Henna, Eden ja mummojengi Tuula, Kaija ja Helena.

"Elämän kaarisilta - Runoja ja lauluja elämästä ja kuolemasta!" oli teemana taiteilijakoti Erkkolassa lauantaina järjestetyssä hyväntekeväisyyskonsertissa, jonne Seija pyysi minut kaverikseen. Tilaisuudessa esiintyivät Helena Toivanen, lausunta, Taina Piira, laulu sekä Janne Hovi, piano. Helena Toivanen lausumana kuultiin entuudestaan tuttuja sekä tuntemattomia runoja, muun muassa Aale Tynnin Kaarisilta ja Mustalaisvankkurit, Eeva Kilven Isoäiti, V. A. Koskenniemen Yksin oot sinä ihminen ja Katri Valan Kukkiva maa. Sopraano Taina Piira ja pianisti Janne Hovi esittivät runoja, joihin musiikin olivat säveltäneet muun muassa Oskar Merikanto (Laula tyttö, san. J. H. Erkko), Toivo Kuula (Vanha syyslaulu, san. V. A. Koskenniemi), Ilmari Hannikainen (Rauha, san. Eino Leino) sekä Antti Nissilä (Yhden me tiedämme, san. Eino Leino).

Ohjelmakokonaisuus käsitteli elämää, vanhenemista ja vähän kuolemaakin eli se oli hieman tummasävyinen mutta myös tyylikäs ja hienosti koottu. Erkkolan kodikas sali hirsiseinineen sopi hienosti pienimuotoisen ja intiimin tilaisuuden pitopaikaksi. Monet konsertissa kuulluista runoista ja lauluista olivat ajatuksia herättäviä ja aivan erityisesti sitä oli V. A. Koskenniemen Yksin oot sinä ihminen; runo, joka taitavan lausujan esittämänä oli todella vaikuttava.

Helsingin Kauppunginteatterin syksyn suurmusikaalia Pieni merenneito on kehuttu kovasti, ja niinpä me; Eden, hänen Henna-äitinsä ja Edenin mummojoukko, päätimme käydä katsomassa sen keskiviikon päivänäytöksenä. H. C. Andersenin satu Pieni merenneito oli entuudestaan tuttu, samoin samanniminen Disneyn elokuva on tullut aikanaan katsotuksi lastenlasten kanssa, mutta tämä Helsingin Kaupunginteatterin esitys oli jotain ennennäkemätöntä.

Esityksen lavastukset olivat tosi taidokkaat ja hienot, musiikki oli lumoavaa ja suuri live-orkesteri sekä näyttelijät olivat huippuluokkaa. Ei siis ihme, että Helsingin Sanomien Mari Koppinen kirjoitti elokuussa 2019, jolloin musikaalin esitykset aloitettiin, että ”Musikaali lienee komeinta teatteria, mitä Suomessa on konsanaan nähty.” Onneksi musikaali, jonka esitykset koronapanemia aikanaan keskeytti, saatiin uudelleen ohjelmistoon.

Musikaali sopii sekä lapsille että aikuisille, ja katsojien joukossa oli paljon myös aikuisia ilman lapsia. Taianomainen, värikäs, vauhdikas, kaunis, hieman jännittävä ja koskettava, sitä kaikkea oli Pieni merenneito, joka valaisi marraskuista harmautta. Istuimme katsomon eturivissä, ja kun esitys loppui, Eden kurkkasi orkesterimonttuun ja huikkasi "kiitokset soitosta". Montusta nousi näkyviin kapellimestarin pää ja kapellimestari kiitti selvästi ilahtuneena Edeniä kiitoksista.