Suon villi laulu.jpg

 

Lainasin kirjastosta yhdysvaltalaisen eläintieteilijän Delia Owensin esikoisromaanin Suon villi laulu (WSOY 2020, 416 sivua, suomentanut Maria Lyytinen), kun sitä on niin kovasti kehuttu. Kirjahan on ollut suuri myyntimenestys Yhdysvalloissa ja pitkään ykkösenä New York Timesin bestsellerlistalla. Kirjan nimikin on salaperäinen ja uteliaisuutta herättävä.

Kahdessa aikatasossa liikkuva romaani kuvailee yksinäisen tytön Kya Clarkin kasvua ja elämää Pohjois-Carolinan rämealueella. Kya on seitsemänvuotias vuonna 1952, kun hänen äitinsä jättää perheensä ja vähitellen kotoa häipyvät muutkin perheenjäsenet; sisarukset ja isä. Vain Kya jää perheen vaatimattomaan mökkiin, jossa hän elää erakkona vältellen kontakteja muihin ihmisiin. Kya rakastaa Pohjois-Carolinan hyljeksittyä ja arvottomana pidettyä marskimaata ja rämemaastoa, jotka ovat hänen turvapaikkansa. Hän tutustuu alueen eläinten ja kasvien maailmaan ja tuntee olevansa osa luontoa.

Pensastammen pöheiköstä, aivan mökin kulman takaa, hän löysi kaakkurin pikkuruisen kaulahöyhenen ja puhkesi nauramaan ääneen. Hän oli hinkunut sellaista höyhentä niin kauan kuin muisti, ja siinä se nyt oli, vain kivenheiton päässä mökiltä alavirtaan.

Hänen kokoelmansa kehittyivät, noudattivat järjestelmällista jaottelua luokan, suvun ja lajin mukaan: luiden kulumien perusteella myös iän mukaan; sulan pituuden perusteella koon mukaan; tai sitten hienovaraisimpien vihreän sävyjen mukaan. Tieteen ja taiteen voimat kietoutuivt yhteen: väreistä, valosta, lajeista, elämästä punoutui tiedon ja kauneuden mestariluomus, joka täytti hänen mökkinsä joka nurkan. Hänen maailmansa. Niiden keskellä hän kasvoi - köynnöksen runkona - yksin, mutta kooten kaikki ihmeet yhteen.

Samaa tahtia kuin hänen kokoelmansa karttui, kasvoi kuitenkin myös hänen yksinäisyytensä. Hänen rinnassaan asusti sydämen kokoinen tuska. Eikä sitä helpottanut mikään. Eivät lokit, ei komea auringonlasku, eivät harvinaisimmat simpukatkaan.

Vuonna 1969 Barkley Coven pikkukaupungin oma kultapoika Chase Andrews löytyy kuolleena rämealueen reunalta. Todennäköisesti hän on pudonnut hylätystä palotornista. Onko kyseessä onnettomuus, itsemurha vai murha? Rämelikaksi kutsuttu Kya joutuu epäilysten kohteeksi, koska hänet on nähty usein Chasen seurassa.

Suon villi laulu -romaanin pääosassa on pohjoiscarolinalainen suoluonto kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Owens tuntee luonnon, sen monimuotoisuuden ja ihmeet, ja hän kertoo kiehtovasti Kyan rakastamasta Pohjois-Carolinan rämemaastosta. Luonnon kuvaus onkin minusta parasta tässä romaanissa. On myös kiinnostavaa seurata yksin jätetyn tytön kasvamista nuoreksi naiseksi ja selviytymistä karun luonnon keskellä, vaikka siltä osin tarina onkin osin epäuskottava. Se ei kuitenkaan haittaa, kun romaani kokonaisuudessaan on niin mukaansa tempaava; kaunis, koskettava ja jännittävä.