Eilen pidettiin siivoustalkoot Paippisissa. Yhdessä on mukava tehdä asioita ja näkyvää tulostakin tulee lyhyessä ajassa. Poimin myös kotipihamme metsäsaarekkeeseen ilmestyneet kantarellit, joita oli edellisen poiminnan jälkeen ilmestynyt vajaassa parissa viikossa melko mukavasti. Tein Hangelbyträsketille pienen kierroksen, mutta sieltä ei löytynyt muuta kuin pari herkkutattia ja vaaleaaorakasta.

Keskiviikkopäivän vietin Rianan ja Corinnen kanssa Porvoossa. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen ja tuntui melkein helteiseltä, vaikka lämpötila ei hellelukemiin noussutkaan. Kävimme syömässä Hanna-Mariassa, minä söin läskisoosia ja tytöt ottivat lihapulla-annokset. Tapasin yllättäen Hanna-Mariassa myös tuttavani Järvenpään Yhteiskoulun ja Lukion senioriyhdistyksestä. Kun tunnistaa tutut kasvot vieraassa ympäristössä, menee aina hetki ennen kuin tajuaa, kenelle ne tutut kasvot kuuluvat.

Lounaan jälkeen kävimme vuokraamassa uusimman Risto Räppääjä -elokuvan Risto Räppääjä ja Sevillan saituri. Elokuvan on ohjannut Timo Koivusalo ja Risto Räppääjän (Samuel Shipway) ja Nelli Nuudelipään (Sanni Paatso) lisäksi siinä esiintyvät muun muassa Riston huoltaja Rauha Räppääjä (Minttu Mustakallio), Pakastaja-Elvi (Riitta Havukainen), Lennart Lindberg (Vesa Vierikko) ja entinen oopperalaulaja Ernesti Ohranen (Esko Roine). Elokuva on ihan mukavaa katsottavaa. Risto ja Nelli ovat hyviä rooleissaan ja hyviä ovat aikuisetkin, mutta kun on nähnyt jo useampia Risto Räppääjä -elokuvia, niihin kaipaisi jotain uutta ja erilaista. Musiikki on mukaansatempaavaa ja elokuvan viimeinen lyhyt musiikkikappale, jonka Ernesti Ohranen esittää vastakihlatun sopraano-morsiamensa kanssa, on duetto Mozartin oopperasta Don Giovanni, jonka elokuvan lopussa olevien tekstien mukaan esittävät oikeasti baritoni Sir Thomas Allen ja sopraano Karita Mattila.

Riana soitti pianoa ja metronomin avulla hän muutti esittämiensä kappaleiden tempoa. Sitä oli hauska kuunnella. Pianistin uraa Riana ei kuitenkaan suunnittele, koska hänestä ei kuulemma ole kiva, kun ihmiset katselevat, kun hän soittaa. Oma väki kuitenkin saa sitä katsella ja kuunnella.

Illalla menimme Antin kanssa Villa Kokkoseen, jossa taiteilijapari ja Villa Kokkosen isäntäpari pianisti Eina Viitaila ja baritoni Antti A. Pesonen piti tämän kesän viimeisen kesäkonserttinsa. Konsertin teemana oli ”Säveliä Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä”. Kuulimme muun muassa J.H. Erkon ja Oskar Merikannon Muistellessa sekä Kullan murunen  ja Eino Leinon sekä Hietanen - Wesslinin Nocurnen. Kuulimme myös tuttuja kansanlauluja uusina ja hienoina sovituksina, muun muassa Taivas on sininen ja valkoinen, Ol’ kaunis kesäilta ja Jos sais kerran reissullansa.

Meitä oli konsertissa paikalla Villa Kokkosessa runsaat kaksikymmentä konserttivierasta. Konsertin tunnelma oli lämmin ja leppoisa ja kahvi ja suklaakakku maistuivat. Villa Kokkoseen on aina mukava mennä, on kuin menisi ystäviensä luokse kylään. Kotiin viemisiksi ostin El Salvador -papukahvia, josta valmistettua kahvia joimme Villa Kokkosessakin ja joka oli erittäin maukasta ja pehmeänmakuista. Ostin myös uusimman Silkkiuikku-lehden, jossa näytti olevan paljon kiinnostavaa luettavaa.