Edenin seurassa aika kului viihtyisästi. Katkarapupasta maistui, kunhan minä ensin poimin pois porkkananpalat ja söin ne, Eden kun ei niistä kuulemma tykkää.

Kirjoitan tämän nyt tähän itselleni näkyviin, jotta se ei pääse unohtumaan. Olen päättänyt taas kerran syksyn alkaessa aloittaa oman henkilökohtaisen ryhtiliikkeen, jonka tavoitteena on, että jo jouluun mennessä olisi näkyvissä joitain ihan konkreettisia tuloksia.

Aloitin liikkeen helpoimmasta asiasta ja huipulta eli päästä, ja varasin ajan kampaajalta, jossa käyn muutenkin säännöllisesti. Seuraavaksi oli vuorossa vuosittainen hammastarkastus, joka sekin sujui kivuttomasti, kun hampaissa ei ollut reikiä eikä muita ongelmia.

Henkistä hyvinvointia lisäsi huomattavasti se, kun kahtena päivänä olin Lauttasaaressa Edenin seurana sillä aikaa, kun Henna oli työkeikalla Helsingin Uivassa venenäyttelyssä. Aika meni nopeasti ja hauskasti.

Heti aluksi torstaina Eden ilmoitti tomerasti, mitä hän haluaa katsoa televisiosta; muun muassa Netflixin Otto ja sopulit -sarja oli kiinnostava ja katsottiinkin siitä muutama jakso. Torstaina otimme rauhallisesti, kun Eden oli vielä illalla menossa Jarnon sekä ystävänsä ja tämän isän kanssa Saloon katsomaan koko perheen heavy metal  -yhtyeen Hevisauruksen keikkaa. Illalla Jarno sitten lähetti konsertista videoita, joissa Eden istuu isäntä hartioilla ja lyö tahtia tämän lippiksen peittämään päähän. Hauskaa kuulemma oli, molemmilla.

Perjantaina olimme suunnitelleet, että mentäisiin syömään tai ainakin jäätelölle läheiseen ravintolaan, mutta Eden päättikin, että hän söisi mieluummin kotiruokaa, jota oli valmiiksi tehtynä jääkaapissa. Päiväunet jäivät molempina päivinä nukkumatta. Ilmeisesti Eden kuitenkin nukkui torstaina matkalla konserttiin Saloon.

Söderkullan maastoon on tänä kesänä sijoitettu eri pituisille reiteille kaikkiaan 33 kiintorastia, jotka ovat paikoillaan lokakuun loppuun. Olen luvannut itselleni, että käyn etsimässä niitä, kunhan pahimmat helteet helpottavat. Jos nyt sitten uskallan, kun kyykäärmeet kuulemma ovat aktiivisimmillaan juuri elokuussa. Marttiakin puri tällä viikolla kyy polven yläpuolelle, kun hän oli tarkistamassa kaivon vesitilannetta, ja hänen koko jalkansa turposi kaksinkertaiseksi. Tulostin kuitenkin kaksi kiintorastikarttaa valmiiksi.

Yleisurheilun EM-kilpailuissa Suomi on saanut jo kaksi kultamitalia; Wilma Murto naisten seiväshypyssä ja Topi Raitanen miesten 3000 metrin esteissä, sekä yhden hopeamitalin; Kristiina Mäkelä naisten kolmiloikassa. Hienoja suorituksia näiltä hienoilta urheilijoilta. Toivottavasti sieltä vielä huomennakin tulee mitali meidän perinteisessä menestyslajissa keihäänheitossa.