Heräsin aamuyöllä neljän aikaan ja kun tuntui, että nukkuminen ei onnistu, luin tabletilta Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet. Viiden aikaan päätin yrittää uudelleen nukkumista. Sen jälkeen olinkin keskellä hullunmyllyä. Olin kutsunut syntymäpäivilleni vieraita kotiimme, jossa oli remontti menossa ja paikat aivan sekaisin. En ollut kuitenkaan huomannut hankkia mitään tarjottavaa, vaan kaapit, jääkaappi ja pakastin olivat suurin piirtein tyhjiä. Vieraita alkoi tulla, tuli kutsuttuja ja kutsumattomia, tuttuja ja tuntemattomia. Talo täyttyi ja sitten iski paniikki: mitä vieraille tarjotaan? Vieraat vaeltelivat huoneesta toiseen ja ilmeisesti ihmettelivät, kun mitään syötävää tai juotavaa ei ollut tarjolla. Jotkut vieraista rupesivat keittämään kahvia, mutta sekään ei onnistunut, kun kahvia ei ollut. Outi ja Tomppa toivat meille tullessaan juustoviipaleilla päällystettyjä voileipäkeksejä, jotka he jättivät pihalle sisääntulotien varteen. Sieltä vieraat kävivät niitä hakemassa, mutta ne oli äkkiä syöty eikä niitä riittänyt kaikille. Kysyin äidiltäkin neuvoa, mitä voisin tarjota vieraille, mutta eihän sitä tyhjästä mitään tarjottavaa saa aikaan. Päätimme sitten, kun vieraat jo alkoivat tehdä lähtöä, mennä Antin kanssa käymään lähikaupassa. Valitettavasti vaan kaupankin hyllyt olivat lähes tyhjiä ja kaupassa Antti vain rupesi keskustelemaan tietokoneongelmista jonkun kaupan asiakkaan kanssa eikä auttanut ostosten teossa. Silloin olikin epätoivo jo huipussaan, mutta mikä onni olikaan, kun heräsin, kello oli silloin puoli seitsemän.

Aamulla skypetin Einon-päiväonnittelut Suomeen. Siellä oli pimeää ja sateista, mutta lämpötila vielä selvästi plussan puolella. Pian mekin olemme siellä ja odotankin jo kovasti, että saan glögiä ja pipareita.

Kävimme West Palm Beachin Outlets -ostoskeskuksessa ostoksilla ja sen jälkeen tapasimme Matin ja Sirkan japanilaisravintola Kikossa, jossa söimme lounaan ja istuimme pitkään. Ruoka oli hyvää ja seura erittäin mukavaa, joten iltapäivä sujui rattoisasti.