Kunto oli jo sen verran hyvä, että jaksoin lähteä Antin kanssa jokasyksyisille Sipoon markkinoille Nikkilään. Markkinat avautuivat kymmeneltä ja parkkipaikat olivat jo ennen yhtätoista tosi täysiä. Väkeä oli paikalla mukavasti. Kiersimme markkina-alueen ja ostimme joitakin ruokatuotteita eikä sitten muuta ostettukaan.

Televisiosta on tullut lentopallon EM-karsintaotteluja ja niitä on jännitetty niin, että pahaa on välillä tehnyt. Suomen upeasti pelannut joukkue selvitti kuitenkin tiensä jälleen lentopallon EM-kisoihin. Hyvä Suomen lentopallo!

Olemme seuranneet televisiosta muutama viikko sitten alkanutta suomalaista draamasarjaa Korpelan kujanjuoksu. Sarjalla on ollut jopa toista miljoonaa katsojaa sunnuntai-iltaisin. Vaikka sarja ei minusta olekaan erityisen kiinnostava, niin täytynee kuitenkin katsoa ainakin nämä kuusi ensimmäisen tuotantokauden jaksoa. Sarjalle on jo luvassa ainakin toinenkin tuotantojakso. Ja ehkä sitten vielä kolmaskin ja niin edelleen. Valitettavasti en ole huomannut minkään sarjan paranevan, kun siitä on esitetty useampia tuotantokausia. Kaksi kautta ehkä vielä menee, mutta sitä seuraavia en oikein jaksa katsoa.

P1070117.JPG

Suomalainen freelance-toimittaja Helena Liikanen-Regner asuu ranskalaisen miehensä ja lastensa kanssa Ranskassa. Hän on kirjoittanut elämästään ja kokemuksistaan Etelä-Ranskassa kirjan "Maman finlandaise - poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa" (2016, 240 sivua). Kirja on sujuvasti kirjoitettu kertomus erityisesti lapsiperheen näkökulmasta, mutta siinä on perheen elämän lisäksi runsaasti tietoa myös Ranskasta ja ranskalaisuudesta. Kirjassa käsitellään monia ranskalaisuuteen liittyviä asioita, vaikka kirjoittajan mukaan myös ranskalaisissa on keskenään suuriakin eroja.

Jos Suomessa hämäläiset ovat hitaita ja savolaiset lupsakoita, miehelle alsacelaiset edustivat tietysti luotettavuutta ja järjestelmällisyyttä - kuten hän itsekin. Mikä onni muuten olikaan, kun myöhemmin löysimme kotiimme Alsacesta kotoisin olevan torakanmyrkyttäjän. Tunne vaikutti olevan molemminpuolinen: saimme työstä jopa alennusta.

Bretagnelaiset taas olivat mieheni mukaan hyvin suoraviivaisia ja rehtejä, monet kutsuvat heitä jopa itsepäisiksi. He eivät petkuta, mies vakuutti minulle. Toisaalta olin kuullut, että bretagnelaisille maistui alkoholi, niin kuin myös pohjoisen normandialaisillekin, missä oltiin kyllä mukavia, mutta puhuttiin vahvalla korostuksella, josta en meinannut saada selvää. Pariisilaiset puolestaan pitivät kaupunkiaan maailman napana ja Keski-Ranskan auvergnelaiset nähtiin saitoina. Eteläranskalaiset taas, no, olivat kyllä minusta lämpimiä ja mukavia, joskin puhtaudessa olisi toivomisen varaa...

Poskipussailu oli kamalan jännittävää. Kumpi puoli olikaan ensin? Kuinka monta pusua pitikään antaa tällä kertaa? Pussataanko sekä tavatessa että erotessa? Apua... Valitettavasti pusuohjeet eivät ole yleispäteviä. Määrä riippuu maantieteellisestä alueesta, samoin kuin puoli josta aloitetaan. Jossain paikoissa pusuja on vain yksi, toisaalla taas jopa neljä.