Kolme apinaa.jpg

Söderkullan ulkoilmanäyttämö.

Eilen illalla kävimme Antin kanssa Söderkullan ulkoilmanäyttämöllä katsomassa Sipoon Teatterin esittämää kesäteatteriesitystä Kolme apinaa. Näytelmän on kirjoittanut Laurent Baffie ja se kantaesitettiin Pariisissa syyskuussa 2011. Vuonna 2013 näytelmä esitettiin Helsingin Kaupunginteatterin toimesta Studio Pasilassa, ja kävin silloin helmikuussa katsomassa sen Ritvan kanssa.

Näytelmä Kolme apinaa kertoo kolmesta vammaisesta miehestä, jotka ovat aikoinaan tutustuneet toisiinsa erityiskoulussa. Miehistä yksi on sokea, toinen mykkä ja kolmas kuuro. Miehet haluaisivat tavata aivan tavallisia naisia, mutta eivät ole vammaisuutensa takia siinä onnistuneet. Nyt he keksivät keinon: he perustavat nettitreffisivuston, jonka ainoat miespuoliset asiakkaat he itse ovat. He avustavat toisiaan erilaisin järjestelyin ja onnistuvatkin pääsemään läheisempään tuttavuuteen kolmen naisen kanssa niin, että heidän vammaisuutensa ei paljastu. Vähitellen kuitenkin paljastuu, ettei kukaan ole täydellinen, eivät edes treffipalstalta löytyneet naiset, ja että meillä kaikilla on omat kipeät kohtamme.

Kolme apinaa on farssikomedia, jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Aihe on kuitenkin kipeä ja vakava. Sipoon Teatterin harrastelijanäyttelijät selviytyivät hyvin näytelmästä, joka on esiintyjille vaativa, koska ajoituksen on toimittava tarkasti. Väliajalla söimme grillimakkarat, joimme pillimehut ja söimme yhden kotipullan puoliksi. Teatterimatka vain viiden kilometrin päähän kotoa on meille harvinaista herkkua, joten nautimme siitä kovasti.

Illalla juuri ennen teatteriin lähtöä Antti huomasi, että haikarakamerassa näytettiin, kun nosturin kauhassa oli nostettu mies haikaranpesän korkeudelle. Siellä mies tarkkaili haikaroita ja meitä rupesi kovasti askarruttamaan, josko haikaroilla on jokin hätä.

Tänään aamulla katsoin netistä YLE Turun uutisia, joissa kerrottiin, että Kinttu, toinen Kosken haikaran poikasista oli saanut torstaina todennäköisesti nokkaansa siiman, langan tai korren pätkän. Epäiltiin, että poikanen oli nielaissut ruoan mukana jotain ylimääräistä eikä saanut nokkaansa kunnolla kiinni. Netissä kirjoitettiin, että jos ongelma on vakava, lintu pitää ottaa kiinni ja kuljettaa hoitoon Korkeasaareen Helsinkiin. Myöhemmin torstai-iltana oli vielä käyty katsomassa pesällä ja todettu, että poikasella ei ollut hätää.

Vietin aamupäivän tänään Rianan kanssa. Riana oli aika hurjan näköinen, kun hän oli kaatunut eilen pyörällä ja nyt hänellä oli toinen puoli kasvoista laastareiden peitossa ja käsissä oli melkoisia ruhjeita. Koska eräs tärkeä syntymäpäivä lähestyy, Riana halusi tehdä syntymäpäiväsankarille lahjan. Hän teki taikataikinaa, kaulitsi sen ja painoi siitä sydänmuotilla sydämiä, joihin hän teki reiät ripustusnarua varten. Sydämet paistettiin miedossa uuninlämmössä. Ne maalataan myöhemmin ja niihin kiinnitetään ripustusnarut.

Antti haki aamulla elävät ravut huomista rapuillallista varten ja keitti ne aamupäivällä. Kun tulin kotiin ravut oli keitetty, jäähdytetty ja ne olivat jääkaapissa tilliliemessä odottamassa huomista kuljetusta juhlapaikalle.

Illalla syötiin tartarpihvit pihvikarjan lihasta ja istuttiin pitkään terassilla, ilta oli harvinaisen lämmin ja tuuleton. Läheteltiin Alexin kanssa tekstiviestejä, ja Alex yritti saada meidät arvaamaan, mitä Sara hänen lähettämässään kuvassa valmistaa meille huomiseksi jälkiruoaksi. Emme arvanneet, ainakaan lettuja ei ole tarjolla eikä crème brûléetä.