P1200384.JPG

 

P1190141 (4).JPG

Senso-ji-buddhalaistemppelin portti Tokiossa.

Perjantina 21.9. aloitimme Antin kanssa kahden viikon Japanin-matkamme Finnairin suoralla lennolla Helsinki-Vantaalta. Lentoaika Naritan lentokentälle Tokioon oli 9,5 tuntia ja saavuimme Naritaan lauantaiaamuna paikallista aikaa. Tokiossa majoituimme keskustan lähellä olevaan hotelliin Hotel Metropolitan Tokyo Ikebukuroon, jonne oli parin tunnin ajomatka Naritasta. Sinne samaan hotelliin saapui Sepon järjestämän 16 hengen ryhmämatkan pääjoukko sunnuntaina Yhdysvalloista.

Maanantaina aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla paikallisen oppaan johdolla tutustumaan Tokion nähtävyyksiin. Aluksi ajoimme Asakusan kaupunginosaan, jossa on suuri muinainen buddhalainen temppeli Senso-ji vuodelta 645 j.a.a. Temppelialueelle johtavan pitkän polun Nakamise-dorin varrella on lukuisa määrä kojuja, joissa myydään matkamuistoja ja vaatteita. Temppelialue on Tokion suosituimpia vierailukohteita, ja siellä käy vuosittain yli 30 miljoonaa kävijää. Temppelialueen lähellä on myös maailman toiseksi korkein rakennelma, vuonna 2012 avattu 634 metriä korkea televisio- ja näköalatorni Tokyo Skytree.

Tokion keisarillinen palatsi, Japanin keisarin asuinpaikka, on vallihaudan ja puiston ympäröimä alue. Palatsiin ei päästy, mutta päästiin katsomaan ja kuvaamaan sitä jonkin matkan päästä. Keisarillinen palatsi valmistui vuonna 1888 ja se tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa, minkä jälkeen se rakennettiin uudelleen. Uusi päärakennus otettiin käyttöön vuonna 1969.

Tokion keisarilliselta palatsilta jatkettiin vuonna 1958 valmistuneelle 332,5 metriä korkealle Tokio Towerille, jonka alaosassa on kauppaliikkeitä ja ravintoloita. Lounaan jälkeen noustiin hissillä 150 metrin korkeuteen tornin näkötasanteelle, josta oli komeat näkymät yli Tokion keskustan. Sieltä sai hyvän käsityksen siitä, miten suuri ja tiheästi rakennettu Tokion kaupunki on.

Bussikierroksen viimeinen kohde oli tavaratalo, johon meidät jätettiin runsaaksi tunniksi tekemään ostoksia ja käyttämään tavaratalon ravintoloiden palveluita. Me menimme Antin kanssa kahvit juotuamme tavaratalon upealle ruokaosastolle, josta ostimme mukaan sushia. Sen söimme illalla hotellihuoneessamme, kun emme jaksaneet lähteä hotellista illalliselle.

 

Japani 73.JPG

Diamond Princess -risteilyalus.

Tiistaina puolenpäivän jälkeen lähdettiin hotellista bussilla tunnin ajomatkan päähän Jokohamaan, jonne yli puolet matkasta ajettiin tunnelissa. Jokohamassa satoi kaatamalla juuri silloin, kun tultiin perille ja ennen kuin oli saatu matkalaukut kuljetetuksi laivaterminaaliin, oli saatu melkoinen saderyöppy niskaan. Lähtöselvitys sujui vaivattomasti ja päästiin nopeasti laivaan ja hytteihin. Pelastusharjoituksen jälkeen risteilylaiva Diamond Princess suuntasi alkuillasta pohjoiseen kohti Hokkaidon saarta. Diamond Princess on Princess-yhtiön laiva, johon mahtuu 3100 matkustajaa ja yli 1000 hengen henkilökunta. Kun laiva alitti Jokohaman sillan, olimme laivan kannella katsomassa sillan alitusta. Kapteenin ilmoituksen mukaan laivan ja sillan väliin jäi tilaa vaivaiset kaksi metriä. Illallisen söimme laivan International Dining Room -ravintolassa, josta meidän ryhmällemme oli varattu joka illaksi yhteinen illallinen. Tiistai-illan esitys Princess Theaterissa oli valkovenäläisten Artemin & Irynan näyttävä ja tyylikäs tanssiesitys.

