kuitenkin siltä, että monilla myyjillä oli valikoimassaan aika samanlaisia tuotteita. Väkeäkin on ollut ennen koronavuosia enemmän, mikä saattoi tietysti osittain johtua siitä, että nyt olin paikalla heti festareiden avauduttua. Aamun sade oli kuitenkin jo kymmenen aikaan loppunut ja sääkin oli mukavan lämmin.

Päivällä lähdettiin käymään Leppäkoskella Paavoa ja Ritvaa tapaamassa. Heli oli myös tulossa sinne Topi-poikansa kanssa sekä Päivi, Janne ja Juulia. Syötiin Ritvan laittamia herkkuja ja vietettiin yhdessä mukava iltapäivä Antin perheenjäsenten kanssa hänen lapsuuden ja nuoruuden ajan kodissaan.

Sunnuntaina olisi ollut Omakotiyhdistyksen järjestämä veneretki Söderskärin majakalle, ja olisin  niin kovin mielelläni mennyt mukaan, kun nyt olisi ollut mahdollisuus kiivetä majakkatorniinkin. Terveyssyistä peruutin kuitenkin osallistumiseni retkeen. Edellisen kerran olimme majakkasaarella toukokuussa 1995 seuraamassa arktisten lintujen muuttoa. Matkoja saarelle järjestetään syyskuun loppuun asti, joten vielähän sinne tänäkin vuonna ehtii.

Rianan 17-vuotissyntymäpäivää juhlittiin hieman etuajassa sunnuntain alkuillasta Mustikkapolulla. Päivällä heidän asuinalueellaan oli ollut pihakirppis, johon Jarkko, Gia, Corinne ja Rianakin olivat osallistuneet ja jossa Riana oli myynyt kahvia ja leipomiaan mokkapaloja sekä paistämiaan vohveleita. Onneksi mokkapaloja oli jäänyt vielä jäljellekin, ja minä sain ne mukaani. Paikalla syntymäpäiväkahveilla oli Rianan perheen lisäksi Rianan isovanhempia sekä Jarkon ja Gian veljet perheineen sekä kolme koiraa. Sää oli mitä kesäisin niin kuin aika usein Rianan syntymäpäiväjuhlien aikaan on ollut, joten istuttiin ulkona terassilla ja syötiin kahvin kanssa voileipäkakkua ja täytekakkua.