Hilkan ja Fransun tämän kesän Suomi-loma on loppumassa. Tänään vietimme iltaa kahdeksantoista hengen voimin Isojärven rannalla Mäntsälän Onkimaalla lomamökillä, jonka Kaija on jo useana kesänä järjestänyt meidän racletteiltaa varten. Perinteen mukaisesti tarjolla oli dippivihanneksia, raclettea lisukkeineen ja kahvin kanssa mansikkatorttua sekä sveitsiläistä suklaata.

Kun lähdimme matkaan kotoa Sipoosta, sää oli puolipilvinen ja poutainen, mutta kun lähestyimme Onkimaata, pilvikerros tiivistyi ja taivas tummeni. Sade alkoi vähän ajan kuluttua aika rankkana ja ukkonen jyrisi. Ukkosen mentyä sadekin loppui mutta välillä illan mittaan sateli kevyesti. Se ei kuitenkaan häirinnyt meidän mukavaa tunnelmaamme.

Raclettejuusto oli ostettu sveitsiläisestä meijeristä ja se oli erinomaisen maukasta. Fransu seisoi ulkona grillikatoksessa kolmisen tuntia ja sulatti juustoa grillin ääressä juuri niin, kuin se aidoimmillaan tapahtuu. Suuresta viiden kilon juustokiekosta ei jäänyt kovinkaan paljon jäljelle ja uusia perunoitakin meni useita kiloja. Tällä kertaa söimme raclettea sisätiloissa, koska sää oli sen verran epävakainen ja kostea. Mahduimme kaikki hyvin pöytien ääreen ison kesämökin olohuoneessa.

DSC07459.JPG

Ostin viime viikolla kirjakaupasta Sveitsin ystävät Suomessa -yhdistyksen mainostaman toimittaja Liisa Helve-Sibajan kirjoittaman kirjan Hausfrau - Kotona Sveitsissä. Miten putosin fonduepataan ja pääsin pinnalle (2015, 194 sivua). Äiti, Antti ja minä ehdimme lukea kirjan ennen kuin se annettiin Hilkalle mukaan Sveitsiin. Kirjan kirjoittanut suomalaisnainen on asunut  neljätoista vuotta Sveitsissa Zürichin lähellä miehensä, työkomennuksella Sveitsissä olevan costaricalaisen Aldon ja tyttärensä Hiljan kanssa.

Liisa Helve-Sibaja kertoo havainnoistaan, kokemuksistaan ja elämästään kotirouvana pienessä sveitsiläiskylässä. Kirja on jaettu viikonpäivien mukaan seitsemään osaan, joista jokaisessa kuvataan kyseisen päivän tyypillisiä askareita. On pyykkipäivä, kauppapäivä, toripäivä ja niin edelleen. Päiviä rytmittää se, kun tytär tulee koulusta kotiin lounaalle; ruoan on oltava silloin valmiina. Helve-Sibajan mukaan sveitsiläiset ovat supersiistejä ja silittävät lahjaksi vietävät setelit ja jopa keräykseen vietävät sanomalehdet.

Kirjasta saa tietoa Sveitsin historiasta ja nykypäivästä. Helve-Sibaja kuvaa myös Sveitsin poliittista elämää ja koulujärjestelmää sekä joitain kummallisuuksia, joihin maahanmuuttaja törmää. Erityisesti ensimmäisinä vuosina Sveitsissä eteen tulee monia yllätyksiä eikä kaikki aina suju suunnitelmien mukaan. Kotirouvana olokin turhauttaa ajoittain. Kuitenkin Liisa Helve-Sibaja toteaa kirjan lopussa huomanneensa olevansa sveitsiläisiä sveitsiläisempi, kun hän neuvoo brittityttöä uimahallin allaskäytännöistä.