Keskiviikkona oli meripäivä ja laiva jatkoi matkaa kohti Hokkaidon saaren ensimmäistä pysähdyssatamaa. Meripäivänä laivalla oli vielä enemmän ohjelmaa kuin sellaisina päivinä, jolloin laiva oli satamassa. Iltapäiväksi laivan kapteeni oli kutsunut Princess Theateriin sellaisia matkustajia, jotka olivat jo tehneet useita Princess Cruises -laivayhtiön risteilymatkoja. Tilaisuudessa kapteeni esittäytyi ja laivan Diamond Princess -laulajat, -tanssijat ja -showorkesteri esiintyivät. Keskiviikkoiltana oli myös ensimmäinen laivan juhlaillallinen, johon sekä vieraat että tarjoilijat pukeutuivat juhla-asuihin. Juhlaillallisen jälkeen katsottiin laivan oman viihdytysryhmän showesitys Bravo.

 

Japani 51.JPG

Mantsuriankurkia Kushirossa.

Torstaiaamuna laiva saapui Kushiroon. Laivasatamassa oli suuri määrä busseja odottamassa laivayhtiön järjestämille retkille lähteviä matkustajia ja takseja odottamassa omin neuvoin kaupungin nähtävyyksiin tutustuvia. Me olimme suunnitelleet ottavamme taksin, jolla kävisimme ensin katsomassa Kushiron luonnonpuistossa mantsuriankurkia ja sen jälkeen jatkaisimme paikalliselle kalatorille. Japanilaiset taksinkuljettajat eivät juurikaan puhu englantia, mutta paikalla olevien taksikyytien järjestelijöiden kanssa saimme sovituksi suunnittelemamme reitin. Ajoimme puistoon ja katselimme ja kuvasimme aitauksissaan olevia kurkia. Kahdella kurkiparilla oli poikanen. Kalatorilla oli tarjolla mitä eksoottisimpia kaloja ja mereneläviä. Paikalla saattoi myös syödä lounasta. Yhdestä kojusta sai ostaa kulhollisen riisiä ja toisesta kojusta sen seuraksi viipaleiksi leikattua raakaa kalaa, jota oli tarjolla lukuisia eri lajeja. Ennen laivan lähtöä Kushirosta kaikkien matkustajien oli toimitettava laivan viranomaisille passi ja maihinnousukortti Venäjälle saapumista varten. Tämä siitä syystä, että laivan seuraava pysähdyspaikka olisi Korsakov Venäjälle kuuluvalla Sahalinin saarella. Laivan buffet-ravintolassa Horizon Courtissa oli intialainen ilta ja me menimmekin sinne myöhäiselle illalliselle. Illan esitys oli viihdyttävä Cabaret Showtime, jossa upea ja lahjakas Jamaikalla syntynyt laulaja Monique Dehaney esiintyi.

Perjantaina oli taas meripäivä, joka sujui mukavasti aamiaisella, lounaalla ja illallisella käymisen lisäksi lukemalla mukaan otettuja kirjoja, ja kun olimme saaneet hankituksi laivan internet-yhteyden puhelimeeni, pystyimme lukemaan suomalaisia lehtiä ja olemaan yhteydessä Suomeen. Iltapäivällä ennen illallista Seppo tarjosi yhtiönsä puolesta ryhmällemme cocktailit laivan Wheelhouse Barissa. Sieltä jatkoimme illalliselle ja illallisen jälkeen kävimme katsomassa laivan viihdytysryhmän I Got the Music -shown Princess-teatterissa.

Lauantaiaamuna herättiin siihen, että laivan ulkopuolelta kuului kolinaa ja vinkumista. Laiva oli jo ankkurissa jonkin matkan päästä rannasta ja äänen aiheutti se, kun laivan pelastusveneitä laskettiin veteen. Oltiin Venäjällä, Sahalinin saaren edustalla Korsakovin kaupungissa. Venäjälle kuuluvalla Sahalinin saarella on monivaiheinen historia. Japani ja Venäjä ovat kiistelleet sen omistuksesta; jossain vaiheessa saari on kuulunut Japanille, välillä se on ollut Japanin ja Venäjän yhteishallinnassa, nykyään saari kuuluu kokonaan Venäjälle. Korsakovin kaupunkiin lähtevät matkustajat kuljetettiin laivan pelastusveneillä rantaan, jossa siirryttiin busseihin. Bussit ajoivat kierroksen kaupungilla, ensin mentiin kaupungin näköalapaikalle, josta näkyi kaupungin satama ja meidän laivammekin näkyi siellä noin viidentoista minuutin venematkan päässä. Näköalapaikalta ajettiin kulttuurikeskukseen, jonka luona meitä oli paikallinen opas odottamassa. Kulttuurikeskuksessa oli myynnissä perinteisiä venäläisiä matkamuistoja. Paikalliset naiset ja miehet esittivät kansanperinteeseensä liittyvän laulu- ja tanssinäytöksen, minkä jälkeen käytiin Leninin aukiolla kuvaamassa Leninin patsasta ja paria muutakin muistomerkkiä. Leninin aukion vieressä on myös Korsakovin kaupungintalo. Bussilla palattiin takaisin rantaan, josta pelastusveneet kuljettivat matkustajat laivalle. Lauantai-iltana passit palautettiin ja koska seuraavana aamuna saavuttaisiin Japanille kuuluvalle Hokkaidon saarelle, meidän piti taas täyttää paikallisia viranomaisia varten tulli-ilmoitus. Illan show laivalla oli Andrew Leen magiikkaesitys, jonka temput olivat hämmästyttäviä.

