Kaikki seitsemän orkideaani kukkivat lähes puolen vuoden ajan touko-kesäkuun vaihteesta lähtien, ja vieläkin viisi niistä kukkii. Yksi orkidea aloitti uuden nuppujen kehittämisen, kun edelliset kukat kuihtuivat, ja nyt se on vielä nuppuvaiheessa. Näin onnekkaasti voi käydä, vaikka ei olisikaan mikään viherpeukalo, enhän minäkään ole.

Viime viikon perjantaina televisio lähetti suorana lähetyksenä presidentti Martti Ahtisaaren hautajaiset. Siunaustilaisuus oli Helsingin tuomiokirkossa ja hautaanlasku Hietaniemen hautausmaalla. Seurasin ohjelman lähes kokonaan ja niin tekivät varmaan monet muutkin suomalaiset joko paikan päällä tai televisiosta. Siunaustilaisuus oli kaunis ja arvokas ja kertoi presidentti Ahtisaaren monipuolisesta ja hienosta urasta.

Lauantaina Jarkko laittoi viestiä, että ottaisinko vielä suppilovahveroita, ja lupasin ottaa, koska olen keksinyt yhden uuden tavan käyttää niitä, teen niistä pikkelssiä, jota syömme useasti lisäkkeenä, samoin kuin kesäkurpitsapikkelssiä. Jyrki Sukulan tai jonkun muun suomalaisen kokin reseptillä; yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä liemeksi ja lisäksi haluttuja mausteita, olen näitä pikkelssejä tehnyt ja hyviä on tullut.

Hain sienet samalla, kun menin Sipoon kirkkoon Sipoon kamariorkesterin "Syyskonserttiin". Oman kunnan korkeatasoinen kamariorkesteri on sellainen asia, että sen konserteissa kannattaa käydä. Konsertin käsiohjelmassa kerrotaan orkesterin kapellimestarista Tapio von Boehmista, että hän toimii usean eri orkesterin johtajana ja että "Hän toimii kapellimestarina ja taiteellisena johtajana Sipoon kamariorkesterissa ja on kehittänyt siitä yhden pääkaupunkiseudun parhaista ei-ammatillisista orkestereista."

Sipoon kamariorkesteri soitti Igor Stravinskin Pulcinella-sarjan, Wolfgang Amadeus Mozartin Pianokonserton nro. 27 kv. 595 B-duuri, jossa solistina Ilona Liiman, piano sekä Sergei Prokofjevin sinfonian nro. 1 op. 25 "Klassinen". Erityisesti pidin Mozartin iloisesta ja valoisasta Pianokonsertosta, jonka Mozart sävelsi kuolinvuonnaan 1791. Pianokonserton solistina soittanut 19-vuotias Ilona Liiman on jo tähän mennessä ansainnut palkintoja pianokilpailuissa. Hienoa puolitoistatuntista konserttia kuulemassa oleva joukko näytti kovin harvalukuiselta kirkossa, johon mahtuu toistatuhatta henkeä.

Sunnuntaina oli isänpäivä, ja silloin viimeistelin vielä isän elämästä kirjoittamaani kirjaa, joka on pieni, sivumäärältään hieman alle satasivuinen kirjoitelma. Ajattelin kuitenkin painattaa siitä pokkarityylisen kirjan. Ensimmäiset ajatukset tästä kirjoitustyöstä minulla oli jo isän kuoleman jälkeen yli kolme vuotta sitten ja erilaisten vaiheiden jälkeen ja joidenkin ystävien kannustamana olen sen nyt saanut valmiiksi.

Sunnuntaina olimme Antin tyttären Päivin perheen kanssa lounaalla Tuusulan Krapihovissa, jonka noutopöytään oli katettuna "kaikkien isien kunniaksi syksyn suomalaisia herkkuja maalta, mereltä ja metsästä". Krapin kotisivuilla kerrotaan, että "Syksy on sadonkorjuun aikaa ja silloin parasta satoa kerätään puutarhasta ja metsästä.  Sadonkorjuun herkkujen lisäksi pöytään katetaan silliä ja silakkaa ja metsän riistaa." Krapihovissa ruoka on perinteisesti ollut korkealaatuista ja maistuvaa, niin nytkin. Komea ja maistuva isänpäiväkakku oli erityisesti tämän syyspöydän erikoisuus.