Annikki, naapurimme Paippisista kuoli lähes 90 vuoden ikäisenä ja tänään äiti ja isä olivat hänen hautajaisissaan. Me sisarukset muistimme myös Annikin omaisia adressilla. Olen lukenut päiväkirjojani lapsuus- ja varhaisvuosiltani ja siellä kerron, kuinka me kävimme Annikin ja Reinon kodissa katsomassa televisiota. Heille tuli televisio ennen kuin meidän perheeseemme ja jälkeenpäin olen vähän säälien muistellut sitä, kun joukko kylän lapsia ja aikuisiakin joinain iltoina parkkeerasi heidän olohuoneeseensa television ääreen.

Annikki ja Reino kyläilivät lapsineen meillä ja meidän perheemme vastaavasti heillä. Vietimme myös paljon aikaa heidän lastensa kanssa; pelasimme ulko- ja sisäpelejä ja kävimme uimassa. Annikki oli taitava ompelija ja hän ompeli minullekin useita kauniita mekkoja ja puseroita.

Päivälleen viisikymmentä vuotta sitten, 11.7.1965, vietettiin konfirmaatiotani Lahden kirkossa. Rippilahjaksi sain muun muassa kotoa kaulakorun, mummolta rannerenkaan ja kummeiltani rahaa, jolla ostin ensimmäiset korvarenkaani. Aikuiset totesivat rippijuhlassani, että nyt sitten voin ruveta käymään tanssimassa, mutta vielä siinä iässä en ollut asiasta kovinkaan kiinnostunut.

Tänään puolestaan vietettiin Corinnen 15-vuotisjuhlaa pari päivää varsinaisen syntymäpäivän jälkeen ja päiviteltiin sitä, miten nopeasti nämä 15 vuotta ovat menneet. Muisteltiin sitä, millainen sää oli sinä kesänä ja sinä päivänä, kun Corinne syntyi ja myös sitä, millainen sää oli silloin, kun Corinnen vanhemmat syntyivät. Meitä oli paikalla syntymäpäivän viettäjiä neljässä polvessa. Corinnella on kaksi isomummia ja yksi isopappa. Perheen kesken vietettävät juhlat ovat mukavia.

Virpi Hämeen-Anttila on kirjoittanut toisen osan Karl Axel Björkin (Kalle, Björk) tarinaan. Ensimmäinen osa Yön sydän on jäätä ilmestyi viime vuonna. Käärmeitten kesä (2015, 335 sivua) -romaanissa eletään vuoden 1921 alkukesää Helsingissä, jossa sisäasiain ministeriön virkamies Björk toimii vapaa-ajallaan yksityisetsivänä sekä yksin että yhdessä poliisilaitoksen kanssa. Helsingin rikospoliisissa työskenelee hänen paras kaverinsa ylikonstaapeli Martti Ekman. Käärmeitten kesässä Björk saa tutkittavakseen leskirouvan mystiseltä vaikuttavan myrkytystapauksen. Murhia tapahtuu vielä useampia ennen kuin syyllinen löytyy. Romaanissa kerrotaan, paitsi Björkin työstä sisäasiain ministeriössä ja yksityisetsivänä, myös hänen perheensä ja sukunsa jäsenistä, virkavallan edustajista, ystävistään, työtovereistaan sisäasiainministeriössä, murhiin liittyvistä henkilöistä ja monista muista.

1920-luvun alussa Suomen poliittinen tilanne on epävakaa kansalaissodan ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Helsinki on kiinnostava näyttämö romaanin tapahtumille ja Virpi Hämeen-Anttila tuntee erinomaisen hyvin 1920-luvun, sen ajankuvan ja tapahtumat. Kirjassa on tosi paljon henkilöitä, mikä hidastaa ja hankaloittaa lukemista. Vasta kirjan loppupuolelle päästyäni havaitsin, että kirjan lopussa on henkilöluettelo, jossa kerrotaan kuka kukin on kirjan noin kahdeksastakymmenestä henkilöstä. Myös todellinen henkilö sisäasiainministeri Heikki Ritavuori, Karl Axel Björkin esimies sisäasiain ministeriössä, esiintyy kirjassa.

Oli siis jatkettava tutkimuksia, ja välillä saattoi yhtä hyvin rentoutua. Söderkullaan mentäessä tarjoutui myös tilaisuus käydä viidentoista kilometrin päässä katsomassa Björkvikiä, kartanoa, joka oli ollut Björkin isovanhempien omaisuutta ja olisi siirtynyt perintönä hänen isälleen, ellei isä olisi naimisiin mennessään riitaantunut isoisän kanssa ja katkaissut välejään sukuunsa...

Ja nyt kun hänen isotätinsä Dagmar ja tämän poika, jota hän sai puhutella Gustav-sedäksi, olivat hänelle osin salatuista syistä ottaneet hänet suosioonsa, oli auennut mahdollisuus päästä sisälle myös tuohon toiseen maailmaan...

Hän lopetti työt täsmälleen neljältä ja kiirehti torin yli poliisiasemalle. Käytävässä hän törmäsi Marttiin. – Kalle, onpa hyvä että satuit tänne, sanoi Martti ja kaappasi häntä hartiasta kiinni. – Oltiin Karusen kanssa justiin lähdössä automobiililla Sipooseen. Sinullahan on perintötalo ja maita Söderkullan lähellä? – Ky-kyllä, sanoi Björk häkeltyneenä: Martti ei ollut ennen viitannut hänen yllättävään perintöönsä. – Söderkullasta etelään. Eriksnäsissä.    

Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa myös blogia ”Kadonnutta 20-lukua etsimässä”, josta saa runsaasti lisätietoa Hämeen-Anttilan romaaneissaan kuvaamasta ajasta. Pidän historiallisista romaaneista ja historialliset dekkaritkin ovat kiinnostavia. Tässäkin romaanissa historiallinen Helsinki ja aikakauden kuvaus ovat parasta. Murhat ja niiden tutkiminen jäävät hieman sivuosaan, vaikka ne ovatkin oleellinen osa tarinaa. Romaani päättyy sellaiseen vaiheeseen, että on ilman muuta selvää, että Karl Axel Björkin tarina jatkuu.