Sunnuntai 31.8.2014

Aamupäivällä teimme kierroksen lähimetsissä ja katselimme, löytyisikö herkkutatteja tai muita sieniä. Yksi pieni herkkutatti löytyi, joten ei oikein lupaavalta näytä. Martti lähetti kännykkäkuvan, jossa oli monta herkkutattia ja pieniä, söpöjä karvarouskuja. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin eilen, että ”Sankat sateet pelastivat tattisadon” ja että ”Viime sunnuntaista alkaen tatteja on saatu tuhansia kiloja päivässä, kertoo tatteja Italiaan välittävän Dalle Vallen vastaava Jukka Kivimäki Länsi-Suomesta”. Etelässä kuitenkin tarvittaisiin vielä sateita, jotta sienien kasvu pääsisi vauhtiin.

DSCN1295.JPG

Päivän ainoa herkkutattilöytö.

No onhan meilläkin jotakin, nimittäin pihlajanmarjoja on tänä vuonna poikkeuksellisen runsaasti. Niistä olen joskus aikaisemmin tehnyt aivan erinomaista vaniljaista pihlajanmarjamarmeladia, jota täytynee taas tänä syksynä tehdä, kunhan pihlajanmarjat vielä kypsyvät. Meidän vanhimmassa omenapuussamme on poikkeuksellisen paljon omenoita, ja jo nyt olen tehnyt omenasosetta ja useamman omenapiirakan. Luumupuissa on vain muutamia luumuja.

DSCN1300.JPG

Pihlajan oksat taipuvat marjojen painosta.

Sipoossa Nikkilän sairaalan alueella oli tänään osana Nikkilän sairaalan 100-vuotisjuhlatapahtumia kaksi opastuskierrosta teemalla ”Matka menneisyyteen”. Osallistuin päivän ensimmäiseen opastuskierrokseen, johon osallistujia oli kuutisenkymmentä. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään. Ensin sairaalan pitkäaikainen talouspäällikkö kertoi hieman alueen historiasta ja sitten kierrettiin alueella ja lopuksi pistäydyttiin runoilija L. Onervan sairaalahuoneessa. Kierroksen jälkeen kävin vielä tänään viimeistä päivää avoinna olevassa Sipoon Taiteilijat ry:n taidenäyttelyssä Artborgissa. Näyttely ”Artsibbe 14 – Mielen kuvia” liittyy Nikkilän sairaalan 100-vuotisjuhlallisuuksiin.

DSCN1325.JPG

Nikkilän sairaalan alueen kartta.

Nikkilän sairaala aloitti toimintansa 1914 ja toimi 85 vuotta. Nikkilässä sijainnut sairaala oli omavarainen 2500 asukkaan pikkukaupunki juhlataloineen, lämpö- ja vesilaitoksineen, maatiloineen sekä hautausmaineen. Sairaala tyhjeni joulun alla 1999, jolloin viimeisetkin potilaat siirrettiin Nikkilästä Helsinkiin. 2000-luvulla sairaala-alue on kokenut muodonmuutoksen Sipoon Itäiseksi Jokipuistoksi; sen jugendrakennukset on muutettu asuinkäyttöön. Lisäksi Sipoon kunnalla on alueella koulu- ja päiväkotitoimintaa sekä tiloja taiteilijoille. (Sirkka-Liisa Tuovinen: Inhimillinen Nikkilä)

DSCN1328.JPG

Nikkilän sairaalan vanha Hallintola-rakennus.

Opastuskierroksen ja taidenäyttelyssä käynnin jälkeen olikin jo kiire katsomaan yleisurheilun Suomi - Ruotsi -maaottelua, jossa Suomen naiset ja miehet hävisivät ruotsalaisille, mutta Suomen tytöt ja pojat puolestaan voittivat ruotsalaiset.

Eilen illalla katsoin alkua koripallon MM-kisojen Suomi - USA -ottelusta, mutta kun USA näytti olevan aivan ylivoimainen, lopetin katsomisen lyhyeen. Lopputulos olikin aika tyrmäävä, USA voitti Suomen 114 - 55, ja Yle Urheilun nettisivuilla todettiin, että ”USA antoi koripallon oppitunnin Susijengille historiallisessa ottelussa”. Tämän päivän Suomi - Ukraina -ottelu oli paljon tasaisempi ja niin jännittävä, että ihan kaikkea en pystynyt katsomaan. Suomi voitti Ukrainan 81 - 76. Suomen joukkue pelasi hienon pelin.

Lauantai 30.8.2014

Järvenpäässä oli tänään Kävelykatu Jannella ja torialueella Maa elää -tapahtuma, jossa oli tarjolla maaseudun syyssatoa, muun muassa vihanneksia, kasviksia, marjoja sekä käsitöitä, leivonnaisia ja paljon myös erilaisia ruokatuotteita. Väkeä oli ruuhkaksi asti. Sää oli toritapahtumaan sopiva, aurinko paistoi ajoittain ja oli poutaa. Kiersimme ja tutkimme torikojujen tarjontaa. Ostimme kantarelleja, tyrnihilloa, kaalipiirakoita ja joitakin muita tuotteita. Söimme lounaaksi juuri paistettuja muikkuja ja kahvin kanssa kasvispiirakkaa. Tapasimme tapahtumassa myös Martin ja Kirstin. Kävin Järvenpää-Seuran kojulla katsomassa vanhoja valokuvia Järvenpäästä ja ostin muutaman kuvan; Ahomaa-Sokos-tavaratalon kuvan vuodelta 1963 ja kuvan nykyisen kävelykatu Jannen alkupäästä 1950-luvulta. Isä työskenteli Osuuskauppa Ahomaan palveluksessa 1950-luvun puolivälistä lähtien. Järvenpää-Seuran kojulla keskustelin myös Järvenpään yhteiskoulun ja lukion seniorien toiminnasta, nettisivuista ja tulevasta seminaarista.

WP_20140830_009.jpg

Järvenpään kävelykatu Jannella oli tänään paljon väkeä.

WP_20140830_001.jpg

Antti ja litra kantarelleja.

DSC04042.JPG

Ahomaa-Sokos-tavaratalo Järvenpäässä, kuva vuodelta 1963.

Helsingin Sanomissa oli elokuussa äänestys Suomen rumimmasta kirkosta. Voiton vei vuonna 1973 valmistunut Konalan kirkko. Joulukuussa 1968 valmistunut Järvenpään kirkko sijoittui kisassa kuudenneksi. Järvenpään seurakunnan nettisivulla kerrotaan, että ”arkkitehtuuriltaan kirkko edustaa aikansa betonirakentamista. Pelkistettynä ja puhdaslinjaisena se ei jätä kirkossa kävijää välinpitämättömäksi”. Järvenpään kirkon kellotapulin neljä kelloa on hankittu Itävallasta. Akateemikko Joonas Kokkonen on säveltänyt kellotapulin kelloille kuusi eri sävelmää. Minusta kirkko ei ole ollenkaan ruma ja erityisesti sisältä se on yksinkertainen ja jopa kaunis. Kävimme katsomassa kirkkoa ulkoapäin, mutta emme menneet sisälle, koska kirkon vieressä olevassa vuonna 2012 käyttöön vihityssä Elävän veden kappelissa oli juuri siihen aikaan ristiäistilaisuus eikä sinnekään  päässyt sisälle. Menemme myöhemmin uudelleen käymään kirkossa ja kappelissa.

WP_20140830_019.jpg

Järvenpään kirkko.

Aivan kirkon vieressä on Järvenpään Yhteiskoulu, jossa opiskelin kahdeksan vuotta. Peruskoulu-uudistuksen jälkeen Järvenpään Yhteiskoulun tiloissa toimi lukio, joka vuonna 2003 siirtyi uusiin tiloihin. Nykyisin Järvenpään Yhteiskoulun tilat ovat uudistuneen peruskoulun tiloina, ja siellä toimivat yhtenäiskoulun vuosiluokat 7 - 9.

WP_20140830_021.jpg

Järvenpään yhteiskoulu, jossa opiskelin kahdeksan vuotta.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Ainolassa, jossa kiersin esittelylehtisen kanssa katselemassa erityisesti Ainolan taideteoksia. Ainolassa on useita kymmeniä suomalaisten kultakauden taiteilijoiden teoksia. Aikanaan Sibelius osti ainoastaan kaksi lankonsa Eero Järnefeltin maalausta, kaikki muut taideteokset on saatu lahjoina.

Illalla katsottiin yleisurheilun Suomi - Ruotsi -maaottelua. Ensimmäisen päivän jälkeen Ruotsi johtaa sekä naisten että miesten kisaa, mutta erot ovat onneksi sen verran pienet, että jos Suomi venyy huomenna, voidaan maaottelut voittaa.

Perjantai 29.8.2014

Borgåbladet kirjoitti 21.8., että Lidl rakentaa myymälän Söderkullaan nykyisten S-Marketin ja K-Supermarketin lähelle. Sipoon kunta on tarjonnut Lidlille tonttia K-Supermarketin eteläpuolelta. Mitään sopimuksia ei vielä ole tehty, mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Lidlin myymälä valmistuu Söderkullaan muutaman vuoden kuluttua. Sen jälkeen meillä onkin Söderkullassa hyvä valikoima päivittäistavarakauppoja. Suuri osa eteläsipoolaisista käy ostoksilla Porvoossa tai Helsingissä ja Lidlin tulo todennäköisesti houkuttelisi monia asioimaan Söderkullassa.

DSC04039.JPG

Sveitsiläinen raclettegrillimme vuodelta 1987.

DSC04035.JPG

Raclette maistui, tässä osa eilisistä racletten syöjistä.

Mikael ja Joanie tulivat iltapäivällä Sveitsistä Suomeen muutaman päivän pikavierailulle, jonka aikana he menevät muun muassa Mikaelin pikkuserkun häihin Turkuun. Mikael ja Joanie toivat mukanaan raclette-juustoa ja niinpä me kutsuimme meille perheenjäseniä ja söimme raclettea perinteisten lisukkeiden; perunoiden, maustekurkun ja hillosipulin kanssa. Minun Sveitsistä aikanaan saamani raclette-grilli on ollut ahkerassa käytössä jo kohta kolmekymmentä vuotta, ja toimii edelleen loistavasti. Suoraan Sveitsistä tuotu juusto oli tosi hyvää ja meillä oli mukava ilta.

Torstai 28.8.2014

Pitkästä aikaa menin tänään käymään Haaga-Heliassa Pasilassa. Tapasin siellä sekä vanhoja että aivan uusia haagahelialaisia. Tapasin myös pari tänä syksynä Haaga-Heliassa aloittanutta opettajaa ja kun keskustelimme opettajan työn alkukuukausista, tulivat omat aloitusajat vuodelta 2004 mieleen. Ensimmäinen syksyni opettajana oli tosi rankka, mutta kevätlukukausi oli jo paljon helpompi ja mukavampi. Pystyin lohduttamaan nyt aloittaneita opettajia, jotka myös kokivat aloitusvaiheen rankkana sillä, että muutaman kuukauden kuluttua helpottaa. Kaiken kaikkiaan opettajan työ oli kuitenkin hyvin palkitsevaa. Nyt kuitenkin toivon, että minulla vielä olevat viisi ohjattavaani saavat opinnäytetyönsä tehdyiksi, jolloin voin päättää tämän pienimuotoisen opinnäytetyöohjauksen.

