20161119_135104.jpg

Perjantaina olin vielä niin flunssainen, että ajatus lauantain Lumikuningatar-baletista Kansallisbaletissa ei houkutellut. Lauantaiaamuna olo oli kuitenkin sen verran kohentunut, että jaksoin lähteä Antin kanssa päivänäytökseen katsomaan esitystä, johon olimme hankkineet liput etukäteen. Onneksi liput eivät jääneet käyttämättä, sillä näin lyhyellä varoitusajalla olisi ollut vaikeaa löytää niille toiset käyttäjät. Edellisen kerran Antti ja minä kävimme katsomassa Lumikuningatar-baletin Kansallisbaletissa joulukuussa 2012 Päivin ja Juulian kanssa. Ensiesityksensä Lumikuningatar-baletti sai marraskuussa 2012, ja se on siitä lähtien ollut erittäin suosittu.

Lumikuningatar-baletti kertoo helsinkiläislapsista Kaista ja Kertusta sekä heidän seikkailuistaan "taikavoimien temmellyksessä". Baletti pohjautuu H.C. Andersenin satuun, ja koreografian siihen on tehnyt Kenneth Greve. Tuomas Kantelisen Lumikuningatar-balettiin säveltämä musiikki, jota ei soita elävä orkesteri vaan joka kuullaan äänitteenä, on Suomen Kansallisoopperan orkesterin soittamaa ja erittäin kaunista, lavasteet ja esiintyjien puvut ovat hienoja ja 1800-1900-lukujen vaihteen Helsingin näkymät ovat mukavan tuttuja. Osa tarinasta tapahtuu myös Lapissa.

Kertun isoäidillä on baletissa tärkeä kertojan rooli; hän vie tarinaa eteenpäin ja selventää sen tapahtumia pienimmillekin katsojille. Minna Haapkylä ja Minna Tervamäki ovat tämän syksyn esityksessä esittäneet isoäitiä. Lauantai-iltapäivän esityksessä isoäitinä oli iki-ihana Minna Haapkylä.

Lumikuningatar on kiinnostava ja erittäin hyvin tehty baletti, joka sopii erinomaisesti joulun aikaan. Sen voisi hyvin katsoa vaikka aina joulun edellä niin kuin voi myös Pähkinänsärkijä-baletinkin.

P1080060.JPG