Aamulla olin kasvohoidossa tutulla kosmetologilla, joka kertoi, että hänellä on suuri uutinen ja olihan se. Kosmetologin puoliso on nimitetty suurlähettilääksi Väli-Amerikkaan ja kesällä he sitten muuttavat ainakin neljäksi vuodeksi pois Suomesta. Olen käynyt tässä hoitolassa muutaman vuoden. Siellä on ollut kiva käydä, se on lähellä meitä ja hoito on aina ollut erinomaista.

Tänään oli ohjelmassa myös matka Loviisaan passia hankkimaan. Passikuvan otatin eilen ja se lähetettiin sähköisesti poliisin tiedostoon. Kun menin poliisilaitokselle, siellä ei ollut yhtään asiakasta ja vaikka olin kymmenisen minuuttia etuajassa, minut otettiin heti vastaan. En tiedä, mistä pitkät jonotusajat passin hankintaan johtuvat, kun ainakin Loviisassa oli hyvin hiljaista. Toimenpide kesti vain muutaman minuutin ja viikon kuluttua passin pitäisi saapua Söderkullan R-kioskiin.

Loviisassa ehdin ennen passiasiointia käydä katsomassa muutaman Sibeliuksen poluilla -matkailureitin kohteen. Sibeliustalossa asuivat Sibeliuksen lapsuusaikana hänen isänäitinsä Katarina Sibelius ja tätinsä Evelina Sibelius. Janne, joksi Johan Christian Juliukseksi kastettua Jean Sibeliusta kutsuttiin lapsena, ja hänen sisaruksensa pitivät tiivistä yhteyttä isoäitiinsä ja tätiinsä ja oleskelivat usein kesiään Loviisassa vuoteen 1879 asti, jolloin heidän isoäitinsä kuoli. Janne pääsi ylioppilaaksi vuonna 1885 ja ylioppilaskesänään hän oli Loviisassa tätinsä luona ja löysi talosta setävainajansa kauppakapteeni Johan Sibeliuksen ranskankielisiä käyntikortteja, joissa setä käytti ranskankielistä etunimeä Jean Sibelius. Janne otti kortit käyttöönsä ja siitä lähtien hän otti käyttöön myös taiteilijanimensä Jean Sibelius. Janne kirjoitti Loviisassa kamarimusiikkia ja muita pienimuotoisia sävellyksiä. 1890-luvun alussa hän sävelsi Loviisassa Kullervo-sinfonian, josta tuli hänen läpimurtoteoksensa. Hän myös antoi viulutunteja joista sai lisätuloja.

DSCN2262.JPG

Sibeliustalo Sibeliuksenkadun varrella Loviisassa.

DSCN2256.JPG

Sibeliustalon seinässä olevassa kyltissä kerrotaan, että Sibelius sävelsi Kullervo-sinfonian siinä talossa.

Nykyään Sibeliustalossa on musiikkiopiston opetustiloja ja vuonna 1945 talon vieressä kulkevan kadun nimeksi muutettiin Sibeliuksenkatu. Kävin kurkkaamassa rakennuksen sisälle, kun sen ovi oli auki, mutta en tavannut ketään, jolta olisin voinut kysyä, onko siellä sisällä jäljellä mitään muistoja Sibeliuksesta.

Sibeliustalon lähellä Sibeliuspuistossa on Matti Hauptin veistämä Sibelius-muistomerkki, joka paljastettiin vuonna 1964. Muistomerkki on paikassa, jonka tienoilla Janne leikki lapsena.

DSCN2268.JPG

Sibelius-muistomerkki Loviisassa.

Loviisan Seurahuone valmistui 1863 ja siitä tuli Loviisan huvielämän keskus, jonka lavalla Sibeliuskin konsertoi muutaman kerran. Hänen sanotaan myös viihtyneen talon ravintolassa. Rakennus on muutettu kirjastoksi vuonna 1998.

DSCN2285_edited-2.jpg

Loviisan Seurahuone.

Loviisa oli 1800-luvun loppupuolella vilkas kylpyläkaupunki, jonka kylpyläelämään Sibeliuksen sisaruksetkin osallistuivat. He muun muassa soittivat kylpylän juhlissa kolmistaan: Janne soitti viulua, Linda pianoa ja Christian selloa. Kävin katsomassa Kappelinpuistossa Kappelia, vanhaa kylpyläravintolaa, joka on avoinna kesäisin.

DSCN2279.JPG

Loviisan Kappeli.

Kaksi komeaa joutsenta lensi matalalla äsken meidän talomme ylitse, kun istuin ikkunan ääressä kirjoittamassa. Näky oli komea ja siitä tuli mieleen Sibelius-muistomerkin jalustassa lentävät kaksi joutsenta.

Tillilihasta on kirjoitettu paljon ja kaikenlaista. Monet kertovat inhonneensa sitä kouluajoista lähtien. Minulla ei ole mitään erityistä muistikuvaa tillilihasta, joten päätimme tehdä sitä tänään illalliseksi. Otin pakastimesta palan charolaislihaa, sulatin sen ja keitin yli kaksi tuntia liemessä, jossa oli vettä, suolaa, valkopippureita, laakerinlehtiä ja porkkanaa, kunnes se oli pehmeää. Siivilöin liemen, suurustin sen vehnäjauhoilla, lisäsin paloitellut lihanpalat joukkoon, keitin viitisen minuuttia, lisäsin ruokalusikallisen etikkaa sekä runsaasti hienonnettua tilliä. Ohje oli Viipurin mummon keittokirjasta. Söimme tillilihan keitettyjen perunoiden kanssa. Ei se mikään unohtumaton herkku ollut mutta ihan maistuvaa kuitenkin.