Kotimatkalla Pasilasta käväisin Ritvalla ja Penalla. Söimme hampurilaiset, joimme kahvia ja seurasimme ikkunasta lokkien hieman erikoista käyttäytymistä rannan tuntumassa. Kotiin tultuani päätin säilöä jo tänään marinoitumassa olleet currykesäkurpitsat. Kuudesta melko kookkaasta kesäkurpitsasta tuli neljä purkillista. Sää oli koko päivän erikoinen. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi lyhyitä, rankkoja sadekuuroja.

DSC04026.JPG

Currykesäkurpitsat ovat terassilla jäähtymässä.

Illalla Porvoon tuomiokirkossa esitettiin Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera konserttiversiona. Olimme hankkineet liput jo aikaa sitten ja hyvä olikin, sillä esitys oli loppuunmyyty. Vaikka olimme hyvissä ajoin ennen konsertin alkua kirkossa, parhaat paikat olivat jo varattuja. Istuimme melko edessä paksun pylvään takana, josta emme nähneet ihan kaikkia esiintyjiä, mutta suurimman osan kuitenkin näimme. Viimeiset kiusaukset -ooppera kertoo herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämästä. Se on Joonas Kokkosen ainoa ooppera, ja Joonas Kokkonen sävelsi sitä kuudentoista vuoden ajan, tosin hän sävelsi sinä aikana muutakin musiikkia. Ooppera on kaksinäytöksinen ja siinä on kaikkiaan neljätoista kohtausta. Paavo Ruotsalaista esitti basso Jyrki Korhonen ja Riittaa, hänen vaimoaan Ritva Auvinen. Mukana olivat lisäksi muiden muassa Helena Juntunen ja Mika Pohjonen, Uusimaa-kuoro ja Lohjan kaupunginorkesteri.

DSCN1286.JPG

Viimeiset kiusaukset -esityksen alkamista odotellaan Porvoon tuomiokirkossa.

Oopperakokemus oli kokonaisuudessaan positiivinen. Ooppera oli komea ja erityisesti kuoron osuus oli merkittävä. Oopperan vaikuttavin kohtaus oli sen lopussa, kun orkesteri soitti täysillä ja kuoro ja solistit lauloivat Paavon virren niin, että kirkko jylisi.

Keskiviikko 27.8.2014

 MTV:n Huomenta Suomi -lähetyksessä Teresa Välimäki on tällä viikolla tehnyt säilykkeitä kaalista, paprikasta ja kesäkurpitsasta sekä punajuuresta. Minäkin innostuin säilömisestä niin, että tänään tein sweetchilillä maustettua säilöttyä varhaiskaalia sekä paprikapikkelsiä. Nämä sopivat hyvin lihan tai kalan lisäkkeiksi ja ovat käyttövalmiita muutaman päivän kuluttua. Laitoin myös kesäkurpitsan paloja marinoitumaan currymarinadiin kahdeksi päiväksi, minkä jälkeen siitä tehdään pikkelsiä. Tämä on oma ja hyväksi havaittu resepti, joka on alunperin saatu Hilkalta Sveitsistä ja jota on hieman muokattu omaan käyttöön.

DSC04018.JPG

Sweetchilillä maustettua säilöttyä varhaiskaalia ja paprikapikkelsiä.

Antti tilasi meille netin kautta Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirjan Purkissa, joten sieltä löytyy varmaan uusia mielenkiintoisia säilöntäohjeita. Kirjan arvosteluotteissa sanotaan, että ”Purkissa-kirja päivittää säilönnän tälle vuosituhannelle”. Muutenkin kirjaa on kovasti kiitelty kiinnostavista, tähän päivään sopivista ohjeista.

TV1:llä esitettävä alkuiltapäivän kotimainen elokuva oli tänään Edvin Laineen ohjaama Yhden yön hinta vuodelta 1952. Elokuvasta sanottiin, että se on puolidokumentaarinen kuvaus poliisin yhden yön työstä. Elokuvan tapahtumat on sijoitettu Helsinkiin, mutta elokuva on kuvattu yöaikaan eikä Helsinkiä hirveän paljon näytetä niin, että sen tunnistaisi. Elokuvan rooleissa on joukko sen ajan tunnettuja näyttelijöitä. Lähes kaikki nimet noin neljänkymmenen näyttelijän listassa olivat tuttuja. Elokuvasta sanottiin aikanaan, että se on hyvin tehty, ja kyllä vanhoissa mustavalkoisissa elokuvissa on jotain viehättävää, joten niitä voi aina silloin tällöin katsoa.

Jarno kävi ja opeteltiin yhdessä Picasa-kuvankäsitelyohjelmaa. Sen jälkeen ryhdyin muokkaamaan kuvia, mikä osoittautui ihan käteväksi ja helpoksi menetelmäksi. Muokkaamalla kuvista saa vaikka kuinka paljon paremman näköisiä, siihen vain menee paljon aikaa.

Puuttuvat kaksi autonrengasta tulivat iltapäivällä, joten kaikki neljä rengasta ovat saapuneet. Illalliseksi syötiin lampaanfileetä ja fenkolia ja avattiin pullo italialaista Brunello di Montalcino -punaviiniä, jonka ostimme kesämatkalla Toscanasta kaksi vuotta sitten.

DSC04020.JPG

Brunello di Montalcino, 2007

Tiistai 26.8.2014

Sateet jatkuvat, joten enää luonto ei kärsi kuivuudesta. Puolenpäivän maissa satoi, salama leimahti ja samantien jyrähti. Sitä seurasi sähkökatko, joka ei onneksi kestänyt kauan. Elokuussa on ollut jo harvinaisen paljon sähkökatkoja.

Antti tilasi Saksasta uudet kesärenkaat autoonsa, koska ne sai sieltä huomattavan edullisesti. Renkaiden hintaan kuului kotiinkuljetus. Nyt renkaita on kuljetettu meille kotiin jo kaksi kappaletta, yksi päivässä. Ilmeisesti loputkin kaksi rengasta tuodaan yksi kerrallaan. Aika epätaloudellista kuljetuspalvelua, sanoisin.

Myös huhtikuussa sipoolaiselta puusepältä tilaamani kukkapöytä saapui tänään. Oli hieman pitkä toimitusaika, mutta onneksi kukkapöydän tarve ei ollut poistunut tänä aikana. Nyt saadaan olohuoneen ikkunan eteen paikka viherkasveille ja kukkiville kukille.

Iltapäivällä käytiin isän kanssa Tilkan silmäsairaalassa.

Maanantai 25.8.2014

Sateisen päivän ohjelmassa oli omenasoseen tekemistä ja Rianan kanssa puuhailua koulupäivän jälkeen. Ensimmäisen kerran koulun ruoka ei ollut maistunut Rianalle. Tarjolla oli ollut ”jotakin harmaata puuroa”. Onneksi ruoan sai itse annostella ja tarvitsi siis syödä vain ihan vähän.

Armi Kuusela-Williams vieraili Suomessa 80-vuotispäivänsä merkeissä. Tämän päivän Ilta-Sanomissa oli erikoisliite, jossa kerrottiin vierailusta. Armi Kuuselan matkaseurueeseen kuuluivat hänen puolisonsa, neljä viidestä lapsestaan, kahden lapsen puolisot sekä kaksi lastenlasta. Armi Kuusela oli ottanut itse yhteyttä Muhoksen kuntaan ja ehdottanut virallista vierailua sinne. Ennen Muhoksen vierailua hän oli viettänyt syntymäpäiväänsä Suomessa perheensä parissa, ja viime lauantaina hän sitten vieraili Muhoksella, jossa ihmiset jonottivat saadakseen tavata hänet. Hänen vierailunsa sai paljon huomiota osakseen lehdissä ja televisiossa. Armi on kautta vuosien ollut hieman salaperäinen henkilö, joka on halunnut pysyä poissa julkisuudesta, ja kun hän nyt vihdoin tuli julkisuuteen, suosio oli melkoinen ja vastaanotto lämmin.

Armi Kuusela oli seitsemäntoistavuotias Porvoon Naisopiston opiskelija, kun hänet valittiin keväällä 1952 Suomen Neidoksi ja kesäkuussa Miss Universumiksi. Helmikuussa 1953 hän lähti maailmanympärimatkalle. Filippiineillä hän tapasi Virgilio Hilarion, jonka kanssa hän meni vielä samana vuonna naimisiin ja perusti perheen Filippiineille. Armi esiintyi Suomessa elokuvassa Maailman kaunein tyttö ja Filippiineillä kahdessa elokuvassa. Toisessa filippiiniläisessä elokuvassa hän myös lauloi. Sunnuntaina, kun ajoimme kotiin kesäteatterista, Kadonneen levyn metsästäjät -ohjelmassa esitettiin Armi Kuuselan ainoa levytys, jossa hän lauloi tagalogin kielellä, joka on yksi Filippiinien murteista. Hänellä oli hyvin kaunis ääni.

Armi ja Gil Hilario saivat viisi lasta. Vuonna 1975 Gil Hilario kuoli sydänkohtaukseen ja 1977 Armi Kuusela tutustui Albert Williamsiin suurlähetystön juhlissa Filippiineillä. Vuonna 1978 hän avioitui Albert Williamsin kanssa. Nykyään he asuvat Kaliforniassa Yhdysvalloissa.

Porvoon naisopisto aloitti toimintansa 1912 ja se oli kaksivuotinen keskikoulupohjainen sisäoppilaitos. Vuonna 1930 koulusta tuli Porvoon naisopisto ja tyttölukio. Koulun tarkoituksena oli parantaa oppilaiden yleissivistystä ja kehittää erilaisia kykyjä ja taipumuksia. Kotitalous ja käsityöt olivat tärkeällä sijalla koulun opetusohjelmassa. Koulu toimi vuoteen 1972.

Sunnuntai 24.8.2014

Antti yllättyi aika tavalla, kun tämän päivän Helsingin Sanomien otsikkoaukeamalla oli otsikko Villa Kokkosella on uudet isännät. Tekstissä kuitenkin kerrottiin, että Elina Viitaila ja Antti A. Pesonen ovat Villa Kokkosen uudet isännät. Koska he ovat isännöineet ja emännöineet Villa Kokkosta ja vuodesta 2009 asti, emme osanneet ajatella heitä Villa Kokkosen uutena isäntäväkenä. Lehden Sunnuntai-osiossa oli laaja artikkeli Villa Kokkosesta ja sen isäntäväestä. Meille Villa Kokkosesta on tullut tuttu ja mukava kulttuurikohde, jossa käymme konserteissa ja jossa vietämme myös perheemme juhlia. On myös ollut hauska seurata, miten isäntäväki on raivannut Villa Kokkosen piha-aluetta; puita on kaadettu ja risukkoja raivattu.

Tämän päivän Helsingin Sanomien Työelämä-osiossa kirjailija Taina Haahti kirjoittaa Työrintamalta-kolumnissa otsikolla Juomarahatalous siitä, miten hän ahdistuu juomarahataloudesta. Eri maissa on eri käytäntöjä ja on vaikea tietää, minkäsuuruinen palveluraha missäkin tilanteessa on sopiva, siis ei liian vähäinen mutta ei myöskään liian suuri. Itsekin olen Yhdysvalloissa aina hieman hämmentynyt, kun joudun miettimään sopivan palvelurahan suuruutta.  Jos palvelu on ollut hyvää, asia on helpompi kuin jos palvelu on ollut huonoa. Pitäisikö huonoa palvelua saatuaan antaa vain vähän palvelurahaa tai jättää se antamatta ja pitäisikö tällaisessa tapauksessa kertoa palvelun tarjonneelle syy palvelurahan vähyyteen? Suomessahan palveluraha sisältyy hintaan, mikä helpottaa suuresti palvelujen ostamista.

