Viikolla saatiin oikein reippaasti sadetta, vuorokauden sademäärä oli meillä 52 milliä ja sademittari tuli täyteen, ukkonenkin jyrähteli. Sateen jälkeen luonto näyttää taas virkistyneeltä eikä pihakasveja tarvitse ainakaan vähään aikaan kastella.

Savonlinnan Oopperajuhlat olisivat ilman koronapandemiaa alkaneet perjantaina, mutta vaikka niitä ei tänä vuonna järjestetä, saatiin sentään Yle Areenasta nähdä ja kuulla Olavinlinnan keskushallissa kesäkuussa tallennettu Karita Mattilan kesäkonsertti, jossa esiintyivät sopraano Karita Mattila ja häntä säestänyt Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Ville Matvejeff. Karita Mattila kertoi olevansa erittäin innoissaan päästessään tekemään tämän konsertin. Tämän vuoden ohjelmistossa ollut Karita Mattila - Suuri Juhlagaala siirtyy ensi vuoteen kuten muukin tämän vuoden oopperaohjelmisto.

 

Porvoon 600-vuotispostimerkki, suunnittelija Signe Hammarsten Jansson (kuva kopioitu Postimuseon sivulta)

Porvoon kirkko ja vanha silta lokakuussa 2018 (oma kuva).

Kävin virtuaalisesti Postimuseossa, jonka verkkonäyttelyssä on esillä Suomen Pankin Setelipainossa piirtäjänä toimineen Tove Janssonin äidin Signe Hammarsten Janssonin suunnittelemia postimerkkejä, muun muassa 1930-luvun ja sotavuosien postimerkkejä, saaristomaisemia ja henkilökuvia sekä merkkivuosipostimerkkejä kuten Porvoon 600-vuotismerkki. Kasveista ja eläimistä on myös paljon postimerkkejä.

Katsoin Karanteeniteatterista näyttelijä Tatu Mönttisen kirjoittaman ja esittämän monologin Matti Nykänen - Hyppy sumuun. Monologissa Matti kertoo elämästään ja Matin läheiset kertovat Matista. Mattia käsittelevistä kirjoista ja tv-haastatteluista koostetun esityksen lähes kaikki repliikit ovat oikeasti sanottuja. Tarina alkaa Holmenkollenin MM-kisoista, jolloin Matti Nykänen 18-vuotiaana hyppäsi ensimmäisen MM-kultansa sankassa sumussa Holmenkollenin suurmäessä.  "Mitään ei nähnyt, alas tömähtäessä vain tiesi että on maassa", kerrotaan maailmanmestarin todenneen. Koskettava tarina.

Toinen samana päivänä nähty koskettava tarina oli amerikkalainen elokuva Edelleen Alice (2014), jonka katsoimme jo toiseen kertaan. Tarina kertoo 50-vuotiaasta menestyvästä kielitieteilijästä Alicesta (Julianne Moore), joka sairastuu Alzheimerin tautiin. Sairauden alkuvaihetta ja etenemistä kuvataan pelottavan todentuntuisesti.