P1160112 (2).JPG

 

Tiistai-iltapäivällä katselimme Antin kanssa olohuoneen televisiosta Netflixin espanjalaisen sarjan Sodan aika kolmatta jaksoa, kun Jarno soitti. Vastasin puhelimeen ja menin keittiöön puhumaan. Nojailin keittiön ikkunan ääressä olevaan työtasoon ja katselin, josko lintuja olisi syömässä lintujen ruokintapaikalla, jossa meillä on tarjolla tosi laaja valikoima linnunruokaa; kuorimattomia auringonkukansiemeniä, kuorittuja auringonkukansiemeniä, rouhittua maapähkinää, siemenseosta (kuorittu kaura, kuorittu auringonkukansiemen ja rouhittu maapähkinä) sekä talipalloja.

Lintuja ei juuri silloin ruokintapaikan lähistöllä näkynyt, mutta yhtäkkiä paikalle ilmestyi metsäkauris, jonka perässä tuli toinen, jonka perässä tuli kolmas, jonka perässä tuli neljäs. Näky oli aivan uskomattoman epätodellinen. Siinä ikkunan edessä, noin kolmen, neljän metrin päästä ikkunasta, ne käyskentelivät kaikessa rauhassa ja hamusivat maasta ruokinta-automaateista pudonneita siemeniä. Jonkin aikaa ne siinä viipyivät, minkä jälkeen ne yksi kerrallaan jatkoivat matkaa. Aina silloin tällöin kotipihan läheisyydessä on nähty hirviä ja peuroja, mutta koskaan ei näin läheltä, melkein kosketusetäisyydeltä.

Kun ruokintapaikka oli tyhjentynyt, jatkoimme Sodan aika -sarjan katsomista. Sarja on tosi kiinnostava, vaikka ensimmäisen jakson jälkeen se ei vielä koukuttanutkaan. Hieman turhan paljon siinä veri roiskuu ja valuu, kun sarjan taistelu- ja sairaalakohtauksissa sitä on ylenmäärin nähtävissä.

 

P1160123 (3).JPG