Parvi hanhia on jo muutamana päivänä aina silloin tällöin lentänyt meidän lähellämme tehden kaarroksen Hangelbyjärven suuntaan. Lähdin tänään kameran kanssa katsomaan järvelle, josko hanhet olisivat siellä, ja siellähän niitä uiskenteli kymmenen hanhea keskellä järveä. Välillä ne löysivät järvestä jotain syötävää ja sukeltelivat pyrstö pystyssä.

DSC03970.JPG

Hangelbyjärvi.

DSC03996a.jpg

Hanhet uiskentelivat Hangelbyjärvellä.

Iltapäivällä lähdimme viimeistä kertaa tänä kesänä kesäteatteriin. Menimme Mäntsälään Jokelanseudun Latoteatteriin katsomaan kirjailija Kirsti Mannisen kirjoittamaa näytelmää Aino, joka kertoo säveltäjä Jean Sibeliuksen puolison Ainon tarinan. Kirsti Manninen kirjoittaa vuosittain kesäteatterinäytelmän Jokelanseudun Latoteatterille. Mukana Latoteatterin toiminnassa on kymmeniä eri-ikäisiä teatterinharrastajia. Tämänkertainen näytelmä Aino on ensimmäinen osa näytelmätrilogiasta Tuusulanjärven muusat. Näytelmä on eräänlainen kolmiodraama, jonka osapuolia ovat Aino, Jean Sibelius sekä Madame Frapin eli alkoholi. Frapin on konjakkimerkki, jota Sibeliuskin ilmeisesti joi.

WP_20140824_005.jpg

Madame Frapin, Jean Sibelius ja Aino Sielius.

Kirsti Manninen toivotti esityksen aluksi katsojat tervetulleiksi ja kertoi lisäksi hieman Aino Sibeliuksesta ja näytelmästä. Näytelmän tapahtumat olivat meille tuttuja, mutta niiden esitystapa oli uusi ja aikaisemmista poikkeava. Hieman ennen väliaikaa alkoi latoon tunkeutua käristetyn makkaran herkullinen tuoksu ja väliajalla makkaroilla oli hyvä menekki. Mekin söimme juuri sopivan rapeiksi käristetyt makkarat. Esitys oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen, koska ensi vuonna vietettävä Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhla lähestyy. Näytelmä on saanut hyvän vastaanoton ja esitykset ovat loppuunmyytyjä. Enni Mustosen nimellä Kirsti Manniselta ilmestyi toukokuussa romaani Lapsenpiika, joka kertoo Sibeliuksen perheeseen palkatun sipoolaisen Idan vaiheista.

Lauantai 23.8.2014

Vielä on kesää jäljellä, koska orvokitkin kukkivat vielä ihan asiallisen näköisinä lipputangon vieressä olevassa ruukussa. Kuihtuneiden kukkien nyppiminen orvokeista on nyt jatkunut neljä kuukautta, mutta nyppimisen ansiosta ne jaksavat vieläkin kukkia ja uusia nuppujakin näkyy.

DSC03960.JPG

Orvokit kukkivat vielä.

DSC03957.JPG

Myös syksyn tuloa ennakoiva krysanteemi kukkii terassilla.

Katsoin läpi kaikki videokamerallamme kuvatut kasetit, joista useimmat olivat meidän Keski-Euroopan automatkoiltamme. Nauhoja katsoessa mieleen palautui monta mielenkiintoista ja hienoa kohdetta matkoiltamme. Katsoin nauhat kuitenkin pääosin nopeutettuina, muuten niiden katseluun olisi mennyt lähes vuorokausi. Ensi viikolla vien ne valokuvaamoon, jossa ne siirretään DVD-levyille.

Olen myös opetellut Googlen Picasa-kuvankäsittely- ja -arkistointiohjelman käyttöä. Olen myös siirtänyt kuvia Picasa-verkkoalbumiin, jossa kuvat ovat muidenkin nähtävissä. Hitaasti eikä niin kovin varmasti opettelu on edennyt.

Illalla katsottiin Teemalta kesäkinoelokuva Mies, joka ei osannut sanoa ei vuodelta 1975. Elokuva on Risto Jarvan komedia Helsingin puutalokaupunginosan ihmissuhteista. Helsinki ja sen puutalot ovat elokuvassa tärkeässä roolissa Antti Litjan ja Kirsti Wallasvaaran lisäksi. Elokuvan alkuteksteissä kiitetään Vallilan asukkaita yhteistyöstä, joten elokuva on kuvattu Vallilassa. Emme olleet kumpikaan nähneet elokuvaa aikaisemmin, ja olihan se ihan mukava, hieman hassu, tarina.

Perjantai 22.8.2014

Tällä hetkellä useat kirjailijat kirjoittavat historiaan sijoittuvia rikosromaaneita, ja erityisesti 1920-luku on nyt suosittu ajankohta dekkareiden tapahtumille. Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä -romaanin tapahtumat oli sijoitettu 1920-luvun Helsinkiin, samoin Nina Hurman esikoisromaanin Yönpunainen höyhen, jonka sain tänään päätökseen. Hurman kuvaus 1920-luvun Helsingistä ei ole mielestäni yhtä kiinnostavaa kuin Virpi Hämeen-Anttilan eikä kerrontakaan ole yhtä sujuvaa. Kuitenkin Yönpunainen höyhen on selvemmin ja uskottavammin rikosromaani kuin Yön sydän on jäätä. Hurman kirjan kannen liepeessä olevan kuvauksen mukaan ”Yönpunainen höyhen kertoo rikoksesta, jonka taustalla vaikuttaa kansalaissota...Pirtukuningas Guld-Gustin murha tuo päivisin hattumyyjänä työskentelevän ja illat jazzia laulavan Rougen yhteen poliisietsivä Korpelan kanssa.”.

Helsingin Sanomat tarjosi tilaajilleen lippuedun Suomen Kansallisoopperassa esitettävään Onegin-balettiin. Saimme varatuksi liput, kaksi yhden hinnalla, tämän illan Onegin-balettiesitykseen. Emme tienneet kuitenkaan lippuja varatessamme, että tänä iltana olisi myös Cheekin konsertti Helsingin olympiastadionilla. Cheekin konserttiin odotettiin tulevan neljäkymmentätuhatta kuulijaa, joten epäilimme, että on turha yrittää löytää parkkipaikkaa oopperan ja stadionin läheisyydestä. Päätimme siis ajaa autolla Itäkeskukseen ja jatkaa sieltä metrolla ja ratikalla Oopperaan. Ihan näppärästi matka sujui näinkin.

Kansallisooppera lähetti iltapäivällä minulle sähköpostiviestin, jonka otsikkona oli Tervetuloa esitykseen huomenna. Vähän ihmettelin, kun me olimme kuitenkin menossa balettiin tänään. Piti oikein tarkistaa lipuista, mille päivälle ne olivat. Kun sitten baletin jälkeen katsoin sähköpostit, niin Kansallisooppera oli lähettänyt viestin: ”Korjaus, tervetuloa tänään!”.

Onegin-baletissa soi kaunis Pjotr Tsaikovskin musiikki ja esitys oli muutenkin kaunis ja herkkä. Baletissa oli kolme näytöstä ja kaksi väliaikaa, kun ensimmäisen ja toisen näytöksen jälkeen oli väliaika. Hieman se teki esityksestä katkonaisen, kun näytökset olivat kuitenkin aika lyhyitä.

Torstai 21.8.2014

Syksyn lähestyminen näkyy paitsi lämpötilojen alenemisena myös televisio-ohjelmissa. Studio 55:ssä Lauri Karhuvaara haastatteli Kotipuutarhalehden päätoimittaja Maija Stenmania ja keskusteli hänen kanssaan pihan ja puutarhan syystöistä, sadonkorjuusta, lehtien haravoinnista ja kasvimaan muokkaamisesta sekä sipulikukkien istuttamisesta. Tuntuu, että siitä on kovin lyhyt aika, kun odottelin, että piha olisi valmis kevätharavointiin ja istutin orvokkeja ruukkuihin.

Keväällä ja kesällä intoa riitti kunnostaa perennapenkkejä ja istuttaa kesäkukkia ruukkuihin. Sitten lämpötila nousi niin korkeaksi, että pihalla ei jaksanut muuta kuin nyppiä kesäkukista kuihtuneita kukkia, minkä jälkeen alkoivat sateet ja pihalle ei tehnyt mieli kastumaan. Intokin laantui jo keskikesän helteiden aikaan. Pian täytyy ruveta miettimään pihan syystöitä ja talvikuntoon laittamista, mutta ne puuhat ovat onneksi vasta muutaman viikon päässä. Parissa ruukussa orvokit kukkivat vielä ja muutkin kesäkukat ovat hyvännäköiisiä. Koko pihakin on nyt pirteämmän näköinen, kun on satanut.

Kävimme päivällä lounaalla Cafe Cabriolessa Porvoossa entisten työkavereittemme Leilan ja Sepon kanssa. On mukavaa, että työelämästä on jäänyt ystäviä, joiden kanssa on yhteistä menneisyyttä ja joiden kanssa voi pitää yhteyttä vieä eläkkeelläkin ollessa. Työhön ja entiseen työpaikkaamme liittyvät asiat eivät kuitenkaan enää kiinnosta samalla tavalla kuin aikaisemmin, kun olemme kaikki nyt jo eläkkeellä.

Illalla menimme Kirkkonummelle Juulian 8-vuotis- ja Jannen 12-vuotissyntymäpäiville ja taas tuli syötyä monenlaisia herkkuja vatsan täydeltä.

Keskiviikko20.8.2014

Nikkilän sairaala Sipoon Nikkilässä perustettiin vuonna 1914 ja tänä vuonna elo-syyskuussa vietetään sairaalan 100-vuotisjuhlaa. Juhlavuoden kunniaksi Sipoossa on tarjolla näyttelyitä, konsertteja, runoutta, elokuvaa ja opastettuja kierroksia sairaala-alueella. Nikkilän mielisairaala toimi helsinkiläisten hoitopaikkana vuosina 1914 - 1999. Enimmillään Nikkilässä hoidettiin samanaikaisesti 1200 potilasta ja lisäksi perhehoidossa oli 600 potilasta. Henkilökuntaa oli runsaimmillaan noin 1000 henkilöä.

