P1160343.JPG

 

20180414_130010.jpg

Rooliasut odottavat tuoleilla näyttelijöitä ennen esityksen alkua.

Lahden kaupunginteatterissa on viime vuoden syksystä lähtien esitetty Väinö Linnan romaanitrilogiaan Täällä Pohjantähden alla perustuvaa kaksiosaista näytelmää. Näytelmä tehtiin juhlistamaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä, ja se sopii erittäin hyvin myös kertomaan Suomessa 100 vuotta sitten käydystä sisällissodasta.

Romaanin tapahtumat on jaettu kahdeksi itsenäiseksi näytelmäksi, jotka voi katsoa myös yksittäinkin. Me kävimme lauantaina katsomassa tämän näytelmän Täällä Pohjantähden alla, osat I ja II.  Me päätimme katsoa molemmat osat ja saman päivän aikana, koska tämän kevään aikana Lahden  kaupunginteatterissa on muutaman kerran esitetty molemmat osat samana päivänä, ensin kello 13 osa I ja kello 19 osa II. Osa I: Kuu on torpparin aurinko kesti kolmisen tuntia ja kolmen tunnin tauon jälkeen esitetty osa II: Mäensyrjänkansan kärsimystie oli viitisentoista minuuttia lyhyempi.

Ensimmäisen osan päätyttyä kävimme kirjautumassa hotelliimme ja sen jälkeen menimme myöhäiselle lounaalle ravintola El Toroon, joka iltapäivällä viiden maissa oli jo lähes täynnä asiakkaita. Meille löytyi kuitenkin pöytä ja ruokakin, joka oli erinomaista, tuli niin nopeasti, että ehdimme hyvin syödä ja ajaa muutaman minuutin matkan teatterille katsomaan näytelmän toista osaa. Teatteriyleisön joukossa näytti olevan meidän lisäksemme muitakin sellaisia, jotka katsoivat molemmat esitykset.

Ensimmäisen osan alussa näyttelijät saapuvat yksi kerrallaan näyttämölle, jossa  on tuoleja ja tuoleille on aseteltu vaatteita. Näyttelijät kulkevat tuolien välillä ja valitsevat itselleen vaatteet, joihin he pukeutuvat. Vähitellen katsojillekin käy selväksi, kuka esittää mitäkin roolia näytelmässä. Tämän alkuhämmennyksen jälkeen tarina alkaa edetä Linnan kertoman tarinan mukaisesti. Kaikki näyttelijät ovat suurin piirtein koko ajan näyttämöllä ja esittävät erilaisia kohtauksia eri puolilla suurta näyttämöä. Näyttelijät myös kertovat tarinan tapahtumista. Ainakin tarinaa tuntevan on helppo seurata esitystä, jossa on tarinan kerronnan ja tapahtumien lisäksi esitystä täydentävää tanssia ja laulua.

Ensimmäinen osa kuvaa tapahtumia ennen sisällissotaa, ja se alkaa 1880-luvun alkupuolelta, ajasta, jolloin Jussi saa luvan raivata suon ja ruveta viljelemään raivaamaansa maata. Jussin ja Alman perheeseen syntyy kolme poikaa: Akseli, Aleksi ja Akusti. Ensimmäisen osan lopussa, vuonna 1918, perheen pojat ovat jo isoja, Akseli on naimisissa Elinan kanssa ja sisällissota on käynnissä. Toinen osa kuvaa tapahtumia sisällissodan jälkeen. Se alkaa sisällissodan jälkiselvittelyistä. Jussin ja Alman kaksi poikaa Aleksi ja Akusti teloitetaan ja Aleksi joutuu vankileirille, josta hän palaa kotiin usean vuoden kuluttua. Elämä jatkuu, talvisota alkaa ja päättyy, jatkosota alkaa ja päättyy. Akselin ja Elinan viidestä lapsesta kolme joutuu sotaan ja he kaikki kaatuvat talvi- tai jatkosodassa. Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin keskeinen henkilö Vilho Koskela on Akselin ja Elinan vanhin poika.

Kuusi tuntia teatteriesitystä yhden päivän aikana kuulostaa ehkä paljolta, mutta Lahden kaupunginteatterissa Täällä Pohjantähden alla -näytelmää katsoessa aika ei tullut pitkäksi, vaan tarina vei täysin mukanaan. Näytelmän seuraaminen vaati tarkkaavaisuutta, koska näyttämöllä oli samanaikaisesti paljon tapahtumia. Näyttelijät olivat rooleissaan erinomaisia. Heille kahden esityksen päivä oli varmasti raskas, koska esitys oli niin fyysinen. Erityisesti Jussia esittänyt Aki Raiskio teki täyden päivätyön lapioineen. Hän kaivoi suota kahdella lapiolla lähes koko ensimmäisen osan ajan aina, kun hänellä ei ollut muuta tehtävää. Jussi myös muuttui sitä kumarammaksi, mitä pidemmälle tarina eteni.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Vesa Karvonen arvioi Lasse Lehtisen ja Risto Volasen kirjan 1918 - Kuinka vallankumous levisi Suomeen. Karvonen toteaa arviossaan, että Väinö Linnan romaani "Täällä Pohjantähden alla kertoo oman tarinansa Suomen sisällissodasta. Hänen mukaansa Lehtinen ja Volanen tähdentävät, että todellisuudessa kaikki ei tapahtunut kuten Linna kuvaa." Hstorioitsija ja Helsingin yliopiston dosentti Teemu Keskisarja puolestaan kirjoittaa Täällä Pohjantähden alla -näytelmän käsiohjelmassa, jonka otsikko on Pohjantähti on totta muun muassa, että "Sääliksi käy 1960-luvun professoreja ja dosentteja, jotka yrittivät väitellä Väinö Linnaa vastaan... Vuotta 1918 Linna ei kuvannut niinkään puolueettomasti vaan molempiin suuntiin eläytyvästi: ihmisten vaikuttimia, tekoja ja erheitä ymmärtäen." Keskisarja kirjoittaa myös, että Linnan romaanin totuudellisuus pohjasi lapsuudesta saakka kuultuihin väkeviin tositarinoihin ja että Linna teki myös tutkimustyötä, luki muistelmia, eduskunnan pöytäkirjoja ja sanomalehtiä.