P1140107.JPG

 

Lainasin kirjastosta elokuvan "Tyttö nimeltä Varpu", joka voitti marraskuun alussa Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon 2017. Elokuvan on ohjannut Selma Vilhunen. Linnea Skog esittää elokuvassa Varpu Miettistä, 12-vuotiasta ratsastusta harrastavaa tyttöä ja hänen äitiään Siru Miettistä esittää Paula Vesala, joka on myös säveltänyt elokuvan musiikin.

Varpu asuu äitinsä Sirun kanssa eikä hän ole koskaan tavannut isäänsä. Hän tietää isänsä nimen ja sen, että isä asuu Oulussa. Eräänä päivänä Varpu varastaa auton ja lähtee ajamaan pohjoiseen tavatakseen isänsä. Kun isä lopulta löytyy, hän osoittautuu aivan erilaiseksi, kuin mitä Varpu on kuvitellut.

Tyttö nimeltä Varpu -elokuva on saanut positiivisia arviointeja. Näyttelijät, erityisesti Varpua esittänyt Linnea Skog ja hänen äitiään esittänyt Paula Vesala, olivat hyviä ja uskottavia rooleissaan, eikä huono ollut myöskään Varpun isää esittänyt Lauri Maijala pienessä roolissaan. Kokonaisuutena elokuva jäi meidän kahden hengen arviointiraadin asteikolla kuitenkin keskitasolle.

Kotikunnassamme Sipoossa pidettiin viime maanantaina Suomiviihteen suosikit -konsertti, ja olin ostanut kirjastosta meille liput tähän Juhlatalossa Nikkilässä järjestettävään tilaisuuteen. Myös Kaija, Piia ja Helinä löysivät konserttipaikalle, vaikka se tietyömaan, pimeyden, sateen ja luokattoman huonojen opasteiden takia olikin haasteellista. Sipoon Sanomissa kirjoitettiinkin torstaina siitä, että näin huonosti tietyömaita ei saa merkitä. Sali oli täynnä ja baritoni Hannu Lehtonen, laulaja Arja Koriseva sekä säestyksestä vastannut Kimmo Leppälän kvartetti viihdyttivät yleisöä ammattitaitoisesti. Kuulimme monia iki-ihania musiikkiesityksiä, viihde- ja elokuvasävelmiä, tangoja ja iskelmiä vuosikymmenten varrelta. Väliajalla nautittiin pääsylipun hintaan kuuluvat kahvit ja korvapuustit.

Keskiviikkopäivä hujahti nopeasti, kun siivosin kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen. Sen jälkeen oli muutama tunti aikaa käydä suihkussa ja huokaista hetki ennen kuin lähdettiin Kansallisoopperaan katsomaan "Kalevalanmaata", johon kansallisbaletin johdosta pian väistyvä taiteellinen johtaja Kenneth Greve oli tehnyt koreografian. Kenneth Greven kausi päättyy ensi vuonna ja se päättyy tähän Kalevalanmaa-esitykseen, joka on Kansallisoopperan ja -baletin yhteinen Suomi 100 -juhlavuoden suursatsaus.

Kenneth Greve kertoo Kalevalanmaan käsiohjelmassa, että Kalevalanmaa on spektaakkeli, todellinen syväluotaus kansanluonteestamme, historiasta ja nykypäivästä. Se on myös lämmin toivotus, että maalla olisi hyvä seuraava satavuotiskausi edessään."

Kalevalanmaan esiintyjinä olivat musiikin johtaja Nick Davies, Suomen kansallisbaletti, Suomen kansallisoopperan kuoro, Suomen kansallisoopperan orkesteri, oopperan ja balettioppilaitoksen oppilaita ja Kansanmusiikkiyhtye Värttinä. Esityksessä nähtiin katkelmia Suomen historiasta ja suomalaisista, teemoina muun muassa: Mannerjää vetäytyy, Ensimmäiset suomalaiset, Suomi kansakuntien joukossa, Kansallinen herääminen ja Snellman, Runeberg ja Maamme-laulu, Lönnrot ja Kalevala, Canth, naisten asema ja kansakoulujen synty, Metsäteollisuus, Sisällissota, Talvi- ja jatkosota, Rintamamiestalot, Lavatanssit (ja taas kuultiin muutama upeasti esitetty tango!) Maaltamuutto, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Urheilun suuret nimet, Yhdessä olemme vahvoja.

Kalevalanmaa oli taas yksi vaikuttava ja koskettava Suomi 100 -juhlavuoden kulttuurielämys. Näitä on jo nähty ja kuultu tänä vuonna useita, mutta ei voi kuin ihastella sitä, miten monenlaisia ja upeita kulttuuri- ja taide-elämyksiä tähän vuoteen on saatu mahtumaan ja onneksi vielä on juhlavuotta jäljellä!