Nikkilän sairaalassa oli potilaina useita kuuluisia henkilöitä, kuten runoilija ja kirjailija Uuno Kailas, kirjailija, runoilija ja säveltäjä Elmer Diktonius, runoilija Maila Pylkkönen, valokuvaaja Signe Brander sekä runoilija L. Onerva, joka on tavallaan päähenkilönä sairaalan 100-vuotisjuhlassa. Sairaalan hoitohenkilökuntaan kuului muun muassa taiteilija Rafael Wardi, joka aloitti sairaalassa taideterapeuttina vuonna 1959. Wardi veti 25 vuotta vapaaehtoisesti sairaalan potilaiden kuvataidekerhoa, palkkaa hän ei työstään saanut missään vaiheessa. Wardi saapui kerran viikossa Nikkilään ohjaamaan potilaita itsensä ilmaisussa taiteen keinoin. Wardi myös tarjosi taidekerholaisilleen omalla kustannuksellaan kahvia ja tupakkaa, mikä houkutteli potilaita taideilmaisun pariin. Aikanaan Wardi esitteli Nikkilän sairaalan potilaiden teoksia jopa Ruotsin kuninkaalle. (Nikkilän sairaala 100 v. -esite)

DSC03956.JPG

Nikkilän sairaalan 100-vuotisjuhlaesitteessä kerrotaan sairaalan historiasta ja juhlavuoden tapahtumista.

Tänään esitettiin Topeliussalissa Nikkilässä sairaalan 100-vuotisjuhlaohjelmaan kuuluva elokuva Tähtikeinu vuodelta 2002. Elokuva kertoo tosipohjaisesti runoilija Eino Leinon ja L. Onervan rakkaussuhteesta sekä säveltäjä Leevi Madetojasta, jonka kanssa L. Onerva avioituu. Elokuvassa soi Leevi Madetojan kaunis musiikki, pääosissa esiintyvät Anna-Leena Härkönen L. Onervana, Vesa-Matti Loiri Eino Leinona ja Oskari Katajisto Leevi Madetojana. Kävin katsomassa elokuvan. Se oli koskettava, hienosti tehty elokuva kolmiodraamasta ja kolmesta taiteilijasta, joiden elämä on paikoitellen hyvinkin haasteellista ainaisen rahapulan ja liiallisen alkoholin käytön vuoksi.

Elokuvan jälkeen kävin vielä Sipoon pääkirjastossa katsomassa Tulisielu, maalauksia -näyttelyssä esillä olevia L. Onervan teoksia, joista suurin osa on pienimuotoisia sarjakuvatyyppisiä omakuvia. Näyttelyssä oli esillä myös kahden muun taiteilijan, Kiba Lumbergin ja Krista Kortelaisen töitä, mutta elokuvan jälkeen halusin katsoa vain L. Onervan työt.

Illalla vietettiin Rianan 8-vuotisjuhlia vähän etuajassa. Tarjolla oli kahvin kanssa suuri määrä herkullisia suolaisia ja makeita tarjottavia. Niitähän piti kaikkia maistaa, kun oli niin vaikea valita, mitä ottaisi.

Tiistai 19.8.2014

Kotimaan matkailu on kivaa ja avartavaa ja niinpä mekin teimme Antin kanssa tänään automatkan Hämeenlinnaan. Sää oli pitkin päivää hyvin vaihteleva, välillä aurinko paistoi ja välillä satoi kaatamalla, välillä piti laittaa villatakki päälle ja välillä ottaa pois. Ensimmäinen kohteemme Hämeenlinnassa oli Hämeen linna. Hämeen linna perustettiin 1200-luvun lopussa saarelle, joka on mahdollisesti ollut paikallisen väestön markkinapaikka. 1200-luvulla Häme oli Ruotsin vallan ja Novgorodin vallan ja myös roomalaiskatolisen kirkon ja kreikkalaiskatolisen kirkon raja-aluetta ja linnalla oli tärkeä merkitys rajalinnoituksena. Ensimmäisessä vaiheessa linna rakennettiin harmaakivestä, myöhemmin sitä korotettiin tiilillä. Hämeen linnaa on käytetty pitkään myös vankilana.

DSC03928.JPG

Hämeen linna.

Meillä oli oma opas Hämeen linnan opastuskierroksella, koska juuri silloin ei muita suomenkielisiä vierailijoita ollut lähdössä kierrokselle. Kiersimme linnan saleissa ja sisäpihalla ja opas kertoi, millaista elämää linnassa asuvat ihmiset aikanaan elivät ja miten linnaa sen eri vaiheissa laajennettiin. Linnassa on kappeli, joka on suosittu vihkikappelina ja lisäksi linnan monissa eri saleissa on mahdollista järjestää juhlatilaisuuksia erikokoisille ryhmille.

DSC03899.JPG

Hämeen linnassa on idyllinen kappeli, joka on suosittu vihki- ja kastekappeli.

Linnassa on parhaillaan myös näyttely Viimeinen tuomio – Ikoneita Itä-Karjalasta, jossa on esillä pienois- ja matkaikonostaaseja, ikoneita sekä ristejä 1600 - 1800 -luvuilta. Eräässä vitriinissä oli esillä Urho Kekkosen päiväkirjasivu vuodelta 1974. Hieman meitä ihmetytti, mitä se teki tässä näyttelyssä.

DSC03926.JPG

Urho Kekkosen päiväkirjasivu 8.1.1974 on kirjoitettu Neste Oy:n paperille.

Hämeen linnan alueella on sotahistoriallinen Museo Militaria, jonka lounasravintola Militariassa kävimme syömässä maistuvan lounaan, johon kuului paprikasosekeitto, salaattibuffet, boilerinrintafileitä currykastikkeessa sekä munkkikahvit.

Seuraava kohteemme oli Sibeliuksen syntymäkoti aivan Hämeenlinnan keskustassa. Jean Sibelius syntyi vuonna 1965 ja eli elämänsä ensimmäiset kaksikymmentä vuotta Hämeenlinnassa. Sibeliuksen syntymäkodin huoneet on sisustettu 1860 - 1880 -luvun tyyliin. Kun kävimme siellä edellisen kerran muutama vuosi sitten, siellä oli juuri silloin alkamassa opastus ja kuulimme paljon Jean Sibeliuksen lapsuudesta ja nuoruudesta. Tällä kertaa opastusta ei ollut, joten kiersimme huoneet itseksemme. Aloitimme näin jo etuajassa Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden vieton.

DSC03944.JPG

Sibeliuksen syntymäkoti Hämeenlinnassa.

DSC03936.JPG

Sibeliuksen syntymäkodin sisätiloja.

Hämeenlinnassa avataan elokuun lopussa Wetterhoffin talon Holvisalissa Sibelius Center, jossa pidetään erilaisia näyttelyitä, pienimuotoisia konsertteja ja jossa toimii Sibelius-myymälä. Siellä myydään muun muassa Sibelius-teemaan liittyviä tuotteita ja paikallisten yrittäjien tuotteita. Hämeenlinna julistautui vuoden 2014 alussa maailman Sibelius-pääkaupungiksi. Olisi kuvitellut, että myös Järvenpää olisi ollut kiinnostunut toimimaan Sibelius-pääkaupunkina asuihan Sibelius yli 50 vuotta Järvenpäässä, jossa hän myös kuoli vuonna 1957.

Matkamme viimeinen käyntikohde oli Hämeenlinnan Taidemuseo ja siellä vielä muutaman viikon avoinna oleva näyttely Taiteilijatoveruutta, joka itse asiassa oli matkan päätarkoitus. Museossa oli esillä taiteilijatoverien Helene Schjerfbeck, Ada Thilén, Helena Westermarck & Maria Wiik maalauksia ja luonnoksia. Näyttely oli varsin kiinnostava ja esillä oli vaikuttavia ja hienoja maalauksia. Olin lukenut etukäteen Riitta Konttisen kirjoittaman kirjan Taiteilijatoveruutta, jossa kerrottiin näiden neljän taiteilijan elämästä ja taiteesta sekä maalausmatkoista erityisesti Ranskaan, Pariisiin ja Bretagneen mutta myös muihin Euroopan maihin. Kirjan lukeminen auttoi myös näyttelyn töihin tutustumisessa.

DSC03949.JPG

Taiteilijatoveruutta-näyttelyä mainostetaan Hämeenlinnan Taidemuseon ulko-ovella.

Maanantai 18.8.2014

Olemme useana vuonna 2000-luvun alkupuolella kuvanneet matkoillamme pelkästään videokameralla, ja nyt totesimme, että nämä minikasetilla olevat tallenteet täytyy siirtää DVD-levyille, jotta niitä voisi myöhemminkin katsella. Kävin porvoolaisessa valokuvaamossa, jossa näitä siirtoja tehdään, keskustelemassa, millainen operaatio siirtäminen on. Normaalisti yhden kasetin siirtäminen DVD-levylle maksaa 19 euroa, jos kasetteja on vähintään kaksikymmentä. Meillä näitä kasetteja on kaksikymmentäyksi ja tämänhetkisen tarjouksen mukaan hinta on hieman yli 15 euroa kasetilta. Täytyy vielä käydä kasetit läpi ja nimetä ne selvästi ja sen jälkeen kiikuttaa ne valokuvaamoon.

Valokuvaamon vieressä olevassa Kulttuuritalo Grandissa on parhaillaan esillä Valokuvanäyttely Tove Janssonin elämästä 1914 - 2001. Kävimme Rianan kanssa katsomassa näyttelyä, joka on osa TOVE100-tapahtumaa. Sama valokuvanäyttely kiertää myös Englannissa, sen avajaiset olivat Lontoossa 15.7.2014. Lisäksi näyttely kiertää Virossa ja samanaikaisesti Trondheimissa ja Pietarissa.

Kulttuuritalo Grandin näyttelyssä on valokuvia Tove Janssonin elämästä lapsuudesta aina eläkeikään asti, sekä juhlista että arkielämästä. Suuri osa kuvista on otettu Klovharun saarella Pellingin saaristossa, jossa Tove Jansson vietti kesiään. Kuvissa on myös Tove Janssonin läheisiä ihmisiä. Valokuvat ovat kahden valokuvaajan ottamia; Tove Janssonin veljen Per Olov Janssonin sekä Carl Gustav Hagströmin. Vuonna 1920 syntynyt Per Olov Jansson oli ammattikuvaaja, joka teki enimmäkseen teollisuus- ja mainosvalokuvia, mutta vapaa-aikanaan hän kuvasi paljon myös saaristoa.

Tove Jansson.jpg

Tove Jansson.

DSCN1274.JPG

Tove Janssonin kesämökki Klorharun saaressa.

Illalla satoi aika rankasti ja yllättäen kuuden jälkeen sähköt katkesivat, vaikka ukkonen ei jyrissytkään. Soitto sähkölaitokselle selvitti, että puita oli kaatunut sähkökaapeleiden päälle ja että sähkökatko oli melko laajalla alueella. Sähkökatko kesti vajaat kaksi tuntia. Sen aikana luimme kirjoja otsalamppujen valossa ja Antti laittoi illallista kaasugrillillä.

Sunnuntai 17.8.2014

Juuri lukemani Camilla Läckbergin kirja Enkelintekijä (2014) on taitavasti rakennettu rikosromaani, jossa liikutaan monessa eri ajassa vuoden 1908 ja nykyhetken välillä ja kuvataan useiden toisiinsa jollain tavalla liittyvien henkilöiden elämää eri aikoina. Välillä minua ihmetytti hieman se, miten kaikki asiat, henkilöt ja tilanteet mahtavat liittyä tarinaan, mutta pikkuhiljaa palaset asettuvat paikoilleen ja loppu on yllätyksellinen. Kirja pitäisi lukea yhteen menoon, jotta jännite säilyisi. Kun en ehtinyt lukea sitä nopeasti, piti välillä vähän kerrata, mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Camilla Läckberg on 39-vuotias ruotsalainen rikoskirjailija, joka kirjoittaa Fjällbackaan sijoittuvia rikosromaaneja ja hyvin kirjoittaakin.

