Suomalaiset kirjailijat olivat tänään esillä monessa yhteydessä lehdissä ja televisiossa. Päivän Helsingin Sanomissa oli kiinnostava Juha Hurmeen kirjoitus Aleksis Stenvallista (taiteilijanimi Kivi). Artikkelissa kerrottiin, että Aleksis Stenvall muutti 12-vuotiaana Helsinkiin ruotsinkieliseen kouluun. Aleksis hallitsi sekä suomen että ruotsin kielen ja hän oli hyvin kiinnostunut teatterista. Kouluaikanaan Aleksis muun muassa valmisti teatteriesityksen, joka esitettiin Katajanokan  vankilan tiloissa. Aleksis esitti näytelmän pääosan, harjoitti näyttelijät ja hoiti lavastuksen. Näytelmä saavutti suuren suosion. Aleksis sai rohkaisua koulunsa rehtorilta Fredrik Cygnaeukselta ja myöhemmin Cygnaeuksesta tuli kirjailijan tukija ja puolustaja.

Kun Aleksis menetti rakkaan 14-vuotiaan pikkusiskonsa Agneksen, joka kuoli kotonaan Nurmijärvellä, muutkin asiat alkoivat mennä pieleen. Koulu sujui huonosti, ja kun Aleksis jäi kolmannelle luokalle, hän erosi koulusta ja alkoi opiskella itsekseen ylioppilaaksi. Vuonna 1857 hän suoritti ylioppilastutkinnon rimaa hipoen, hän oli tällöin 23-vuotias. Pari vuotta myöhemmin hän kirjoittautui yliopistoon. Aleksis Stenvallin elämä oli rankkaa; oli rahapula, hän asusti surkeissa asunnoissa eikä hän saanut arvostusta työstään. Edes erikoinen kertomus ”Seittemästä miehestä” ei kiinnostanut ketään.

Aamulla TV1 esitti kirjailija ja toimittaja J.P. Pulkkisen ohjelman ”Mika Waltari, Tunturikatu 13. Viisi näkökulmaa epätavalliseen töölöläisherraan. Ohjelman asiantuntijoina olivat muun muassa kirjailija ja kirjallisuudentutkija Markku Envall, joka on kirjoittanut tietokirjan Waltarin romaaneista ja kirjailija ja tutkija Panu Rajala, joka on kirjoittanut teoksen Waltarin elämästä ja teoksista. Tämä oli mielenkiintoinen dokumentti Sinuhen kirjoittajasta.

Iltapäivällä Teemalta tuli vielä Peter von Baghin esseedokumentti ”Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata” (2011), jossa kerrotaan kirjailija Juhani Ahosta ja Ahon suvusta; hänen vaimostaan Venny Soldan-Brofeldtista ja pojistaan Heikki Ahosta ja Björn Soldanista sekä Ahon lapsenlapsesta valokuvaaja Claire Ahosta. Tämän dokumentin olemme nähneet aikaisemmin Halosenniemessä ja on se tullut televisiostakin, mutta se on niin kiinnostava kuvaus paitsi Ahon suvusta, myös koko Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä, että sen voi hyvin katsoa useampaankin kertaan. Dokumentissa on runsaasti liikkuvaa kuvaa 1900-luvun alkupuolelta. Juhani Ahosta ei kuitenkaan ole olemassa yhtään liikkuvaa kuvaa.