Nyt on ollut jo useita lämpöisiä päiviä peräkkäin. Koski Tl:n haikaranpoikasetkin viihtyvät ilmeisesti niin hyvin pesässään, että vieläkään ei näytä siltä, että ne olisivat lähdössä lentoon. Niiden pitäisi olla lentokykyisiä kuuden viikon kuluttua kuoriutumisesta. Kintun ja Kontin kuoriutumisesta on pian kahdeksan viikkoa, joten niiden olisi aika jo ryhtyä tositoimiin ja harjoitella lentoon lähtöä. Aina välillä poikaset levittelevät siipiään ja räpyttelevät niitä niin, että nousevat hieman ilmaan, joten luulisi niiden siipien jo kantavan. Aikuiset haikarat käyvät pesällä tuomassa ruokaa poikasille ilmeisesti melko harvoin, kun emme ole nähneet niitä pitkään aikaan.

Menin tänään Rianaa vastaan koululle. Koulun jälkeen Riana teki suomen kielen tehtävät, joissa muun muassa piti kirjoittaa itsestään tarina. Siinä oli käytettävä ainakin sellaisia sanoja kuin iloinen, kylmä, kesä, vesi, inhoan, sininen. Läksyjen jälkeen Riana innostui piirtämään ja kirjoittamaan satua. Ensimmäinen satu oli nimeltään Sauli-peikko ja Roni-peikko ja se kertoi sillan alla yksin asuvasta Sauli-peikosta joka tutustui toiseen peikkoon Roniin. Tällä toisella peikolla oli oma koti, johon Sauli-peikkokin pääsi käymään ja jossa hän sai mehua. Peikot leikkivät yhdessä, mutta sitten yhtäkkiä Sauli-peikko heräsi ja huomasi edelleenkin olevansa sillan alla. Kaikki olikin ollut vain unta, mutta nyt Sauli-peikko päätti lähteä etsimään itselleen oikeaa ystävää.

Tänään illalla meillä olisi ollut Kansallisteatterissa Molièren vuonna 1673 kirjoittaman näytelmän Luulosairas esitys, johon olimme hankkineet syyskauden avajaisten kunniaksi liput puoleen hintaan. Eilen sain kuitenkin tekstiviestin, että sairaustapauksen johdosta esitys on peruutettu. Liput saa vaihtaa toiseen esitykseen.

Antti oli ostanut sinisimpukoita, jotka hän keitti ”simpukoita merimiehen tapaan” -ohjeen mukaan meille illalliseksi. Tällä ohjeella simpukoista ja niiden liemestä tulee erittäin maukkaita.