Kalkkirannantien varrella eli vajaan parin kilometrin päässä olevan rautakaupan kaveri kävi tekemässä pihaamme puuliiterin perustukset. Puuliiterin elementit he rakentavat valmiiksi omissa tiloissaan ja kokoavat liiterin täällä paikalleen. Muutaman viikon päästä lupasivat tulla sen pystyttämään, ja pian saadaan polttopuille oma paikka.

Puutarhaliikkeen Tiia, joka teki aiemmin syksyllä joukkoineen pihaamme uusia istutuksia ja kunnosti olemassa olevat perennapenkit, kävi nyt istuttamassa autokatoksen päätyistutusten sekaan useita satoja kukkaispuleita. Kevään odotukseen tuli aivan uusi lisäjännitys lintujen ja muiden kevään merkkien lisäksi, kun on odotettavana krookusten, hyasinttien, narsissien ja iiristen kukinta. Nyt istutettiin sellaisia sipuleita, joita myyrät eivät syö, ei siis tulppaanin sipuleita, jotka ovat myyrien herkkua. Minäkin olen ruokkinut myyriä vuosikymmenten aikana suurella määrällä tulppaaninsipuleita.

Meillä on ollut hyviä kokemuksia paikallisten eli sipoolaisten yrittäjien kanssa toimimisesta. He ovat tulleet silloin, kun on sovittu ja tehneet hyvin ne työt, jotka on sovittu. Ainoastaan sähkömiestä on jouduttu odottelemaan, viime viikolla hänen piti tulla tekemään autokatoksen sähköasennukset, mutta ei tullut. Jo sitä ennen olen kerran hänen aikatauluaan kysellyt. Katsotaan nyt, kuinka kauan pitää odottaa. Kyllähän tuonne autokatokseen osaa pimeässäkin hapuilla, mutta ihan kiva olisi, jos reitti olisi valaistu.

 

Olen syksyn mittaan harrastanut hyötyliikuntaa ja siivonnut tonttimme metsäalueita. Aivan yllättäen siivoustyön sivutuotteena löysin loppuviikosta suuren määrän suppilovahveroita ja jonkin verran myös hyvälaatuisia kantarelleja. Suppilovahveroita löytyi myös tänään, kun kävin järvellä katsomassa vesilintuja. Joitakin telkkiä ja hanhia uiskenteli järvessä. Paluumatkalla näin polun varrella yhden ison suppilovahveron ja kun menin poimimaan sen, löysin niitä melkoisen määrän lisää muutaman neliön alueelta. Jotkut ystävät ovat lähettäneet kuvia suppilovahverosaaliistaan, ja niihin verrattuna nämä minun saaliini ovat aika vaatimattomia. Tänä vuonna suppilovahveroita näyttää kasvavan ihan joka paikassa.

Suppilovahveroita voi poimia vielä pakkasten aikaankin, mutta kantarellien satokausi päättyy, kun pakkaset alkavat. Kun muutimme tänne Hangelbyhyn kolmekymmentäyksi vuotta sitten lokakuun alussa, pakkaset alkoivat heti saman tien. Tutustuimme kuitenkin lähiympäristön metsiin ja etsimme suppilovahveroita, joita löytyikin mukavasti, ja niitä sitten kädet kohmeessa poimimme. Lähimetsiä on viime vuosien aikana hakattu aika paljon, joten myös sienimaastot ovat siitä kärsineet.

Arkiaamuihini on jo vuosia kuulunut Positiivareiden Ajatusten Aamiainen -viestin lukeminen. Olen tilannut viestin sähköpostiini, jonne se on ilmestynyt aina aamuvarhaisella. Maanantaiaamuna viesti alkoi muistokirjoituksella Ajatusten Aamiaisen luojalle Juhani Töytärille, joka oli kuollut sunnuntaina pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Ajatusten Aamiaisen julkaisu jatkuu normaaliin tapaan pitkään koulutettujen apukokkien kokkaamana, kuten viestissä kerrottiin, mutta tuntuu erilaiselta lukea sitä nyt, kun tietää, että Ajatusten Aamiaisen pääkokki on poissa.

Muistokirjoituksessa todettiin myös, että Vuoden Positiivisin Suomalainen oli Juhani Töytärin tärkein elämäntyö, ja aivan sattumalta tämänvuotinen positiivisimman suomalaisen julkistaminen tapahtui maanantaina. Tänä vuonna suomalaiset valitsivat positiivisimmaksi suomalaiseksi Ella Kannisen, joka oli myös minun valintani ehdokkaiden joukosta.

Työaikana pääsin osallistumaan Juhani Töytärin järjestämään seminaariin. Hänen yrityksille järjestämiensä seminaarien teemana oli positiivisuus työelämässä ja työelämän ihmissuhteissa. Töytäri kertoi tuolloin oman tarinansa ja sen, miten hänestä tuli positiivisuuden lähettiläs. Sellaisena lähettiläänä hän teki kunnioitettavan uran.