 

 

P1190888.JPG

Aoyama Villa.

Sunnuntaina saavuttiin Hokkaidon saaren länsipuolella olevaan Otarun kaupunkiin. Koska tultiin Venäjän jälkeen taas Japaniin, laivalla suoritettiin passien tarkastus ennen kuin päästiin lähtemään maihin. Taas jonotettiin, mutta onneksi jono eteni melko nopeasti. Otimme Antin kanssa laivan vierestä taksin, jolla ajoimme The Old Aoyama Villaan, sillinkalastuksella varallisuutensa hankkineen perheen komeaan kotilinnamuseoon. Kierros päärakennuksen sisällä oli kiinnostava ja antoi hyvän kuvan siitä, miten varakkaassa, yläluokkaisessa japanilaiskodissa ennen aikaan elettiin. Rakennuksessa oli monia upeita yksityiskohtia, kattoja, lattioita ja esineitä. Sisällä liikuttiin sukkasillaan, ja sen kyllä ymmärsi, kun näki rakennuksen upeat kiillotetut jalopuiset lattiat. Pihapiirissä oli päärakennuksen lisäksi useita kauniita japanilaisia rakennuksia ja puutarha-alueita. Aoyama Villasta ajoimme Otaru Canalille. Otarussa on useita kanaaleja, ja siksi sitä kutsutaankin Japanin Venetsiaksi.

Jatkoimme matkaa Takanaka Sake Breweryyn, jossa pääsimme tutustumaan saken valmistukseen, tosin vain teoriassa. Saken valmistuskaaviosta näimme, miten riisistä valmistetaan käymisen avulla riisiviiniä. Saimme myös maistaa kahta erilaista sakea; peruslaatua ja paikan parasta laatua. Ero paremman laadun hyväksi oli huomattava, ja ostimmekin sitä pullon mukaamme. Olimme saaneet Sepolta illalliskortit, joilla oli mahdollista syödä jossain laivan maksullisista ravintoloista, ja sunnuntaina menimme Antin kanssa ilalliselle Kai Sushi -ravintolaan, jossa söimme tähänastisen elämämme maukkaimman sushiaterian. Laivan oma viihdytysjoukko esiintyi taas illalla Princess-teatterissa, jossa nähtiin Born to be Wild -showesitys. Siinä kuljettiin vaaleanpunaisella Cadillacilla, maisemat vaihtuivat ja rokki soi radiossa. Illalla laivan kapteeni ilmoitti, että taifuuni lähestyy Japania ja että sen tuulet saattavat keikuttaa yöllä myös meidän laivaamme, vaikka taifuunin pääreitin tiedettiinkin kulkevan kaukana Hokkaidosta. Onneksi mitään merkittävää laivan keinuntaa ei kuitenkaan ollut yöllä havaittavissa.

 

P1200257 (2).JPG

Goryokaku Pentagonal Fort.

Maanantaiaamuna totesimme tyytyväisinä, että laiva oli kulkenut yön melko tasaisesti, ainoastaan aamuyöllä oli aallokko ollut jonkin verran aikaisempia päiviä korkeampaa. Laiva saapui aamulla risteilymatkan viimeiseen pysähdyspaikkaan, 280 000 asukkaan Hakodaten kaupunkiin, joka on Hokkaidon saaren eteläisin satama. Hakodatessa on todettu olleen asutusta jo 13 000 vuotta sitten. Otimme taas taksin, joka vei meidät Morning Marketiin; kalatorille, jonka yli neljässäsadassa myyntikojussa oli myynnissä monenlaista kalaa ja mereneläviä, sekä eläviä että monella eri tavalla käsiteltyjä ja valmistettuja. Kiertelimme pitkään torilla ja ihmettelimme sen monipuolista tarjontaa. Hallissa oli myös kala-allas, jossa ui kalmareita, eräänlaisia mustekaloja. Halukkaat saivat ostaa kalastusluvan, jolla sai onkia yhden kalmarin altaasta. Anttikin päätti onkia meille lounaaksi kalmarin ja onkeen tarttuikin komea yksilö. Se vietiin kalankäsittelijälle, joka poisti sen pinnalta kalvot ja sisälmykset. Sen jälkeen hän leikkasi kalmarin pieniksi, tulitikun paksuisiksi suikaleiksi, jotka me söimme raakana, lisukkeena oli inkivääriraastetta ja soijakastiketta. Kalmarin lonkeroiden hermojärjestelmä on sellainen, että vielä senkin jälkeen kun kalmari on suikaloitu, sen lonkerot liikkuvat. Maultaan raaka kalmari on hyvin neutraali ja rakenteeltaan melko sitkeä.