DSC03856.JPG

Jostain käsittämättömästä syystä ulkolämpötila nousi eilen tämän mittarin mukaan 56 asteeseen. Koskaan kovimmilla helteilläkään se ei ole ollut edes neljässäkymmenessä asteessa.

Yleisurheilun supersunnuntai, kuten tätä päivää kutsuttiin televisiossa jo aamulla, osoittautuikin sellaiseksi, kun Zürichin EM-kisojen keihäänheiton finaalissa Antti Ruuskanen sai kultaa, Tero Pitkämäki hopeaa ja Lassi Etelätalo sijoittui neljänneksi. Tulivat mieleen jälleen omat yleisurheiluvuodet ja lyhyt keihäänheittoura lähes viisikymmentä vuotta sitten. Minähän lopetin yleisurheilun harrastamisen hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta olin siihen mennessä kuitenkin voittanut Uudenmaan piirinmestaruuden ja parantanut Järvenpään Palon ennätystä tyttöjen keihäänheitossa. Tulos oli joitain metrejä yli kolmenkymmenen, mutta se tulos tuli ihan ilman mitään tekniikkavalmennusta.

Menestyksekkään urheilupäivän päätteeksi söimme grillipihvit grillattujen vihannesnyyttien kanssa ja joimme Italiasta tilattua Brunello di Montalcinoa vuodelta 2004. Viini oli vanhentunut maistuvaksi ja oli hyvä pihviviini.

DSCN0164.JPG

Täällä Toscanassa on kasvanut Brunello di Montalcino -viini. Kuva on vuodelta 2012.

DSC03860.JPG

Lasissa on Brunello di Montalcinoa Italian Toscanasta. Pöytäliina on Ranskan Provencesta.

Lauantai 16.8.2014

Aamulla lähdimme Keravalle, jossa Valkosipulin Ystävät – Allium Sativum ry:n toimesta järjestettiin tänään 29. Valkosipulifestivaalit. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää valkosipulin nauttimista ja lisätä sen käyttöä niin paljon, että jokainen Suomen kansalainen voisi nauttia valkosipulia haluamanaan aikana kanssaihmisten kielteisiä reaktioita pelkäämättä. Ostimme valkosipulilettejä tutulta tuottajalta sekä marinoituja valkosipulinkynsiä ja söimme friteerattuja muikkuja.

Aivan yllättäen Keravalla alkoi rankkasade, joka kesti viitisentoista minuuttia. Vettä tuli kaatamalla, mutta me olimme onneksi juuri silloin syömässä  muikkuja katetulla ruokailualueella. Sateen päätyttyä katselimme vielä hetken myynnissä olevia tuotteita ja lähdimme kotiin. Kotimatkalla poikkesimme Paippisiin ja veimme sinne valkosipuliletin.

DSCN1271.JPG

Vettä satoi Keravalla kaatamalla.

DSCN1268.JPG

Friteeratut muikut ja valkosipulikastike olivat maukkaita.

DSC03850.JPG

Tutun tuottajamme valkosipulit säilyvät hyvinä useita kuukausia.

Sää oli pilvinen ja sateinen ja eilinen rapuiltakin väsytti vielä sen verran, että jätin menemättä Kalkkiranta Jazz -festivaaliin, vaikka olinkin suunnitellut käyväni siellä tänä vuonna. Kalkkiranta Jazz -festivaali pidetään Kalkkirannassa, muutaman kilometrin päässä meiltä, ja siellä on hyviä esiintyjiä. Jazzin sijasta katselin televisiosta yleisurheilun EM-kisoja ja luin loppuun Camilla Läckbergin kirjan Enkelintekijä.

Perjantai 15.8.2014

Illalla vietimme perinteistä rapuiltaa ystäviemme luona Kirkkonummella. Ilma oli lämmin ja tuuleton, joten söimme ravut ulkona. Vielä illan pimennyttyäkin terassilla tarkeni hyvin istua. Ilta oli mukava, ravut olivat hyviä, samoin Tompan valitsemat viinit.

DSC03825.JPG

Ravut maistuivat.

DSC03843.JPG

Illan pimennyttyä lyhdyt valaisivat pihapiiriä.

Torstai 14.8.2014

Kävin paippislaisten kanssa Järvenpäässä ostoksilla. Kauppareissun jälkeen söimme ja juhlapäivän kunniaksi joimme vielä kahvit täytekakun kanssa. Katsoimme televisiosta yleisurheilun EM-aamupäiväkilpailuja, ja positiivisen yllätyksen aiheuttivat Suomen moukarinheittäjät, jotka molemmat selviytyivät karsinnasta loppukilpailuun.

Luin Paippisissa myös Tuusulanjärven viikkosanomat -lehteä, jossa kerrottiin, että taidemaalari Pekka Halosen töitä on ensimmäistä kertaa laajamittaisesti esillä näyttelyssä ulkomailla. Pohjoissaksalaisessa Cellen piirikunnassa, joka on Tuusulan ystävyyskunta, on avattu näyttely, jossa esitellään Pekka Halosen töitä. Mukana näyttelyssä on muun muassa Halosen talvimaisemia ja Tuusulan Halosenniemessä maalattuja maisemia. Työt ovat lainassa Tuusulan kunnan, Halosenniemen museon sekä Pekka Halosen Seuran taidekokoelmista. Tuusulan saksalaiseen ystävyyskuntaan Cellen piirikuntaan kuuluvat Cellen kaupunki ja sitä ympäröivät maalaiskunnat yhdessä. Cellen kaupunki sitä vastoin on Hämeenlinnan ystävyyskaupunki.

Antti keitti rapuja huomista rapuillallista varten. Elävät ravut oli tilattu etukäteen ja tilli haettiin läheiseltä tilliviljelmältä. Keittämisen jälkeen ravut jäähdytettiin keitinliemessään nopeasti ja pantiin jääkaappiin odottamaan huomista. Sen jälkeen voitiinkin ruveta odottamaan EM-kisojen miesten keihäänheiton karsintaa, joka oli erittäin jännittävä, kun ensimmäisessä heittäjäryhmässä heittäneen Lassi Etelätalon jatkoonpääsyä piti jännittää toisen heittäjäryhmän viimeiseen heittoon asti. Jatkopaikka tuli, joten kaikki kolme suomalaista keihäänheittäjää ovat mukana loppukilpailussa lauantaina. Hanna-Maari Latvalan pääsy finaaliin naisten 200 metrin juoksussa oli mieltä lämmittävä onnistuminen. Tämä ilta oli paljon jännittävämpi kuin eilinen Mirjam Helin -laulukilpailuilta, koska laulukilpailun finaalissa ei suomalaisia ollut mukana.

DSC03796.JPG

Ravut odottavat keittämistä.

DSC03809.JPG

Rapuja keitetään tillivedessä.

DSC03815.JPG

Keitetyt ravut ovat jäähtymässä.

DSC03818.JPG

Keitetty punainen rapu.

Keskiviikko 13.8.2014

Aamulla tuli kunnon rae- ja vesikuuro ja ukkonenkin jyrähteli. Pitkin päivää saatiin sadekuuroja, mutta kokonaissademäärä jäi kuitenkin alle kymmenen millin.

DSC03790.JPG

Aamulla satoi reippaasti.

Porvoon Taidetehtaalla on jälleen ripustettu uusia näyttelyjä, ja kävimme Rianan kanssa katsomassa niitä koulun jälkeen. Esillä oli näyttely: Alusta - Keskeneräisen kauneus, jossa Helsingin Musiikkitalon pääarkkitehti Marko Kivistön ja Musiikkitalon suunnittelussa mukana olleen arkkitehti, taiteilija Sofia Amberlan ”yhteisessä tutkimusprojektissa havainnoidaan moniulotteisesti keskeneräisyyden kauneutta”. Näyttelyn kuvissa dokumentoidaan Musiikkitalon rakennusvaiheita.

Toinen näyttely on Mikki Tapaninen: Väriä. Tämä elämä. Mikki Tapaninen kertoo Taidetehtaan nettisivuilla muun muassa, että ”Näyttelyä tehdessäni olen kuulostellut vuodenaikojen ja oman elämäni värejä. Puhumattakaan juurimukuloista.”

Näiden näyttelyiden esittelytekstit ovat kovin kuvailevia ja runollisia, mutta itse näyttelyt eivät millään tavalla puhutelleet meitä kumpaakaan. Tekstien tarkoitus ehkä oli avata kuvien sisältöä, mutta kun kuvissa ei ollut kauheasti sisältöä, niin tekstitkään eivät auttaneet. Hauskoin näkemämme työ oli ala-aulassa oleva puutarha-aiheinen asetelma, johon ilmeisesti olisi voinut mennä puutarhaa hoitamaan.

DSCN1265.JPG

Kangasporkkana oli hauskan näköinen.

Yle Teema lähetti Mirjam Helin -laulukilpailun loppukilpailun suorana lähetyksenä Musiikkitalosta. Katsoin laulukilpailua ja Antti katsoi toisesta televisiosta yleisurheilun EM-kisoja, joita olisi myös ollut kiva katsoa. Oskari Mörö juoksi 400 metrin aitajuoksussa Suomen ennätyksen ja pääsi loppukilpailuun, mikä oli hieno ja yllättävä saavutus. Laulukilpailu oli jännittävä, voittajat saatiin valituiksi eikä sääntöjen mukaan tuomariston päätöksistä voi valittaa. Naisten sarjan voitti ukrainalaissopraano Kateryna Kasper ja miesten sarjan korealaistenori Beomjin Kim.

Tiistai 12.8.2014

Yleisurheilun EM-kilpailut alkoivat Zurichissä ja aamupäiivällä televisiossa näytettiin alkukilpailuja. Niissä esiintyi neljätoista suomalaisurheilijaa ja puolet heistä pääsi välieriin tai loppukilpailuun. Suuri yllätys monelle lienee ollut se, että miesten lajeissa välieriin pääsi kaksi 400 metrin aitajuoksijaa, yksi sadan metrin juoksija ja loppukilpailuun kaksi 3000 metrin estejuoksijaa. Naisten lajeissa välieriin pääsi 100 metrin juoksija ja loppukilpailuun seiväshyppääjä.

DSC03725.JPG

Tilaamamme Brunello di Montalcino vuodelta 2004.

Tilasimme kaksitoista viinipulloa Enoteca di Piazzalta Montalcinosta, ja lähetys kuljetettiin kotiin asti. Kun kävimme edelliskesänä Montalcinossa, maistelimme tässä samassa Enotecassa useiden valmistajien viinejä ja ostimme niitä silloin myös mukaamme. Tilaamamme viini oli heidän tällä hetkellä suosittelemansa tuote. Nyt viinin on annettava matkan jälkeen rauhoittua useita päiviä ennen kuin voimme maistaa, onko se niin hyvää kuin on kerrottu.

DSC03729.JPG

Matkalla Hietaniemen hautausmaalle poikkesin entisessä oppilaitoksessani Helsingin kauppakorkeakoulussa, joka nykyään on Aalto Yliopiston Kauppakorkeakoulu.

