Metsäkansan laulu -melodraama Aleksanterin teatterissa kertoo nuoren punasotilaan tarinaa tunnin mittaisessa monologissa, jonka käsikirjoitus on Arto Seppälän ja dramaturgia sekä ohjaus Leena Salosen. Esitys perustuu tositapahtumiin. Nuorena punasotilaana esiintyy Martti Suosalo. Suosalon lisäksi lavalla on syntetisaattori, jonka ääressä istuu melodraaman musiikista vastaava Leif Segerstam. Muuta lavalla ei sitten olekaan.

Martti Suosalon esittämä Sakari on Metsäkansan kylästä Valkeakoskelta kotoisin oleva torpan poika, jonka vanhemmat ovat kuolleet. Hänellä on veli Akseli, jonka kanssa hän lähtee Tampereelle töihin. He saavatkin töitä Aaltosen kenkätehtaalta ja kouluttautuvat siellä suutareiksi. Sitten syttyy sisällissota ja sekä Sakarista että Akselista tulee punasotilaita. Punaiset puolustavat Tamperetta, jossa käydään rajuja taisteluita. Sakari pääsee pakenemaan valkoisia Tampereelta ja suuntaa kotikylään etsimään veljeään Akselia.

Matkalla kotiin Sakarin mielessä pyörivät hänen ja Akselin lapsuuteen liittyvät muistot ja sodan kauhut ja ihmisten tappaminen. Sakari muistelee myös veljeään Akselia, jota hän pitää paljon itseään fiksumpana. Akselilla onkin ollut toiveena saada opiskella ja hankkia itselleen valkoinen lakki. Muistoja Aaltosen kenkätehtaalta ja siellä työskentelystä tulee myös mieleen. Sakari ei tunne vihaa ketään kohtaan, vaan hän haluaa suuntautua eteenpäin ja päästä peltotöihin. Esitys alkaa Segerstamin soittamalla musiikilla ja aina välillä Sakarin mielessä pyörivät ajatukset katkaisee musiikki. Joskus musiikki säestää Sakarin pohdintaa.

Kävimme Antin kanssa katsomassa Metsäkansan laulu -melodraaman, joka oli niin vaikuttava kokemus, että se palasi mieleen vielä seuraavinakin päivinä. Suosalolla on kyky yksinään kertoa uskottavasti monen erilaisen ihmisen tarinaa. Yleensä kaikki sadan vuoden takaisen sisällissodan tarinat ovat synkkiä ja lohduttomia. Tähän tarinaan Suosalo sai mukaan huumoria ja uskoa tulevaisuuteen.