Sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä. Sota alkoi 27. tammikuuta ja päättyi 15. toukokuuta (1918). Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen Punainen Kaarti eli punaiset. Neuvosto-Venäjä tuli punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia. (Wikipedia)
Antti Tuurin Tammikuu 18 -romaani kerrotaan minämuodossa ja sen kertojana on rakennusmestari Ahto Sippola, joka on kauhavalaisen Matti Sippolan poika ja yksi tämän kahdestatoista lapsesta. Kirjassa nimeltä mainitut henkilöt ovat todellisia. Internetistä löytyy tietoa Matti Sippolasta ja hänen perheenjäsenistään. Tammikuu 18 kuvaa sisällissotaa edeltäviä viikkoja ja sotaan valmistautumista Etelä-Pohjanmaalla Vaasan ja Seinäjoen ympäristössä ja erityisesti Ylistarossa. Sotaan varustaudutaan, mutta tietoa ei ole siitä, miten sotaan ryhdytään. Pohjanmaalle on tuotu aseita ja jääkäreitä jo edeltävän syksyn aikana. Aseista on kuitenkin pula, ja suojeluskunnat yrittävät löytää keinoja aseistautumiseen. Kyröjoen jäällä suojeluskunnat järjestävät näytösparaateja, joiden tarkoituksena on osoittaa venäläisille omaa vahvuutta. Tammikuu 18 päättyy siihen, kun sisällissota syttyy tammikuun 27. päivää edeltävänä yönä, jolloin punaisten puolella nostetaan punainen lyhty Helsingin työväentalon torniin vallankumouksen alkamisen merkiksi ja Helsingin kansanvaltuuskunta julistautuu Suomen viralliseksi hallitukseksi. Tuurin romaani päättyy sellaiseen vaiheeseen, että todennäköisesti tarinalle saadaan jatkoa.
Heidi Köngäksen Sandra kertoo vuoden 1918 tapahtumista kolmen naisen näkökulmasta; Sandran, joka on torpparinvaimo Ruoveden Ylä-Väärissä, Sandran kälyn Lyytin sekä Sandran lapsenlapsen Klaaran, joka tutkii isoäitinsä menneisyyttä. Tarina alkaa jo viime vuosisadan alussa, jolloin Sanda ja Janne rakastuvat ja asettuvat asumaan Ylä-Vääriin. Perheeseen syntyy lapsia ja Sandra ja Janne saavat luvan torpan pystyttämiseen. Sitten alkaa sisällissota ja Sandran mies Jannekin, vaikka ei olekaan vakaumuksellinen punainen, joutuu punakaartiin ja saa sodan päätyttyä kuuden vuoden tuomion avunannosta valtionpetokseen. Olosuhteet vankeudessa ovat olleet kaikin puolin vaikeat, ja vankeudesta vapauduttuaan Janne on enää varjo entisestään, enemmän kuollut kuin elävä. Kirjan lopussa kuvataan Jannen kärsimyksiä ja Sandran tuskaa ja voimattomuutta, kun hän ei pysty auttamaan kärsivää miestään.
Sodan uhrit |
||||
---|---|---|---|---|
Kuolintapa |
Punaiset |
Valkoiset |
Muut |
Yhteensä |
Kaatunut |
5 199 |
3 414 |
790 |
9 403 |
Teloitettu, ammuttu, murhattu |
7 370 |
1 424 |
926 |
9 720 |
Kuollut vankileireillä |
11 652 |
4 |
1 790 |
13 446 |
Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan |
607 |
- |
6 |
613 |
Kadonnut |
1 767 |
46 |
380 |
2 193 |
Muut kuolintavat |
443 |
291 |
531a |
1 265 |
Kaikki yhteensä |
27 038 |
5 179 |
4 423 |
36 640 |
Sisällissodan uhrit (lähde Wikipedia)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.