Eva Vanninen, Kirja-asetelma, 1989.

Kirjoitukseni otsikon olen lainannut Järvenpään taidemuseon parhaillaan esillä olevan näyttelyn nimestä. Lukemisen lumoa -näyttelyssä nähdään maalauksia kodin piirissä, puutarhassa ja muissa tiloissa lukevista ihmisistä. Esillä on myös kirja-asetelmia sekä Venny Soldan-Brofeldtin maalaus puolisostaan Juhani Ahosta (1861 - 1921), joka oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka elätti itsensä kirjoittamalla. Näyttelyn taiteilijoita ovat muiden muassa Tuusulan ja Järvenpään omat taiteilijat Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofeldt, porvoolainen Ville Vallgren sekä useat muut tunnetut taiteilijat. Lisäksi näyttelyssä on Alexandra Salmelan näyttelyä varten luoma sanataideteos Lue minut:

Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta olen aina ollut arvostettua seuraa. Parissani sopi viettää aikaa. Oli kunnian asia ottaa minut mukaan myös kuvaan: olin ensimmäinen porrasaskelma sivistymättömyyden lieteestä, olin vankka alusta josta pystyi ponnistamaan torpista ja tehtaista kohti parempaa, valoisampaa elämää, kohti unelmaa, sillä minä olen valistus, valistus on kirjattu minuun ja minun kauttani se välittyy eteenpäin, suurille massoille. Minun kauttani leviää koulutus, tieto ja lohtu, parissani voi levähtää ja unohtaa, ja sitten herätän nuokkuvia, lietson heidät toimimaan, tekemään muutosta! (lainaus Alexandra Salmelan sanataideteoksesta "Lue minut")

 

Pekka Halonen, Lukeva tyttö, 1918.

Näyttely on pienimuotoinen, yhden näyttelysalin kokoinen, ja olikin mukava katsella kaikessa rauhassa teoksia ihmisistä, jotka olivat syventyneet lukemiseen ja näyttivät unohtaneen ulkopuolisen maailman kokonaan. Salissa oli hiljaista, paikalla oli torstaina puolenpäivän aikaan vain muutamia näyttelyyn tutustujia. Teemanäyttelyistä jää usein mieleen erilaisia kyseiseen teemaan liittyviä asioita, ja erityisesti lukemiseen, joka on yksi lempiharrastuksistani, liittyvä näyttely puhutteli monella tavalla.

 

Viimeksi lukemani kirja, Helena Juntusen ja Petri Tammisen Joskus liikaa, aina liian vähän - Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita (Otava 2023, 204 sivua), tarjosi lukemisen lumoa monella eri tavalla. Kirjan tekstit ovat Helena Juntusen kirjoittamia ja Petri Tamminen on luonut teksteistä kokonaisuuden. Kirjassa Helena Juntunen kertoo lapsuudestaan, vanhemmistaan, opinnoistaan, miessuhteistaan, alkoholismistaan, äitiydestään ja perheestään. Sekä tietysti myös oopperaurastaan, jonka epäonnistumisista ja onnistumisista Juntunen kertoo avoimesti, niin kuin kaikista muistakin elämänsä osa-alueista.

Kirjan ensimmäinen teema on "Korkeakulttuuri", joka alkaa näin: Korkeakulttuuri, sellainen sana tosiaan on. Sana kuin muuri, olo kuin sumua. Teksti jatkuu:

"Siispä neuvoni jokaiselle
korkeakulttuurin korkeutta kammoksuvalle:
Katso lähemmäksi.
Kaukaa näkee vain kultaukset ja sametin, yläpilven.
Katso tarkasti, huomaa hikiläikät ja verisuonet,
repsottavat irtoripset." (ote Korkeakulttuuri-luvusta)

Huhtikuussa 2021 Juntuselle tarjottiin Sentan roolia oopperassa Lentävä hollantilainen. Kirjassa Juntunen kertoo yksityiskohtaisesti valmistautumisestaan tähän rooliin sekä huhtikuussa 2022 Itävallan Grazissa alkaneista ja kesäkuussa päättyneistä esityksistä. Roolistaan Juntunen saa murska-arviot, joista hän kertoo niin riipaisevasti, että lukijallekin tulee paha mieli ja toivoisi voivansa lohduttaa häntä.

Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinat veivät mukanaan kaikkiin niihin epäonnistumisiin ja onnistumisiin, joita Juntunen kertoo tähänastisen elämänsä varrella kohdanneensa. Kirja on ihastuttava luettuna, aion kuitenkin kuunnella sen vielä myös äänikirjana, jota on kovasti kehuttu. Äänikirjan lukijoina ovat kirjan tekijät, ja siinä on mukana myös äänitehosteita sekä musiikkia.