Helsingin turistioppaat järjestävät kesäisin kävelykierroksia Hietaniemen hautausmaalla. Tänä kesänä kävelykierrosten teemana on Tuusulanjärven taiteilijayhteisö ystävineen Hietaniemen hautausmaalla. Osallistuin tänään kävelykierrokseen yli kuudenkymmenen muun kiinnostuneen kanssa. Mukana oli kaksi opasta, ja meidät jaettiin kahteen ryhmään, mutta kuitenkin ryhmät olivat aika isoja. Hirveän paljon aivan uusia asioita Tuusulanjärven taiteilijaperheistä en kuullut, mutta kävelykierros oli kiinnostava ja Hietaniemen hautausmaa on mielenkiintoinen paikka, johon täytynee mennä vielä uudelleen. Hietaniemen hautausmaalle on haudattu monia Tuusulanjäven rannalla eläneitä taiteilijoita, kuten Suvirannan Järnefeltit, Erkkolan Erkot ja Aholan Ahoja Juhani Ahoa lukuunottamatta. Myös Eino Leino on haudattu Hietaniemen hautausmaahan. Leino asui Tuusulassa elämänsä viimeiset vuodet. Juhani Aho on haudattu Iisalmeen, Jean ja Aino Sibelius Ainolan pihapiiriin Järvenpäähän ja  Halosenniemen Haloset Tuusulan kirkon hautausmaahan.

DSC03789.JPG

Eero Järnefeltin hauta Hietaniemen hautausmaalla.

Kävimme hautausmaakierroksella myös Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalla, mutta siihen emme tutustuneet tarkemmin. Taiteilijakukkulalle ja sen ympäristöön on haudattu suuri joukko suomalaisia taiteilijoita, muun muassa kuvanveistäjiä, muotoilijoita, runoilijoita ja kuvataiteilijoita.

Kävelykierroksella kierrettiin hautausmaan eri osissa, matkaa tehtiin noin kaksi kilometriä. Aikaa oli ilmoitettu kierrokseen kuluvan puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Meidän kierroksemme kesti kuitenkin kaksi ja puoli tuntia ja matkan aikana pysähdyimme useamman kymmenen haudan kohdalla. Näimme myös Tove Janssonin haudan, joka ei kuulunut kierrokseemme, mutta sen läheisyydessä oli Tuusulanjärven taiteilijahauta.

Maanantai 11.8.2014

Päivän ohjelmassa oli kaksi käyntiä Söderkullassa; kirjastossa ja kaupassa sekä turha käynti verhoiluliikkeessä, jossa ei ollut enää ketään paikalla. Sadetta odoteltiin myös, ennusteen mukaan sen piti alkaa iltayhdeksän aikoihin.

Eilen ja edellissunnuntaina TV1:n Antiikkia, antiikkia -ohjelma lähetettiin Sipoosta Gumbostrand Konst & Formista. Ohjelmassa kerrottiin myös Sipoon historiasta muun muassa, että kun Sipoon vaakunaeläin on susi ja kartalta löytyy Sipoonkorpi, luulisi, että ollaan ihan metsässä. Sipoossa liikkui aikanaan kyllä susia, mutta susilla tarkoitettiin myös paikallisia talonpoikia, jotka tiedettiin villeiksi ja uppiniskaisiksi. Sipoonjokea pitkin kuljettiin jo 1000-luvun alussa. Pääkaupungista katsoen Sipoo oli villiä itää, mutta oli täällä kulttuuriakin, muun muassa saduistaan tunnettu Zacharias Topelius. Sipooseen kuljettiin 1930-luvulle asti Tikkurilan tai Nikkilän kautta tai vesiteitse. Sipoon saaristo olikin tiheämmin asuttu kuin rannikko. Sipoon kunniallisten ihmisten joukkoon mahtui myös rantarosvoja ja salakuljettajia.

Meidän ainoan ison omenapuun omenoista osa on jo pudonnut maahan. Tein tänään pudokkaista omenasosetta. Omenoissa oli aika paljon madonsyömiä ja putoamisessa saatuja lommoja, joten niiden puhdistamiseen meni runsaasti aikaa, mutta pakastetulla omenasoseella on paljon käyttöä talven mittaan.

DSC03724.JPG

Pudokkaista tehty omenasose jäähtymässä ja pakastusta odottamassa.

Sunnuntai 10.8.2014

Aamupäivällä leivoin ensimmäistä kertaa gluteenittoman ja laktoosittoman omenapiirakan oman pihan omenoista. Kun aikoo tehdä täysin gluteenitonta ja laktoositonta ruokaa, joutuu tosi tarkkaan lukemaan kaupassa tuoteselosteita. Onneksi netistä löytyy myös gluteenittomien leivonnaisten ohjeita. Itse asiassa omenapiirakasta tuli kuohkea ja hyvänmakuinen. Leivonnainen vain oli kovin hauras, koska gluteenittomasta jauhoseoksesta leivottaessa taikinaan ei tule yhtään sitkoa. Pullan teko saattaisi siitä syystä olla hieman haasteellisempaa enkä tiedä, onnistuisikokaan se. Illalla saimme vieraita, joille tarjosimme avotulella grillattua lohja ja jälkiruoaksi omenapiirakkaa.

DSC03707.JPG

Amiraali lenteli pihan ruukkupuutarhassa. Amiraali on vaeltajaperhonen, joka saapuu Suomeen joka kesä Etelä-Euroopasta.

Katselimme illalla myös Mirjam Helin -laulukilpailun välikilpailua ja illalla myöhemmin kuulimme, ketkä kahdeksan kilpailijaa pääsivät keskiviikon loppukilpailuun. Molemmat suomalaislaulajat Katariina Heikkilä ja Waltteri Torikka, jotka esiintyivät välikilpailussa, putosivat jatkosta, mikä on harmi. Loppukilpailua olisi ollut paljon kiinnostavampaa katsoa, jos kilpailijoiden joukossa olisi ollut edes yksi suomalainen.

Netissä kerrotaan, että Mirjam Helin opiskeli laulua Roomassa, Wienissä ja Pariisissa. Mirjam Helinin isä, joka oli Pohjoismaiden Sähkö Oy:n perustaja ja äänilevytuottaja, olisi halunnut Mirjamin opiskelevan insinööriksi tai ekonomiksi, ja hänen sulhasensa Hans Helin uhkasi purkaa kihlauksen, jos Mirjam ryhtyisi oopperalaulajaksi. Tästä syystä Mirjam Helin ryhtyi laulunopettajaksi, ja hän opetti Lahden musiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 1971 Mirjam Helin antoi 70-vuotispäivänsä kunniaksi Suomen Kulttuurirahastolle suuren lahjoituksen, josta muodostettiin Mirjam ja Hans Helinin muistorahasto. Näillä varoilla perustettiin Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu vuonna 1984. Kilpailu järjestetään viiden vuoden välein. (Wikipedia)

Lauantai 9.8.2014

Tove Janssonin syntymästä tulee tänään kuluneeksi sata vuotta. Juhlavuotta on vietetty pitkin vuotta monin erilaisin tilaisuuksin; muun muassa näyttelyin, teatteriesityksin ja televisiodokumentein. Tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrottiin Pellingissä sijaitsevasta Klovharusta, jossa Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä viettivät kesiään. Ensin he asuivat siellä teltassa, kunnes rakennuttivat sinne ilman rakennuslupaa pienen yhden huoneen mökin. Luvan he saivat mökin valmistuttua. Sinne on tänä kesänä järjestetty myös veneretkiä, joista artikkelissa kerrottiin. Tunnettu Höstvisa, Syyslaulu on Erna Tauron säveltämä laulu Tove Janssonin ruotsinkielisiin sanoihin. Suomalaiset sanat on tehnyt Esko Elstelä.

Liityin tällä viikolla Järvenpään yhteiskoulun ja lukion seniorit ry -yhdistykseen, joka perustettiin jo vuonna 1960, silloin yhdistystä ei kuitenkaan rekisteröity. Muutaman vilkkaan toimintavuoden jälkeen yhdistyksen toiminta lakkasi, kunnes yhdistys vuonna 2008 perustettiin uudelleen aikaisemmin toimineen yhdistyksen perinteen pohjalta. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Järvenpään Yhteiskoulun ja Lukion entisten opiskelijoiden ja työntekijöiden yhdyssiteenä sekä yhteenkuuluvuuden tunteen luojana. Yhdistyksen ohjelmaan kuuluu muun muassa vuosittain järjestettävä symposiumi. Tämänvuotisen symposiumin aiheena on: ”Joonas Kokkonen - Kokkoset Yhteiskoulun opettajina".

Järvenpään yhteiskoulun seniorit.jpg

Järvenpään Sanomat -lehdessä kerrottiin 16.2.1960 Järvenpään Yhteiskoulun entisten oppilaiden yhdistyksen perustamisesta.

Mirjam Helin -laulukilpailun ensimmäinen ja toinen välierä esitettiin Teemalla tänään suorana lähetyksenä. Kuuntelin niitä ruisleivän leipomisen ja muiden puuhien lomassa. Huomenna kuullaan kolmas ja neljäs välierä. Loppukilpailu pidetään keskiviikkona.

DSC03664.JPG

Superkuu paistoi myös naapurin salaattiviljelmälle.

Kalenterivuoden suurinta täysikuuta kutsutaan superkuuksi. Superkuu näkyy 14 prosenttia suurempana ja 30 prosenttia kirkkaampana kuin normaali täysikuu. Huomenna sunnuntaina tämän vuoden superkuu on kaikkein lähimpänä maata. Superkuu on kuitenkin nähtävissä koko viikonlopun ajan. Kuun etäisyys maasta on superkuun aikaan vain noin 356 900 kilometriä, kun kuun radan kauimmaisessa kohdassa on yli 400 000 kilometriä. Tämän päivän Ilta-Sanomissa kirjoitettiin, että tähtibongarit ovat valmistautuneet näkemään vuoden ainoan oikean superkuun tänä viikonloppuna, vaikka tänä vuonna onkin kolme kertaa mahdollisuus nähdä tavallista suurempi ja kirkkaampi kuu. Ensimmäisen suuren kuun näimme heinäkuun 11. päivänä, kun olimme Etelä-Pohjanmaalla ja seuraava on nähtävissä syyskuussa.

DSC03684.JPG

Kalkkirannassa superkuuta ihailtiin myös veneestä.

Odottelimme superkuun näkymistä jo tänään, koska huomennahan saattaa olla illalla pilvistä eikä superkuu näy ollenkaan. Jos pitäisi valita sadesään ja superkuun välillä, valitsisimme kuitenkin sadesään, josta olisi meille enemmän hyötyä. Illan hieman pimennyttyä ajoimme kymmenen jälkeen Kalkkirantaan, jossa oli muitakin superkuun katsojia ja kuvaajia tullut paikalle.

DSC03686.JPG

Kalkkirannan aallonmurtaja.

Perjantai 8.8.2014

Menimme iltapäivällä Ritvan ja Pentin kanssa Villa Kokkoseen, jonne olimme sopineet vierailusta Villa Kokkosen isäntäväen Elinan ja Antin kanssa. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan Villa Kokkosen portilla. Antti esitteli meille Villa Kokkosta ja sen pihapiiriä ja kertoi, mitä kaikkea hän ja Elina ovat talon pihapiirissä tehneet niiden viiden vuoden aikana, joina he ovat Villa Kokkosta isännöineet. Puita ja pensaita on raivattu, ja alapihalta on nyt esteetön näköala Tuusulanjärvelle. Voidaankin hyvällä syyllä sanoa, että Villa Kokkonen kuuluu arvostettujen Tuusulanjärven taiteilijakotien joukkoon.

