Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja (2010), jonka ostin lentokentältä, kun olin menossa Sveitsiin ja jonka luin Sveitsissä, on novellimuotoinen kokoelma kertomuksia 80-vuotiaasta yksin elävästä Mielensäpahoittajasta, joka pahoittaa mielensä milloin mistäkin. Hänen vaimonsa on hoitokodissa ja ainoa ystävä Yrjänä on kuollut. On Mielensäpahoittajalla kyllä poika ja miniä, mutta heidän kanssaan hän ei oikein tule toimeen. Miniä ei oikein arvosta perunaa ja jouluna miniä tarjoaa kalkkunaa eikä kinkkua. Mielensäpahoittaja tykkää perunasta, Arvi Lindistä ja Jaakko Teposta. Matti Röngästä hän ei tykkää, koska uutisten lukeminen ja dekkareiden kirjoittaminen eivät sovi yhteen.

Yksin elävän vanhan ihmisen elämä ei aina ole kovin helppoa eikä yksinkertaista. Mutta kun ei pidä asioita sisällään, vaan tuo ne julki sanomalla mielipiteensä ja lähettämällä kirjeitä tahoille, jotka ovat aiheuttaneet pahan mielen, tilanne pysyy hallinnassa. Ainakin Mielensäpahoittajalla.

Mielensäpahoittaja on hauska, koskettava ja liikuttava kirja. Välillä saa nauraa vedet silmissä ja välillä on pala kurkussa. En ole aikaisemmin kiinnittänyt juurikaan huomiota Mielensäpahoittaja-kirjoihin, mutta nyt kun olen lukenut niistä ensimmäisen, aion lukea muutkin.

Mielensäpahoittajasta on tehty radiokuunnelma, elokuva ja näytelmiä. Tuomas Kyrö on kirjoittanut kaiken kaikkiaan neljä sarjaan kuuluvaa kirjaa: Mielensäpahoittaja, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (2012), Miniä (2012) sekä Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (2014). Miniä oli ensimmäinen kirjan ja ruusun päivän kirja, jota jaettiin kirjakaupoissa asiakkaille kirjaostosten yhteydessä kaupan päälle.

Tässä kolme viikon takaista linnun nimeä järjestettynä.

LAKIPAINE = PELIKAANI

LISÄÄ SAKKA = KALASÄÄSKI

KESKISOOLO = ISOKOSKELO

Tämä lintu ei ole mikään yllä mainituista. Itse asiassa en tiedä, mikä tämä Sveitsissä kuvaamani kaunis lintu on.