Hilkka viettää syntymäpäiviään kotonaan Sveitsissä, ja minäkin päätin liittyä juhlijoiden joukkoon. Sain Jarkosta matkaseuraa, kun hänellä on ensi viikolla työnantajansa järjestämä koulutustilaisuus Lausannessa.

Lauantaiaamuna Helsinki-Vantaan lentoaseman aula oli tupaten täynnä väkeä. Tuntui siltä, että harvinaisen monet olivat juuri tänä aamuna lähdössä matkalle. Lähtöselvitysautomaateilla ei kuitenkaan ollut jonoa ja sieltä saatiin matkalaukkutägit ja boardingpassit saman tien. Ala-aulan turvatarkastusjono oli tosi pitkä, mutta toisen kerroksen turvatarkastuksesta pääsi melkein suoraan läpi. Lento lähti ajoissa ja matka sujui mukavasti.

Tämä Sveitsin matka on minulle jo yli kolmaskymmenes, joten maisemat ovat tutut, mutta aina ne ovat yhtä vaikuttavat. Koneen lähestyessä Geneveä lumihuippuiset alpit näyttivät koneen ikkunasta sinisävyisinä tosi vaikuttavilta. Sää Sveitsissä oli pilvinen ja melko viileä, noin viisitoista astetta ja ajoittain satoikin. Tulevien päivien sääennuste on suurin piirtein samanlainen. Hilkka ja Fransu olivat meitä vastassa ja kun olimme päässeet perille, Fransu teki pikaisen lounaan, minkä jälkeen lähdimme käymään Saillonissa parsamarkkinoilla. Hilkka osti valkoista Saillonissa kasvatettua parsaa ja mansikoita.

Sveitsissä on ollut kevään aikana poikkeuksellisesti kylmiä hallaöitä. Tästä syystä osa Valaisin kantonin viinitarhojen köynnöksistä on paleltunut. Viinitarhoissa näkyi isoja alueita, joissa viiniköynnökset olivat mustia ja lehdettömiä. Onneksi kaikki viiniköynnökset eivät ole tuhoutuneet.

Saillon on pieni, vajaan kolmentuhannen asukkaan kaupunki vuoren rinteellä Valaisin kantonissa. Kaupunki on vanha, siitä on mainintoja jo 1000-luvulla.  Kaupungin ympärillä on muurit ja sen vartiotorni on aikanaan ollut yksi Valaisin alueen puolustusjärjestelmää, ja näitä vartiotorneja on eri puolilla kantonia.

Saillonin vartiotorni ja pengerrettyjä viinitarhoja.

Pienessä Saillonin kaupungissa on suuret korkeuserot.

Saillonista vähän matkan päässä on rotkon yli menevä riippusilta. Kävimme kävelemässä sillalla, mikä vesisateessakin oli kiinnostava kokemus. Paluumatkalla poikettiin vielä leipämarkkinoille, ja sieltä Hilkka ja Fransu hakivat juuri uunista otettuja leipiä.

Alkuillasta Mikael tarjosi meille omalla puolellaan aperitiivit. Joanie oli vielä töissä harjoittelemassa tulevaa Romea ja Julia -näytelmää. Illallisella sitten herkuteltiin. Tarjolla oli parsaa ja Fransun itse valmistamaa, huippuhyvää ilmakuivattua kinkkua, majoneesikin oli Fransun tekemää. Jälkiruoaksi syötiin Hilkan tekemää mangorahkaa. Kovin myöhään ei jaksettu valvoa, kun aamulla oli ollut herätys ja matkalle lähtö kovin aikaisin.