DSCN1217.JPG

Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen.

DSCN1230.JPG

Tuusulanjärvi näkyy Villa Kokkosen pihapiiristä.

Pihakierroksen jälkeen siirryimme sisälle taloon, jossa Antti kierrätti meitä. Kierros päättyi taiteilijakodin ateljeehen, jossa Elina ja Antti esittivät Paavon virren Joonas Kokkosen säveltämästä oopperasta Viimeiset kiusaukset, Eino Leinon runoon Nocturne Taisto Wesslinin säveltämän laulun sekä napolilaisen Eduardo di Capuan vuonna 1898 säveltämän laulun O sole mio (Minun aurinkoni). Antti lauloi ja Elina säesti häntä pianolla. Tämän ihastuttavan musiikkituokion jälkeen joimme vielä kahvit maistuvien lohipiirakoiden ja kakkujen kanssa. Sää jatkuu helteisenä, mutta Villa Kokkosessa tunnelma oli lämmin ja viihtyisä.

DSCN1256.JPG

Elina ja Antti esiintyivät Villa Kokkosen ateljeessa.

Villa Kokkosesta lähdettyämme poikkesimme vielä Tuusulan Rantatielle, jossa tänä iltana vietettiin Tuusulan Taiteiden Yötä. Kuuntelimme Rantatien Galleriassa Pimeä Vati -naiskvartettia, joka esitti a cappellaa, neljälle naisäänelle sovitettuja keveitä kappaleita. Kuuntelimme viime vuodenkin Tuusulan Taiteiden Yössä tätä lauluyhtyettä, joka silloin esiintyi nimellä Primavera-kvartetti. Lauluyhtyeen laulajat ovat laulaneet ja laulavat edelleen Naiskuoro Primaverassa, ja heidän klassisen kuorolaulutaustansa kuuluu heidän laulustaan, joka oli kaunista ja puhdasta. Merzi Rajalan sovittama Kotkan Ruusu oli niin upea esitys, etten ole moista ennen kuullut. Kvartetin viimeisenä esittämä Markku Viitasaaren säveltämä ja Maria Portaankorvan sanoittama Kasvun Paikka, joka on osa Estrogeenitrilogiaa (2013) käsittelee hauskasti naisen elämää. Katkelma laulusta jäi mieleen: "...olen kaunis juuri tässä / kypsän naisen elämässä..." Kuuntelimme Rantatien Galleriassa vielä sävelmiä teatterilavoilta ja valkokankaalta Isa Ojasen esittäminä, häntä säesti Oskari Virtanen.

Torstai 7.8.2014

Tämänkertaiseen mukavaan mummoilupäivään kuului muun muassa taiteen tekemistä. Iltaohjelmassa meillä oli Antin kanssa Urkuyö ja aaria -festivaalin konsertti Kansallisooppera Espoossa. Konsertti alkoi Espoon tuomiokirkossa iltayhdeksältä. Sitä ennen kirkon pihapiirissä olevassa Pitäjäntuvassa alkoi kahdeksalta Taiteilijatapaaminen, jossa festivaalin taiteellinen johtaja Hannu Norjanen haastatteli kolmea illan esiintyjää: Suomen Kansallisoopperan orkesterin ja kuoron johtajaa Marco Ozbicia, Urkuyö ja Aaria -festivaalin tilausteoksen säveltäjää Timo-Juhani Kyllöstä ja urkuri Ville Urposta, joka esitti Kyllösen säveltämän konserton yhdessä Kansallisoopperan orkesterin kanssa. Kyllönen kertoi, että hänen konserttonsa suurena innoituksen alkulähteenä oli toiminut Edith Södergranin runo Det finns ingen som har tid. Tärkeässä osassa Kyllösen sävellyksessä oli myös leppälintu, jonka laulua säveltäjä matki aivan huikean hienosti ja aidontuntuisesti.

DSCN1207.JPG

Espoon tuomiokirkko ulkoa...

Konsertin aluksi esitettiin Kyllösen Konsertto uruille, jousille ja lyömäsoittimille op. 89 (2014). Urkuri Ville Urponen soitti urkuja urkuparvella ja orkesteri soitti lattiatasolla, mikä oli varmaankin melko haasteellinen asetelma, kun urkurilla ja orkesterilla ei ollut näköyhteyttä toisiinsa, mutta hyvin soittaminen kuitenkin sujui. Kolmiosainen konsertto oli tyylikäs ja paikoitellen hyvin melodinen ja kaunis.

DSCN1204.JPG

...ja Espoon tuomiokirkko sisältä.

Kyllösen konserton lisäksi konsertissa kuultiin Franz Schubertin ja Wolfgang Amadeus Mozartin musiikkia, jota esittivät Kansallisoopperan orkesteri, kuoro ja solistit Anna-Kristiina Kaappola, Juhana Suninen ja Dong-Hoon Han. Tämä osuus konsertista oli taivaallisen kaunista kuultavaa, kun runsaan neljänkymmenen hengen kuoro ja solistit lauloivat upeasti soivassa kirkossa. Erityisesti sopraano Anna-Kristiina Kaappolan ääni soi hienosti kirkon holveissa.

Keskiviikko 6.8.2014

Sipoon nettisivuilla kerrotaan, että Sipoon Pilvijärven vatsatautiepidemian näytteistä on löytynyt norovirusta. Terveydensuojelun tietoon on tullut noin 200 Pilvijärvellä uinutta henkilöä, jotka ovat sairastuneet vatsatautiin. Uimista Pilvijärvessä tulee välttää koko loppukesän uimakauden ajan, koska virukset voivat säilyä tartuntakykyisinä jopa kuukausia.

Aamupäivällä Antti sanoi menevänsä poimimaan piirakkamustikat lammen rannalta, joten ryhdyin tekemään piirakkataikinaa. Päätin tehdä pullataikinan, josta sitten leivoin mustikkapiirakan lisäksi puolukka-omenapiirakan ja pikkupullia. Hieman oli kuuma leipomispäivä, mutta pullantuoksu tuntui mukavalta.

DSC03655.JPG

Leivontapäivän tuotoksia.

Lainasin eilen kirjastosta Riikka Pulkkisen kirjoittaman viihderomaanin Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014), joka on kertomus nuoren naisen sydänsuruista, ja luin sen tänään. Tarina on aikaisemmin ilmestynyt Kauneus ja Terveys -lehdessä jatkokertomuksena, ja nyt siitä on siis editoitu pienoisromaani. Olen lukenut Riikka Pulkkisen romaanit Raja (2006), Totta (2010) ja Vieras (2012) ja pitänyt hänen tavastaan kirjoittaa ja käsitellä vakaviakin aiheita ja siksi oli kiinnostavaa lukea hänen komediallista tekstiään. Iiris on 28-vuotias koulupsykologi, jonka seitsemän vuotta kestänyt suhde päättyy. Pulkkinen kertoo hauskalla tavalla Iiriksen miessuhteista ja muista ihmissuhteista. Kirjan kohderyhmä ovat todennäköisesti nuoret naiset, mutta kyllä kirjan voi vanhempikin nainen lukea ja viihtyä sen parissa. Yksi kirjan keskeisistä henkilöistä on Iiriksen naapuri, yli 80-vuotias Marja-Liisa, joten kirjassa on myös ikäihmisen näkökulma. Kirja sopii hyvin hellepäivän viihdykkeeksi.

Antti ehdotti iltapäivällä, että mentäisiin illalla katsomaan Sipoon Teatterin 25-vuotisjuhlaesitystä, joka on Sveitsissä syntyneen Marc Camolettin kirjoittama ja Jarmo Hämerannan ohjaama Älä pukeudu päivälliselle -näytelmä. Näytelmää esitetään Söderkullan kartanon ulkoilmanäyttämöllä, jonne meiltä on vain viiden minuutin automatka. Näytelmä oli tyypillinen farssi, näyttämöllä oli useita ovia, joista näyttelijät tulivat ja menivät jatkuvasti edestakaisin. Esitys oli vauhdikas ja hauska ja siinä tapahtui väärinkäsitys ja kommellus toisensa perään. Yleisöäkin oli ihan mukavasti katsomassa näytelmää. Katsomo on rinteessä niin päin, että laskeva aurinko ei enää illan esityksissä paista katsojien selkään. Teatterin penkitkin on uusittu juhlavuoden kunniaksi.

DSCN1202.JPG

Älä pukeudu päivälliselle -näytelmän alkua odotellaan.

Tiistai 5.8.2014

Eilen illalla katselin ja kuuntelin Yle Areenalta VII Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun alkukilpailun ensimmäisen päivän kilpailuesityksiä. Kaikki esiintyjät olivat minun vaatimattoman arviointitaitoni perusteella erinomaisia, joten en ruvennut edes miettimään, ketkä mahdollisesti pääsevät jatkoon. Minä vain kuuntelen ja katselen, ja muut päättävät paremmuusjärjestyksestä.

Ritva, Paavo ja Heli järjestivät meille tänään lettukestit Leppäkoskella. Meitä oli isäntäväen lisäksi paikalla Päivi, Janne ja Juulia sekä Antti ja minä. Ritva oli paistanut suuren määrän lettuja. Aluksi syötiin Helin tekemiä täytettyjä lettuja ja jälkiruoaksi saatiin lettuja kotitekoisen mansikkahillon ja jäätelön kanssa. Söimme letut verannalla, jonka ikkunoilla pelargoniat olivat täydessä kukassa. Oli tosi maistuvaa, leppoisaa ja mukavaa.

DSC03614.JPG

Ratamestarin asuintalo, jossa Ida Aalberg asui vuosina 1862 - 1874.

Leppäkoskelle ajaessamme kävimme Antin kanssa katsomassa, olisiko näyttelijä Ida Aalbergin kotimuseo avoinna. Se on kuitenkin auki ainoastaan keskiviikkoisin, joten kuvasimme sitä ulkopuolelta ja jatkoimme matkaa Ritvan ja Paavon luo. Ritva soitti museossa oppaana toimivalle rouvalle ja kysyi, olisiko mahdollista päästä tutustumaan museoon. Opasrouva lupautuikin tulemaan vapaapäivänään avaamaan ovet museoon ja esittelemään sitä meille. Lähdimme koko porukka letut syötyämme museoon, jossa pääsimme tutustumaan Ida Aalbergin elämään ja uraan. Museon näyttely on kaksiosainen. Toinen puoli kuvaa 1800-luvun puolivälin alemman virkamiesperheen elämänpiiriä ja toinen puoli esittelee Ida Aalbergin elämää ja näyttelijänuraa.

DSC03610.JPG

Ida Aalbergin muistolaatta ratamestarin asuintalon seinässä Janakkalan Leppäkoskella.

