P1140255 (2).JPG

 

Osallistuin Fazerin rahoittamaan ja Gery ry:n toteuttamaan kahdeksan viikon mittaiseen suklaatutkimukseen, joka päättyi viime maanantaina. Tämän kahdeksan viikon aikana söin 50 grammaa tummaa suklaata joka päivä. Neljä päivää ennen suklaatutkimuksen päättymistä aloin saamani ohjeen mukaan pitää ruokapäiväkirjaa, johon kirjasin kolmen päivän aikana kaikki syömiseni ja juomiseni, ruokien ja juomien määrät ja laadut sekä sen, mihin aikaan söin ja join.

Viime maanantaiksi oli sovittu vastaanotto suklaatutkimuksen järjestäjän toimitiloissa, joissa suoritettiin punnitus, verinäytteiden otto sekä muistitesti. Painoni oli pudonnut testin aikana kaksi kiloa, tumma suklaa ilmeisesti siis laihduttaa!!! Muistitestin tulos oli hyvä; yhtä hyvä kuin mitä se oli ollut ennen suklaan syömistä. Verikokeiden tulokset tulevat muutaman viikon kuluessa.

Kansakouluaikainen luokkatoverini ja kaimani Helena oli myös osallistunut tähän suklaatutkimukseen, ja olimme sattumalta hänen kanssaan samaan aikaan näissä tutkimuksen päättymiseen liittyvissä testeissä. Helena tunnisti minut, vaikka emme ole nähneet toisiamme kuin kerran sen jälkeen, kun päätimme neljännen luokan kansakoulussa. Olemme käyneet yhdessä neljä luokkaa Haarajoen kansakoulua ja sen lisäksi olemme tavanneet kymmenen vuotta sitten, kun oli kulunut 50 vuotta siitä, kun aloitimme kansakoulun ja olimme järjestäneet tämän johdosta tapaamisen entiselle kansakoulullemme. Se oli erittäin mukava tapaaminen, johon osallistui hieman yli kymmenen luokkatoveriamme, ja erittäin ilahduttava oli myös tämä tapaaminen!

Tiistai-iltana nostettiin lippu salkoon kuuden aikaan illalla. Lippuun kohdistettiin voimakas valonheitin, joten lippu oli koko illan ja yön näkyvissä. Tämä illalla alkanut ja yön ja seuraavan päivän kestänyt liputus oli poikkeuksellinen ja tapahtui keskiviikkona vietetyn Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi. Vaikka ilta oli tyyni lyhyitä tuulisia hetkiä lukuunottamatta eikä lippu suuremmin liehunut, se näytti valaistuna juhlavalta pimeässä illassa.

Itsenäisyyspäivän vietimme rauhallisesti kotona, paitsi että aamulla kävin pitkällä ja reippaalla kävelylenkillä Hangelbyträsketin ympäri. Myöhemmin iltapäivällä kävimme Sipoon vanhan kirkon sankarihaudoilla katsomassa kunniavartioita talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden haudoilla. Sankarihaudoilla paloi kynttilöitä ja niiden kohdalla seisoi samanikäisiä henkilöitä, kuin mitä vainajat olivat olleet kuollessaan. Tällä tavoin muistettiin juhlallisin menoin Suomen itsenäisyyden turvanneita sankarivainajia. Autoja oli kaikki läheiset parkkipaikat ja teiden vierustat täynnä ja väkeä oli sankarihautausmaan aika ahtaalla alueella todella paljon.

Illalla kohotimme shampanjamaljan satavuotista itsenäisyyttään juhlivalle Suomelle ja katselimme televisiosta tasavallan presidentin vastaanottoa presidentinlinnasta. Soitin illalla Hilkalle Sveitsiin, ja hän kertoi, että hekin pystyivät katselemaan samaa ohjelmaa suorana Yle Areenan kautta. Hilkka kertoi myös, että Tanja oli tulossa torstaina Suomeen pidennettyä viikonloppua viettämään, mikä tieto ilahdutti minua kovasti.