Yöllä tuli nukutuksi poikkeuksellisen hyvin. Aamulla varhain mökin terassilta alkoi yhtäkkiä kuulua kopinaa, joten piti nousta ja mennä katsomaan ikkunasta, kuka oli tulossa käymään. Kun vedin ikkunaverhon syrjään, toiselta puolelta ikkunaa minua katseli urosporo. Katselimme siinä toisiamme hetken aikaa, kunnes poro lähti jatkamaan matkaansa. Vähän ajan kuluttua pihaan ilmestyi koko perhe, isä-, äiti- ja pikkuporo.

Aamulla taivas oli pilvessä ja lämpötila 13 astetta. Aamiaisen jälkeen tulimme tänne Luontokeskukseen, jossa voimme ladata puhelimet ja käyttää tietokonetta. Täältä jatkoimme matkaa Julmalle Ölkylle, joka on Suomen suurin, kolmen kilometrin mittainen kanjonijärvi. Siellä oli vielä elokuun ajan mahdollista päästä puolen tunnin veneristeilylle, jolle mekin halusimme mennä. Paikan päällä ei ollut meidän lisäksemme muita venematkalle lähtijöitä, joten me pääsimme kahden hengen risteilylle. Olemme tehneet saman venematkan joskus aikaisemminkin, mutta ihan kiva se oli taas tehdä. Matkalla nähtiin tuhansia vuosia vanha kalliomaalauskin.

Julmalta Ölkyltä jatkoimme matkaa Poropuistoon, jossa söimme porokeittoa. Sitä odotellessamme saimme katsoa poroista ja niiden elämästä vuodenkierron eri vaiheissa kertovan videon. Porokeitto oli oikein hyvää. Palattuamme Hirvastuvalle kuuntelimme viimeisen päivän kisalähetystä Pekingistä, minkä jälkeen minä lähdin sauvakävelemään Umpivalkeinen-järven rannalle. Runsaan tunnin kävelyn jälkeen palasin mökille, jossa Antti oli sillä aikaa seurannut luonnon tapahtumia. Pihaan oli ilmestynyt valkopäinen poro ruokailemaan mökin edustalla. Viidentoista kuikan parvi oli kuulemma myös uinut aivan mökkilaiturin eteen. Minä näin järvellä tosin vain kahdeksan kuikkaa, joten ehkä Antti oli nähnyt ne kahtena. Illalla lämmitettiin taas sauna ja saunan jälkeen kuunneltiin radiosta ohjelmaa, jossa kuuntelijat saivat soittaa Katri-Helenalle ja toivoa hänen kappaleitaan. Otsalampun valossa tein illalla ristikkoa ja luin Minna Lindgrenin uusinta romaania.