Näyttelijä Ida Aalberg syntyi Janakkalan Leppäkosken kartanon sivurakennuksessa joulukuussa 1857 ja kuoli tammikuussa 1915 Pietarissa. Hänestä tuli aikansa tunnetuin näyttelijä Suomessa ja hän esiintyi ja saavutti menestystä myös ulkomaisilla näyttämöillä. Ida Aalbergin isä oli ratamestari, joka osallistui Suomen ensimmäisen ratayhteyden, Helsinki-Hämeenlinna-rautatien rakentamiseen. Ratayhteys avattiin maaliskuussa 1862, jolloin perhe oli jo muuttanut rautatien varrelle ratamestarin asuintaloon, joka toimii nyt Ida Aalberg -museona. Ida Aalberg asui ratamestarin asuintalossa lapsuusvuotensa 1862 - 1874. Ida sai käydä koulua kuusi vuotta. Ensimmäisen kerran hän esiintyi näyttämöllä vuonna 1874 Janakkalan Leppäkosken Sipilän talossa järjestetyissä iltahuveissa. Ida Aalberg esiintyi uransa alussa muun muassa Helsingissä Suomalaisessa teatterissa vuonna 1880 Henrik Ibsenin Nukkekodin Noorana, jossa roolissa hän saavutti suuren suosion. (Häme-Wiki/Ida Aalberg)

DSC03631.JPG

Suomalaisen teatterin ilmoitus mainostaa Ida Aalbergia Maria Stuartin roolissa helmikuussa 1895.

Illalla syötiin kotona Kartanon Ravun täplärapuja kruunutilliliemessä. Ravut olivat ihan maistuvia, mutta kyllä Antin keittämät ravut ovat olleet parempia. Tämä olikin tosin vain harjoitus ennen varsinaista perinteistä rapuillallista, joka seuraa myöhemmin ja johon ravut keitetään itse.

DSC03645.JPG

Isoja täplärapuja.

Maanantai 4.8.2014

Tänään oli mummoilupäivä, joka kului nopeasti ja hauskasti. Päivän ohjelmassa oli käynti Tigerissa, josta ostimme luonnoslehtiön ja piirustuskyniä. Kävimme myös lounaalla Hanna Mariassa ja sen jälkeen poikkesimme Porvoon kirkkoon, jossa meidän lisäksemme oli muitakin turisteja.

DSCN1164.JPG

Porvoon kirkon ulkokatto tuhoutui pahoin tuhopoltossa toukokuussa 2006, mutta korjaustöiden jälkeen myös sisätilat ovat entistä ehommat.

DSCN1173.JPG

Vanhan Porvoon Raatihuoneen torin torikojuissa oli käsityöläisten tuotteita myynnissä.

Porvoon vanhassa kaupungissa oli muutenkin väkeä runsaasti liikkeellä. Lähdimme vielä Rianan ja luonnoslehtiön kanssa käymään Taidetehtaalle, jossa Riana jäljensi kolme maalausta luonnoslehtiöönsä. Hän kertoi tekevänsä niistä myöhemmin kotona maalaukset ja myyvänsä ne kohtuullisen edullisesti.

Sunnuntai 3.8.2014

Tänään näimme lähes parasta, mitä kesäteatterit voivat tarjota, kun kävimme katsomassa Pellingissä esitettävän Vägen hem -näytelmän. Näytelmä kertoo Tove Janssonin ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän eli Tootin suhteesta Pellinkiin. Vägen hem -näytelmän liput myytiin keväällä loppuun saman tien, kun ne tulivat myyntiin. Kun viime keskiviikon Uusimaassa kerrottiin, että näytelmään oli järjestetty yksi lisänäytös sunnuntaina 3.8., ryhdyin oitis soittamaan ja hankkimaan meille lippuja. Onnistuinkin saamaan liput sunnuntain iltanäytökseen.

DSCN1126.JPG

Pellingin mennessä ajetaan myös vajaan kolmensadan metrin matka lossilla.

Ruotsinkielinen Vägen hem -näytelmä pohjautuu Janssonin perheen kirjeenvaihtoon näytelmän käsikirjoittajan ja ohjaajan Kim Gustafssonin sukulaisten sekä muiden saarelaisten kanssa 50 vuoden ajalta. Näytelmässä aihetta käsitellään saarelaisten näkökulmasta. Näytelmää esitetään Pellingin Eidisvikenissä, Kim Gustafssonin lapsuudenkodin pihapiirissä, jossa Janssonien perhe aikanaan vietti kesiään, kun Tove Jansson oli lapsi ja nuori. Pihapiirissä on mökki, jossa Janssonit asuivat ja ulkohuussi, jossa Tove piirsi ensimmäisen muumihahmonsa.

Näytelmän toteutuksesta vastaa Pellinge Ungdomsförbund. Näyttelijät ovat kaikki saarelaisia, ja ainoat ammattilaiset esityksessä ovat ohjaaja Kim Gustafsson sekä kaksi muusikkoa. Tarina etenee yhdeksän aidon Toven ja Tootin maailmalta Eidisvikeniin lähettämän postikortin johdattelemana kohtauksesta toiseen. Pellinkiläiset kertovat, että Tove ja Tooti matkustivat paljon ja lähettämissään korteissa he huolehtivat aina siitä, miten Pellingissä asiat sujuvat.

DSCN1136.JPG

Tällainen näkymä aukeni teatterin katsomosta.

Teatterin katsomo oli rakennettu venevajaan, josta aukeaa maisema merelle. Venevajan vieressä olevassa vajassa vietettiin aikanaan Tove Janssonin 70-vuotissyntymäpäiviä.  Iltanäytöksessä saattoi esityksen edetessä seurata samalla auringon laskua. Merellä näkyi veneitä ja joutsenia, jotka lipuivat hiljakseen taustalla. Aivan esityksen loppuvaiheessa venevajaan lensi parvi pääskysiä, jotka sirkuttivat ja lentelivät vajan katon rajassa. Maisema oli satumaisen kaunis, ja kokonaisuutena kokemus oli poikkeuksellinen, vaikka pellinkiläisten ruotsin kieli ei aivan kaikin paikoin ollutkaan riittävän selkeää.

DSCN1143.JPG

Auringonlasku Pellingissä.

Lauantai 2.8.2014

DSC03480.JPG

Luumäellä vietettiin kastejuhlaa.

Luumäellä Kivijärven rannalla vietettiin tänään perhejuhlaa, kun Katrin ja Einon kesäkuussa syntynyt  lapsenlapsenlapsi, pieni tyttövauva, kastettiin. Tilaisuuden ilmoitettu alkamisajankohta siirtyi hieman, kun vauva nukkui päiväuniaan. Kun vauva oli saatu syötetyksi, tilaisuus alkoi. Pappi jutteli leppoisasti kastepuheessaan ja kertoi muun muassa, että noin kymmenen prosenttia nyt syntyneistä tyttövauvoista elää yli satavuotiaiksi. Aurinko paistoi, tuuli mukavasti ja lämpötilakin oli miellyttävä. Lohikeitto oli maukasta ja kahvin kanssa tarjottavat voileipäkakut ja täytekakut olivat herkullisia.

DSC03583.JPG

Kivijärvessä on 164 saarta, sen keskisyvyys on hieman yli viisi metriä ja suurin syvyys 27 metriä.

Viimeksi kulunut viikko on ollut synkkä Sipoon Pilvijärvellä, joka on pieni järvi ja Sipoon suosituin uintipaikka. Runsas viikko sitten torstaina kaatui puu laiturin ja pikkulastenaltaan päälle. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut. Sunnuntai-iltana iäkäs mies hukkui iltauinnillaan Pilvijärveen vain muutaman metrin päähän rannasta. Syynä oli luultavasti sairauskohtaus. Maanantaina järven koirarannalla hukkui kaksivuotias rotweiler-rotuinen koira kesken keppileikin. Tällä viikolla Pilvijärvellä uimassa käyneistä useat ovat sairastuneet vatsatautiin. Iltalehden mukaan sairastuneita on tällä hetkellä jo yli 120. Sairastumisen syytä ei vielä tiedetä, kolibakteeri se ei kuitenkaan järvivedestä otettujen näytteiden perusteella ole. Pilvijärvellä on näinä hellepäivinä ollut Iltalehdessä haastatellun vatsatautiin sairastuneen mukaan ”aivan mieletön väen tungos”. Tällä hetkellä uimista Pilvijärvessä ei suositella.

Perjantai 1.8.2014

Punaiset viinimarjat olivat kypsyneet Paippisten marjapensaissa. Poimimme niitä isän kanssa ja äitikin kävi välillä niitä poimimassa, kun muilta touhuiltaan ehti. Aurinko paistoi, mutta sen verran tuuli, että ei tullut liian kuuma. Lounaaksi äiti teki siskonmakkarakeittoa ja marjakiisseliä. Sain mukavan määrän viinimarjoja pakastimeen. Niistä tulee tosi maukasta smoothieta ja teinkin sitä kotona heti saman tien.

WP_20140801_003.jpg

Punaisia viinimarjoja tuli tänä vuonna runsaasti toisin kuin mustia viinimarjoja, joita tuli vain murto-osa aikaisempien vuosien sadosta.

Pitkästä aikaa eilen ajattelin ryhtyä jatkamaan kuvakirjan tekemistä. Aloitin työn jo viime vuoden puolella, mutta työ jäi kesken, kun uusi tietokoneemme lakkasi toimimasta ja Antti joutui lataamaan siihen ohjelmat uudelleen. Koska oletin, että kuvakirjakin oli sieltä kadonnut tässä yhteydessä, en ollut moneen kuukauteen jaksanut alkaa tehdä kuvakirjaa uudelleen. Kun eilen haimme kuvakirjaa etsi-toiminnolla ihan kokeilumielessä, se löytyikin ja kaikki tähän asti tehty oli tallella, sekä kuvat että tekstit. Olipa helpottava tunne, kun kirjaa oli kuitenkin tehtynä jo lähes sata sivua. Tänään jatkoin kuvakirjan tekoa kirjoittamalla tarinaani eteenpäin. Kummasti asiat palaavat mieleen, kun katselee kuvia ja miettii niihin liittyviä asioita. Onneksi myös äiti muistaa monia asioita meidän lapsuudestamme, joten häneltäkin saa lisätietoa.

Turkulainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Tommi Kinnunen on kirjoittanut esikoisteoksen Neljäntienristeys, josta Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Antti Majander kirjoitti, että ”Tommi Kinnusen romaanin veroisia esikoisteoksia ilmestyy vain pari vuosikymmenessä. Tarinan Maria on kätilö, joka kasvattaa aviottoman tyttären Lahjan. Lahja saa myös aviottoman tyttären Annan mutta menee myöhemmin naimisiin Onnin kanssa. Lahja ja Onni saavat kaksi yhteistä lasta, sokeana syntyneen Helenan ja Johanneksen, joka menee naimisiin Kaarinan kanssa. Onni on hyvä isä kaikille kolmelle lapselle, myös Annalle, jonka isä hän ei ole. Hän on kuitenkin enemmän kiinnostunut miehistä kuin vaimostaan Lahjasta. Neljäntienristeys-teoksessa sama tarina kerrotaan neljän henkilön kautta: Maria-kätilön, hänen Lahja-tyttärensä, Lahjan miniän Kaarinan ja Lahjan miehen Onnin. Ajassa tarina etenee vuodesta 1895 vuoteen 1996. Tarina on vahva ja hienosti kerrottu. Se on kokonaisuudessaan aika rankka, mutta pakottaa lukemaan loppuun mahdollisimman nopeasti. Sen verran raskas luettava se kuitenkin oli, että seuraavaksi otin luettavaksi Jarkon kesälomalukemisen Camilla Läckbergin dekkarin Enkelintekijä.