Laivamatka Helsingistä Travemundeen sujui odotusten mukaisesti eli syöden, lukien ja televisiota katsellen. Maanantaina syötiin illallinen ja tiistaina brunssi sekä illallinen ja luettiin maanantain iltapäivälehdet sekä mukaan otettuja kirjoja. Sen lisäksi katsottiin satelliittitelevisiota. Suomen televisiokanavat näkyvät nyt koko matkan ajan. Katsoimme TV1:n iltapäiväelokuvan Niskavuoren Heta (1952), jonka olen jo muutamaan kertaan aikaisemminkin katsonut, mutta  se kestää useammankin katsomiskerran. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun ja 1920-luvun välille. Sen aikana Suomi itsenäistyy ja käydään sisällissota.

Niskavuoren Heta -elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, erityisesti Rauni Luoma Hetana ja Kaarlo Halttunen Akustina ovat rooleissaan vakuuttavia. He saivatkin osistaan Jussi-patsaat parhaasta naispääosasta ja parhaasta miespääosasta. Myös elokuvan ohjaaja Edvin Laine sai Jussin parhaasta ohjauksesta. Minä aina liikutun Hetan ja Akustin tarinasta, kun kumpikaan heistä ei saavuta elämässään sitä, mitä he eniten haluavat, vaikka paljon saavuttavatkin.

Sää oli lähes koko laivamatkan pilvinen ja sateinen ja välillä tuulikin niin reippaasti, että se hieman keikutti laivaa. Erityisesti tiistaiaamuna, kun menin kannelle kävelemään, tuuli meinasi viedä mukanaan. Tiistai-iltana puoli kymmenen aikaan laiva saapui Travemundeen ja parinkymmenen minuutin kuluttua siitä päästiin ajamaan ulos laivasta ja lähtemään kohti Wismarin kaupunkia, joka on yksi Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltion kauneimmista kaupungeista. Saksan jaon aikana osa Mecklenburg-Etu-Pommerista kuului DDR:lle eli Itä-Saksalle. Silloin matkailun kehitys taantui eikä lomakohteita hoidettu eikä parannettu. Saksojen yhdistyttyä 1990 aloitettiin vanhojen ränsistyneiden hotellien kunnostus ja uusien rakentaminen.

DSCN2391.JPG

Laiva on saapunut Travemundeen, mutta auton navigaattori luulee, että ollaan vielä Helsingissä, josta olisi aikamoinen ajomatka Saksan Wismariin.

Matkaa Travemundesta Wismariin on noin seitsemänkymmentä kilometriä ja aikaa siihen meiltä  meni vajaa tunti. Hotellimme Stadthotel Stern on erittäin siisti ja hyväkuntoinen, huoneet ovat isoja ja henkilökunta ystävällistä. Hotelli sijaitsee Wismarin vanhassa kaupungissa, jossa on paljon  yksisuuntaisia kapeita katuja. Kun olimme kirjautuneet hotelliin sisään, auto piti viedä aivan hotellin takana olevalle parkkipaikalle. Matkaa sinne tuli peräti 1,2 kilometriä, kun piti kiertää lähes puolet vanhasta kaupungista yksisuuntaisia katuja pitkin. Saksalaisten kaupunkien vanhat keskustat ovat usein autoilijoille haasteellisia.

DSC06175_edited-1.jpg

Wismarin torin varrella on kauniita rakennuksia. Tumma tiilirakennus on Alter Schwede -ravintola. Kuvassa oikealla oleva pyöreä tiilirakennus on kaivo Wasserkunst.

Tänään kävin hotelliaamiaisen jälkeen sadan metrin päässä hotellista olevassa turistitoimistossa, josta sain englanninkielisiä esitteitä. Kaikki hotellimme esitteet ja myös turisteille tarkoitettu päivittäin julkaistava Wismarin tapahtumista kertova informaatiolehtinen ovat saatavissa vain saksan kielellä. Kyllähän me, erityisesti Antti, pärjäämme saksan kielelläkin. Täällä on mielenkiintoista se, että monissa paikoissa venäjänkielisiä turisteja pystytään palvelemaan paremmin kuin englanninkielisiä, koska Saksan kahtiajaon aikaan venäjän kielen osaaminen oli Itä-Saksan puolella tärkeää. Edelleenkin suuri osa vanhemmasta väestä osaa venäjän kieltä.

Teimme vajaan tunnin mittaisen bussikiertoajelun Wismarin vanhassa kaupungissa, satamassa ja kaupungin muissa osissa. Kiertoajelulla oppaana toimineen kuljettajarouvamme selostus oli vain saksankielinen, mutta jos matkassa olisi ollut venäjänkielisiä, heille opas olisi kertonut venäjäksi. Lounaaksi söimme Alter Schwede -ravintolassa paikallista sesonkiruokaa valkoista parsaa. Sää oli niin lämmin, että tarkenimme syödä ulkona. Alter Schwede -ravintola on Raatihuoneentorilla muistona Wismarin ruotsalaiskaudesta, joka kesti vuodesta 1648 vuoteen 1803. Wismarissa on kolme komeaa kirkkoa: Pyhän Yrjön kirkko, joka oli toisen maailmansodan jälkeen raunioina, mutta se on kunnostettu entiseen loistoonsa; Pyhän Nikolain kirkko, joka selviytyi sodista vahingoittumattomana ja Pyhän Marian kirkko, josta on jäljellä vain sen 80 metriä korkea torni.

DSC06187.JPG

Antti tutkii Alter Schwede -ravintolan parsalistaa.

Illaksi varasimme ajan selkä-niskahierontaan hotellimme hoitolassa. Hoito oli mukavan rentouttava. Vaikka hieroja oli suhteellisen nuori nainen, hän ei tuntunut osaavan kovinkaan monta sanaa englantia.