DSCN2184.JPG

Antti matkalla Hoffman'sin suklaatehtaan myymälään.

Tänään sitten lopulta saatiin mitali, kun naisten 4 x 5 kilometrin viestijoukkue hiihti pronssille Norjan ja Ruotsin jälkeen. Erityisesti Suomen kokeneet hiihtäjät Aino-Kaisa Saarinen ja Riitta-Liisa Roponen hiihtivät hienosti omat osuutensa. Tämä saavutus ei kuitenkaan vielä saanut meitä korkkaamaan kuohuviinipulloa, jota ei ole vielä edes laitettu jääkaappiin jäähtymään. Odotellaan vielä sitä kultamitalia.

Meillä on jo jonkin aikaa ollut suunnitelmissa mennä katsomaan Still Alice (Edelleen Alice) -elokuvaa, josta Alicea esittänyt Julianne Moore sai naispääosa-Oscarin. Tänään menimme Movies of Lake Worth -elokuvateatteriin sitä katsomaan kello yhden näytökseen. Olimme yllättyneitä, kun elokuvateatteri oli puolillaan katsojia, koska elokuvan ensi-ilta oli jo elokuussa ja yleensä puolenpäivän aikoihin esitettävissä näytöksissä on vain vähän katsojia. Katsojat olivat pääosin meidän ikäluokkaamme.

Still Alice kertoo 50-vuotiaasta tunnetusta kielitieteen professorista Alice Howlandista, joka yhtäkkiä alkaa unohdella sanoja. Tutkimuksissa paljastuu, että hän sairastaa varhaisiän Alzheimerin tautia, joka on harvinainen Alzheimerin muoto ja sillä tarkoitetaan alle 65-vuotiaana alkanutta sairautta. Alice on onnellisesti naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Kun sairaus todetaan, perheenjäsenten suhteet muuttuvat, mutta heidän yhteytensä pysyy vahvana. Julianne Moore esittää upeasti Alicea, jonka sairaus etenee nopeasti. Elokuva on hyvin tehty, se on uskottava ja hyvin todentuntuinen. Se on myös rankka ja liikuttava ja se jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa.

DSCN2185.JPG

Vieraat toivotetaan tervetulleiksi Hoffman'sin suklaatehtaaseen.

Matkalla elokuvateatteriin havaitsimme Lake Worth Roadin varrella Hoffman'sin suklaatehtaan kyltin ja paluumatkalla poikkesimme sinne. Hoffman'sin suklaatehtaasta oli Palm Beach Postissa ystävänpäivän aikaan kirjoitus, jossa kerrottiin, että ystävänpäivää ennen Hoffman'silla oli niin paljon suklaanostajia, että poliisi piti kutsua paikalle ohjaamaan liikennettä. Joitakin ystävänpäiväsuklaita oli vielä myynnissä 50 prosentin alennuksella. Ostimme tummaa suklaata ja maapähkinäkrokanttia. Katselimme myös myymälän puolelta lasin läpi, miten tehtaan puolella valmistettiin suklaamakeisia käsityönä. Nyt näyttivät olevan tekeillä pääsiäisen suklaapuput.

DSCN2189.JPG

Hoffman'sin suklaatehtaassa oli valmiina suuria suklaisia pääsiäispupuja.

Floridassa vierailulla oleva Pieksämäen Teatteri esitti illalla Kerhotalolla näytelmän Viimeinen sikari. Me olimme menossa sitä katsomaan ja saimme Raimolta ja Arjalta kyydin Kerhotalolle, kun hekin olivat sinne menossa. Esitys oli hauska ja viihdyttävä eivätkä kaikki juonenkäänteet olleet enää muistissa, vaikka olimmekin nähneet esityksen noin kymmenen vuotta sitten Helsingin Kaupunginteatterissa. Silloin sen pääosissa esiintyivät Lasse Pöysti ja Tea Ista. Väliajalla sai ostaa arpoja ja mekin ostimme niitä ja voitimme muutaman palkinnon. Ohjelmalehtisessä esityksen ohjaaja Juhani Joensuu kirjoitti, että "Viimeinen sikari on näytelmä, jossa unelmat ja haaveet elävät ja kuolevat, jossa julistetaan, että elämä kannattaa elää silloin kun ollaan elossa." Niinpä.