Jostain teknisestä häiriöstä johtuen en ole muutamaan päivään päässyt blogiini, mutta lähetin eilen häiriöilmoituksen Vuodatuksen blogipalveluun, ja nyt ongelma näyttää poistuneen.

 

Kaikki seitsemän orkideaa kukkivat taas tänä kesänä, useat niistä jo neljättä tai viidettä kertaa. Marraskuuhun mennessä ne yleensä lopettavat kukintansa ja alkavat kukkia toukokuussa. Niitä ei ole lannoitettu eikä kasvualustaa ole vaihdettu, vettä olen antanut. Tänä vuonna niihin näyttää tulevan ennätysmäärä kukkia.

Heinäkuuta on kohta mennyt jo viikko ja kesäkuukaudet ovat pian puolivälissä. Alkukesä oli tosi kuiva ja kallioisen tontin kasvit kärsivät, mutta nyt on muutaman päivän aikana satanut aika mukavasti ja pihan luontokin näyttää tyytyväiseltä. Linnut ovat lähteneet pöntöistä, joten elämä pihassa ja lammella on hiljentynyt. Kahdesta telkänpöntöstä nähtiin poikasten lähtevän, yhteensä niitä oli kaksikymmentä. Kolmannessakin pöntössä oli pesintä menossa, mutta sieltä ei nähty poikasten lähtöä.

Kutsuin sipoolaisen puutarhayrittäjän Tiian katsomaan pihaamme, kun tammikuussa tehdyn autokatoksen päädyissä on tilaa istutuksille ja perennapenkkejäkin pitäisi hieman uudistaa. Tiia tykästyi pihaamme niin, että sanoi kalenterista löytyvän aikaa sen kunnostamiseen. Nyt odotellaan tarjousta ja tietoa työn aloitusajankohdasta.

Opasvuorot Sipoon vanhassa kirkossa jatkuvat ja ne ovat olleet tosi mukavia. Monissa matkaoppaissa Sipoon kivikirkko mainitaan, ja siksi ulkomaisetkin turistit osaavat tulla sitä katsomaan. Viime sunnuntainakin Ruotsissa ja Suomessa lomaileva italialaispariskunta tuli katsomaan kirkkoa, ja he viipyivätkin pitkään. Halusivat kuulla kirkon historiasta ja tutkivat kirkkoa sisältä ja ulkoa. Lähtiessään rouva halusi vielä yhteiskuvan oppaan kanssa. Sipoon vanha kirkko herättää ihmetystä jo siinä vaiheessa, kun  vierailijat astuvat sinne sisään. Kirkko on yksi parhaiten alkuperäisessä muodossaan säilyneistä Suomen keskiaikaisista harmaakivikirkoista, ja sen mukulakivilattia on ainutlaatuinen, tosin se ei ole keskiaikainen, vaan Markus Hiekkasen Suomen keskiaikaiset kivikirkot -kirjan mukaan se on ladottu ilmeisesti siinä vaiheessa, kun kirkkoon hautaaminen lopetettiin. Määräys kirkkoon hautaamisen lopettamisesta annettiin vuonna 1822.

Tänään on runoilija Eino Leinon syntymäpäivä, ja tänään vietetään myös runon ja suven päivää. Eino Leinon Nocturne on minusta kauneinta runoutta: Ruislinnun laulu korvissani / Tähkäpäiden päällä täysi kuu / Kesäyön on onni omanani / Kaskisavuun laaksot verhouu / En ma iloitse, en sure, huokaa / Mutta metsän tummuus mulle tuokaa / Puunto pilven, johon päivä hukkuu / Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu / Tuoksut vanamon ja varjot veen / Niistä sydämeni laulun teen //
Sulle laulan neiti kesäheinä / Sydämeni suuri hiljaisuus / Uskontoni, soipa säveleinä / Tammenlehvä-seppel vehryt uus / En ma enää aja virvatulta / Onpa kädessäni onnen kulta / Pienentyy mun ympär' elon piiri / Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri / Edessäni hämäräinen tie / Tuntemattomahan tupaan vie.