P1270639 (3).JPG

 

Viime lauantaina oli tänä vuonna viidettä vuotta jatkuvan Sipoon vanhan kirkon opasurani vilkkaimpia päiviä. Kaunis hellepäivä sai ihmiset liikkeelle ja tutustumaan kirkkoon, jonka lämpötila tuntui mukavan viileältä, kun sinne tuli ulkoa auringonpaisteesta. Onhan se kiva, että Sipoon merkittävin matkailunähtävyys kiinnostaa sekä oman kunnan että myös lähikuntien asukkaita ja muitakin matkailijoita.

Pihan perennapenkit kärsivät kuivuudesta, joten niitä on viime päivinä alettu kastella. Vesi otetaan pihalammesta, jossa veden pinta on aika matalalla, mutta kyllä siitä jonkin aikaa riittää kasteluvettä. Ja onneksi lumpeet kukkivat ja kukoistavat lammessa. Pihan uusia istutuksia ja kesäkukkaruukkuja on kasteltu kaivovedellä. Tomaatteja on kasteltu päivittäin, joinain päivinä sekä aamulla että illalla. Ensimmäiset tomaatit ovat vielä ihan vihreitä, joten satoa joudutaan odottamaan aika kauan. Varret ovat kuitenkin kasvaneet jo turhankin pitkiksi, joten aluksi ylimittaisilta näyttäneet 150-senttiset bambu-tukikepit jäävät pian lyhyiksi. Sadetta siis odotetaan kovasti ja niin runsasta sadetta, että se kastelee kunnolla, mutta sitä ei sääennusta lupaa. Tosin eilen illalla saatiin pieni sadekuuro, sademittarin mukaan 2,5 milliä.

Teettämäni DNA-testin mukaan olen pääosin suomalainen, vähän myös skandinaavi sekä yksiprosenttinen intiaani, mikä ei sinänsä ollut yllätys, koska olen aina ollut kiinnostunut intiaaneista ja intiaanitarinoista. Mietinkin, että pitäisikö opetella sadetanssia, jos sillä ratkaistaisiin tämä kuivuusongelma.

 

Kuin höyhen tuulessa.jpeg

 

Sofia Lundberg on Tukholmassa asuva toimittaja ja Linda Olsson on toiminut lakimiehenä Tukholmassa ennen muuttoaan ensin Keniaan, sen jälkeen eri puolille maapalloa ja lopuksi Uuteen-Seelantiin. Molemmat ovat myös kirjailijoita, joiden kirjoittamat tarinat ovat sellaisia, että ne eivät unohdu heti, kun kirja on loppuun luettu. Ne sopivat hyvin hellepäivinä luettaviksi ja lomalukemisiksi eläkeläisellekin, jolla ei edes ole lomaa. Pihan kasteluiden lomassa olen viimeksi lukenut e-kirjana Sofia Lundbergin romaanin Kuin höyhen tuulessa (Otava, 2021). Se kertoo Violasta ja Lillystä, jotka ovat lapsuus- ja nuoruusvuosinaan erottamattomat ystävykset, mutta joiden tiet sitten eroavat. Romaanissa seurataan ystävysten elämää vuodesta toiseen aina samana päivänä 1950-luvulta nykyaikaan. Aikaisemmin olen lukenut Sofia Lundbergin romaanit Punainen osoitekirja (Otava, 2018), Tapaa minut tammen alla (Otava, 2020) ja varasin juuri romaanin Toinen puoli sydäntä (Otava, 2019). Linda Olssonin romaaneista olen tähän mennessä lukenut Kun mustarastas laulaa (Gummerus, 2015) ja Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Gummerus, 2018).