Valokuvaaja Niko Laurilan ottama kuva J. L. Runebergin patsaasta Porvoossa. Kuva on minusta mainio ja se kuvaa hienosti kansallisrunoilijaamme, joka vietti suuren osan elämästään Porvoossa.

Eilen Runebergin päivänä käytiin äänestämässä presidentinvaalien toisella kierroksella. Ennakkoäänestyksen on uutisissa kerrottu toisella kierroksella olevan ensimmäisen kierroksen tapaan tosi vilkasta, mutta Söderkullan kirjastossa päästiin jonottamatta äänestämään. Vaalikahveja ei äänestyksen jälkeen juotu vaan syötiin kotona lounasta.

En ole kovinkaan monta kertaa leiponut runebergintorttuja, mutta nyt näin netissä ohjeen, jossa yhdistettiin runebergintorttu ja porkkanakakku, ja kun kaikki ainekset löytyivät kotoa, niin leivoin sellaisen. Siitä tuli tosi hyvä ja mehukas kakku, vaikka eihän se runebergintorttua kovin paljon muistuttanut. Minusta runebergintorttuun kuuluu ehdottomasti karvasmantelin maku, jota oli myös Fredrika Runebergin alkuperäisessä ohjeessa mutta ei tämän kakun ohjeessa.

"Lukeminen kannattaa aina", totesi Jörn Donner muinoin kirjakaupan mainoksessa, ja olenkin alkuvuoden panostanut siihen harrastukseen erityisen innokkaasti, ensin siksi, kun sairastin rs-virusta ja sen jälkeenkin lukuinnostus on jatkunut. Viimeksi olen lukenut kaksi saksalaissyntyisen kirjailijan Sarah Larkin paksua historiallista romaania Tuhansien lähteiden saari ja Punaisen mangroven saari. Romaanien tapahtumat sijoittuvat Karibialle; Jamaikalle sekä Hispaniolan saarelle Santo Domingoon, ja niissä kerrotaan elämästä 1700-luvulla, jolloin saaret olivat eurooppalaisten maiden siirtomaita. Valtaa saarilla pitivät valkoihoiset, joiden plantaaseilla viljeltiin sokeriruokoa, kahvia ja tupakkaa sekä muita eksoottisia viljelykasveja ja Länsi-Afrikasta tuotiin orjia hoitamaan viljelyksiä. Historiallisesti romaanit olivat kiinnostavia ja herättivät myös halun tutustua alueen historiaan perusteellisemmin.

Floridan-talvinamme osallistuimme risteilymatkoihin Karibialle, mutta näillä matkoilla kullakin saarella vietettiin aina vain päivä ja yön aikana siirryttiin toiselle saarelle, joten tutustuminen kuhunkin saareen jäi hyvin pintapuoliseksi.