P1210403.JPG

Sirpa Kähkösen Hugo 1918 (2018, 111 sivua, kaksikielinen: suomi ja ruotsi) kertoo Hugo Enbomista, tamperelaisesta viilarista ja punavangista sekä Hugon perhepiiristä. Sisällissodan päätyttyä Hugo joutui vankileirille, josta hän kirjoitti vaimolleen Jennille kirjeitä. Kirjeet toimitettiin myöhemmin vuosikymmenten jälkeen Kansan arkistoon, ja sieltä Sirpa Kähkönen löysi ne, kun hän tutki sisällissotaa. Kirjeet luettuaan Kähkönen rupesi selvittämään Hugon kohtaloa. Hugo oli vankileirillä Raahessa ja Tammisaaressa, ja hän kuoli 27-vuotiaana syyskuussa 1918 Marian sairaalassa Helsingissä. Hugon tarinassa on paljon aukkokohtia, joita ei ole saatu selvitetyksi, muun muassa se, miten hän päätyi Helsinkiin sairaalaan. Oli kuitenkin kiinnostavaa nähdä, miten paljon tietoa voidaan yksittäisestä henkilöstä kerätä kirjeenvaihdon perusteella ja muista lähteistä kaivamalla näinkin pitkän ajan jälkeen.

 

P1210408.JPG

Pasi Pekkolan Huomenna kevät palaa (2018, 343 sivua) kertoo sisällissodasta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsena sodan kokeneiden elämään. Tarina alkaa muutamia vuosia ennen vuoden 1918 tapahtumia, ja se on kirjoitettu kolmen lapsen näkökulmasta. Lahden lähellä Villähteellä olevassa talossaan asuvat Eeva ja hänen pikkuveljensä Eino vanhempiensa kanssa. Läheisessä kartanossa asuvan perheen kahdesta pojasta vanhempi lähtee jääkärikoulutukseen Saksaan. Perheen nuorempi poika Henrik on pienestä pitäen tuntenut jäävänsä isoveljensä varjoon. Eeva, Eino ja Henrik ovat tämän tarinan päähenkilöitä, jotka kokevat sisällissodan ja jotka sen jälkeen kasvavat aikuisiksi. Kirjassa paneudutaan erityisesti siihen, millaisia seurauksia sisällissodan aikaisilla kokemuksilla on heidän myöhempään elämäänsä. Huomenna kevät palaa on kauniisti kerrottu, koskettava tarina, jossa on erityistä se, että siinä kuvataan, miten sodan aiheuttamat arvet vaikuttavat eri tavoin eri ihmisten elämään vuosikymmenten päähän.

 

P1210768.JPG

Pirjo Tuomisen Tulen väri punainen (Tammi 2017, 425 sivua) kertoo vuoden 1918 sisällissodan tapahtumista. Kirja on jatkoa Hiljaiset huvimajat -teokselle, jonka päähenkilöitä ovat varakkaan kauppiaspariskunnan tytär Maria, jonka vanhemmat ovat kuolleet veneonnettomuudessa ja työväenluokkaan kuuluva nuori nainen Sofia. Tulen väri punainen -romaanin tapahtumat sijoittuvat pääosin Sastamalaan, se pohjautuu tositapahtumiin ja paikalliset henkilöt esiintyvät siinä omilla nimillään. Romaani kertoo erityisesti vahvoista naisista. Maria joutuu huolehtimaan kahdesta talosta, setänsä huvilasta Ellilästä sekä aviomiehensä lapsuudenkodista Suvelan kartanosta sekä sukunsa vanhuksista. Sofia puolestaan kiinnostuu Kiikan työväenyhdistyksen toiminnasta. Sisällissodan edetessä nämäkin alueet jäävät sodan jalkoihin. Punaiset tekevät alueella tuhojaan, ryöstävät, hävittävät, polttavat, murhaavat ihmisiä ja tappavat eläimiä. Valkoiset ovat vapauttajia, joita odotetaan, mutta monien kannalta vapauttajat tulevat liian myöhään. Tarina on kiinnostava, erityisesti, kun tietää sen pohjautuvan todellisten ihmisten todellisiin kokemuksiin. Hieman sekavaksi tarinan tekee se, että siinä on paljon paikkoja, kartanoita ja taloja, mutta kun ei ole karttaa, on vaikea hahmottaa, miten ne sijaitsivat suhteessa toisiinsa.