Viime päivinä olen harrastanut muun muassa erilaisten perinteisten kotiruokien valmistusta, leipomista sekä Paippisista haetun uuden talviomenaerän säilöntää ja käyttöä leivonnassa. Omenasosetta olen tehnyt tähän mennessä jo useammalla tavalla. Omenia on vielä jäljellä, joten niille pitää etsiä uusia käyttökohteita.

Eilen tein aamulla kaurakiisseliä, joka on perinteinen karjalainen jälkiruoka, mutta me syömme sitä aina silloin tällöin aamiaiseksi puuron sijasta. Laitan tähän ohjeen, jonka olen jo aikaisemminkin kirjoittanut: Kaurahiutaleita, vettä ja hiivaa sekoitetaan astiassa, joka jätetään huoneenlämpöön. Seuraavana päivänä hiutaleet siivilöidään ja liemi kuumennetaan ja sitä keitetään koko ajan sekoittaen kymmenisen minuuttia. Seos sakenee ja siitä tulee hieman happamalta maistuva ja kiisselimäinen. Lisätään suolaa ja syödään voisilmän kanssa. Siivilöidyt kaurahiutaleet olen käyttänyt sämpylöiden leipomiseen. Eilen leivoin sämpylöiden lisäksi myös ruisleipää, jonka juuri oli ollut vuorokauden verran hapantumassa.

Paippisissa tein viime viikolla silakkalaatikkoa ja sitä pitää varmaan tehdä kotonakin, sehän on ihan maukasta arkiruokaa. Koska se on aina ollut äidin lempiruokaa, meillä tehtiin sitä aika usein silloin, kun oltiin lapsia. Isälle tehtiin silloin aina sienilaatikkoa tai jotain muuta uuniruokaa, kun hän ei suostunut silakkalaatikkoa syömään. Nythän hän sitten vanhemmiten on ruvennut sitä syömään, taitaa jopa ihan vähän tykätäkin siitä.

Antilla oli viime viikolla taas luokkakokous. Hämeenlinnan lyseosta samaan aikaan ylioppilaaksi päässeet luokkakaverit ovat kovasti aktivoituneet näin myöhemmällä iällä. Näinhän se on myös minun oppikouluaikaisten luokkakaverieni kanssa; tavattiin tämän vuoden huhtikuussa ensimmäistä kertaa koulun päättymisen jälkeen ja seuraavan kerran tavataan taas ensi vuonna. Muutenkin olen havainnut, että monet haluavat ikääntyessään tavata tuttaviaan ja ystäviään vuosien ja vuosikymmenten takaa. Yksi syy varmaankin on se, että eläkkeellä tällaiseen on aikaa enemmän kuin työvuosina ja saattaa olla myös se, että eläkeläisen elämässä on ehkä vähemmän kontakteja muihin ihmisiin kuin työssä käyvillä.