Morning Marketista otimme taksin, joka vei meidät rannan lähellä olevalle Kanemori-varastoalueelle, jonka punatiiliset varastorakennukset rakennettiin vuonna 1909. Nyt tiilirakennuksissa on kauppoja, ravintoloita ja Hakodaten Oluthalli ja ne ovat muistona Hakodaten yhteydestä läntiseen maailmaan. Tiilivarastoalueen läheisyydessä on myös useiden eri uskontokuntien kirkkoja. Kävimme sisällä ortodoksisessa ja kreikkalaiskatolisessa kirkossa. Ulkoa tutkimme suljettuna ollutta episkopaalista kirkkoa ja temppeliä, jonka edustama uskontokunta jäi meille epäselväksi. Viimeinen tutustumiskohteemme Hakodatessa oli 107 metriä korkea Hakodate Tower, josta oli näkymät yli kaupungin ja erityisen kaunis oli näkymä tähden muotoiseen linnakkeeseen Goryokaku Pentagonal Fortiin (viisikulmainen linnake). Tähden muoto mahdollisti aikanaan suuremman määrän tykkejä sijoitettaviksi linnakkeen muureille.Linnake on suunniteltu vuonna 1895 ja se rakennettiin turvaamaan Hakodatea lännestä uhkaavia valloittajia vastaan. Vuonna 1910 linnake muutettiin avoimeksi puistoksi, jossa on yli tuhat kirsikkapuuta. Illalla hakodatelainen perinteinen kansanmusiikkiryhmä Esashi Oiwake tuli laivalle esiintymään Princess-teatterin illan show'ssa. Heidän esityksensä Esashi Crossroads sisälsi laulua, soittoa ja tanssia, esiintyjien puvustus oli myös aiheeseen sopivasti perinteinen. Esityksessä käytetyt soittimet olivat bambuhuilu ja suurella plektralla soitettava kielisoitin shamisen sekä rummut ja laulu oli japanilaisen äänenmuodostuksen ihanteen mukaista.

 

Japani 155.JPG

Meiji Jingu -shintolaistemppeli.

Tiistai oli meripäivä, jolloin valmistauduttiin risteilyn päättymiseen. Keskiviikkona laiva saapui aamulla Jokohamaan 3564 kilometrin matkan jälkeen. Meidän ryhmäämme oli satamassa vastassa bussi ja oppaamme, joka oli meidän kanssamme Tokiossa jo ennen risteilymatkaa. Bussimatkan aikana oppaamme kertoi meille muun muassa Japanin keisariperheestä ja geishakulttuurista; geishaksi kouluttautumisesta, geishan asuista kimonoista, hiuslaitteista, ehostuksesta ja työnkuvasta. Bussi vei meidät Meiji Jingu -shintolaistemppeliin, jossa pääsimme seuraamaan hääkulkuettakin. Kierreltyämme temppelialueella jatkoimme matkaa bussilla Naritan lentokentälle, josta ryhmämme Amerikkaan matkustava joukko lähti kotimatkalle. Me, samoin kuin toinen pariskunta, joka matkusti Suomeen seuraavana aamuna Finnairin lennolla, jäimme vielä Naritaan lentokenttähotelleihin. Yöllä Antti herätti minut ja kertoi, että hänen puhelimeensa oli tullut maanjäristysvaroitus. Koska kaikki tuntui rauhalliselta eikä maanjäristyksestä näkynyt mitään merkkejä, jatkoimme nukkumista aamuun. Me olimme Naritassa vielä yhden päivän ja perjantaiaamuna lähdimme Finnairin aamulennolla kotimatkalle.

Japanin matkasta jäi muistoksi paljon tietoa Japanista ja japanilaisista ja heidän elämäntavoistaan. Japanilainen ruoka oli erittäin maukasta ja kaikki kala- ja mereneläväruoat olivat hyvin tuoreita ja raikkaanmakuisia. Tapaamamme japanilaiset olivat hyvin kohteliaita, ystävällisiä ja hymyileviä sekä auttavaisia. Kun ostin lentokenttähotellissa postimerkkejä Suomeen lähetettäviin kortteihin, yksi vastaanoton virkailijoista myi minulle merkkejä ja kaksi muuta tuli kysymään, voivatko he auttaa minua postimerkkien liimaamisessa. Äkkiähän me kolme ne postimerkit liimasimme.

* Ainut ovat pääasiassa Japanissa asuva alkuperäiskansa. Alunperin he ovat lähtöisin Japanin pohjoissaarelta Hokkaidolta, Sahalinilta ja Kuriileilta.