P1240616.JPG

 

Kun palasimme Isonkyrön Orisbergistä sukutapaamisesta, jossa paikallinen opas oli kertonut kiinnostavia tarinoita Orisbergin kartanon vaiheista 1800-luvulla, lainasin kirjastosta Pirjo Tuomisen romaanin Linnat (2005, 525 s.), joka kertoo Orisbergin rautaruukin ja kartanon omistajaperheen elämästä 1800-luvulla. Linnat pohjautuu todellisiin tapahtumiin ja todellisiin henkilöihin. Se kertoo Lars Magnus (Lasse) Björkmanista (aateloituna Björkenheim) ja hänen perheestään vuodesta 1816 vuoteen 1869.

Kolme vaasalaista kauppiasta perusti 1670-luvulla Orisbergiin rautaruukin. Vuonna 1783 ruukin osti värmlantilainen vuorimies Bengt Magnus Björkman (Ukko), joka Suomen jouduttua vuonna 1809 Venäjän vallan alle luovutti sen pojalleen Lasselle ja muutti itse takaisin Ruotsiin. Näin Lassesta tuli Orisbergin ruukin ja kartanon isäntä.

Orisberg otti uuden isäntänsä vastaan lumeen kietoutuneena, Piipuista nousi savuja kirkkaaseen ilmaan, ja Lasse näki ensimmäisenä suuren sysiladon, kankipajan lammen rannassa ja rykelmän matalia asuinrakennuksia. Orisberg näytti pieneltä kylältä, joka oli viskattu yksinäiseen paikkaan ikimetsien keskelle. / Seutu oli kaunista, Lasse oivalsi sen ajettuaan sisääntulotien päähän. Siinä seisoi pienellä kummulla Orisbergin keskeneräinen päärakennus, jonka Ukko oli aikanaan pannut alulle kuten Fiskarsin kivimuurinkin. / Lasse tutki kivimuurin sisältäkin, laski huoneita olevan kolmisenkymmentä ja totesi hyvillään, että kunnostamalla alakerran hän saisi sinne mahtumaan konttorin, työhuoneet, keittiön ja omat tilansa. Näköalat ikkunoista olivat mahtavat.Talo seisoi lähellä suuren Kotolammen rantaa.

Orisbergin kartanon päärakennuksen on piirtänyt P. G. Holm, ja sen perustukset rakennettiin vuonna 1804. Kokonaan kartano valmistui 1810-luvulla. Orisbergiin perustettiin ruukinseurakunta ja ruukinpatruuna Lasse sitoutui suorittamaan papin palkkauksen luontoisetuineen. Lasse otti yhteyttä arkkitehti C. L. Engeliin ja pyysi tätä suunnittelemaan Orisbergiin kirkon, kellotapulin ja pappilan, vaikka hän tuumikin, että mahtaako Engel ottaa työn vastaan, kun hänestä oli tullut kovin suosittu hänen onnistuttuaan niin hyvin Helsingin keskustan suunnittelutyössä.

Engel kuitenkin otti työn vastaan Lassen epäilyksistä huolimatta ja lupasi piirustukset kirkkoa, kellotapulia ja pappilaa varten. Ne saapuivat sovittuna aikana, ja isäntäpari tutkiskeli niitä ihastuneina. / - Vaikuttavat, Lasse sanoi / - Aivan kuin Engel olisi arvannut mistä uneksin, Mina ihasteli. - Näen jo silmissäni kirkon ja kellotapulin tuolla lahden takana. Kellotorni on rakennettava aivan veden partaalle. Kuvittele, miten kauniilta se tulee näyttämään heijastuessaan lammen tummaan pintaan.

Vuonna 1831 Orisbergiin valmistuivat Engelin piirtämät kirkko, kellotapuli ja pappila. Kirkon ympärille tehtiin hautausmaa, jonne on haudattu useita Björkenheimin suvun jäseniä, muun muassa Lars Magnus Björkenheim (1793 - 1869) ja hänen ensimmäinen vaimonsa Lovisa Wilhelmina (Mina, 1801 - 1840) ja toinen vaimonsa Charlotta Sophia (Sophie, 1816 - 1893). Björkenheimin suku omistaa Orisbergin kartanon edelleen ja siinä asuu suvun jäseniä. Ruukkitoiminta Orisbergissa loppui vuonna 1900, jonka jälkeen kartanossa toimi maanviljelyskoulu.