Uudenvuodenaatoksi olin varannut tutustumiskierroksen Fazerin vierailukeskukseen Hilkan ja Fransun perheelle. He olivat viettäneet talvista lomaa tapaninpäivästä lähtien Savonrannan mökillään ja sen jälkeen tulleet Helsinkiin vielä muutamaksi päiväksi. Samuel joutui palaamaan Sveitsiin jo uudenvuodenaattona, joten hän ei päässyt osallistumaan Fazerin vierailuun, mutta Hilkka ja Fransu, Mikael ja Celine sekä Tanja ja Basile olivat paikalla. Oppaamme johdolla aloitimme tutustumisen katsomalla videon Fazerin syntyvaiheista. Sveitsiläinen Karl Fazer perusti vuonna 1891 Helsingin Kluuvikatu 3:een ranskalais-venäläisen konditorian, mistä perheyrityksen tarina alkoi. Suklaalevyjen ja -konvehtien valmistuksen Fazer aloitti vuonna 1894 Helsingin Pursimiehenkadulta vuokratuissa tiloissa. Suklaamestarit Fazerille tulivat Venäjältä, jossa suklaanvalmistustaito oli tuolloin korkealla tasolla.

Fazerin Sininen -suklaan valmistus aloitettiin vuonna 1922, joten sitä on valmistettu jo yli sata vuotta. Fazerin Sininen -suklaan sveitsiläisen maitosuklaareseptin sai Karl Fazerin poika Sven liiketuttavaltaan. Svenin liiketuttavan vävy sairasti vakavaa silmäsairautta ja Sven sai suhteidensa avulla järjestetyksi tämän silmäsairauksiin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle ja vävy parani. Kiitoksena ystävänsä palveluksesta liiketuttava lahjoitti Svenille hallussaan olleen reseptin.

Oppaamme kertoi meille Fazerin perheen jäsenistä ja tehtaan historiasta monia kiinnostavia asioita. Näyttelykierrokseen kuului myös käynti trooppisessa sisäpuutarhassa, jossa oli niitä kasveja, joiden hedelmiä Fazerin tuotteiden valmistuksessa käytetään, muun muassa kaakao, banaani ja kardemumma monien muiden lisäksi. Kuulimme myös, että koska Fazerilla on haluttu välttää hävikkiä, niin heillä on joitakin niin sanottuja uudelleenkäyttötuotteita. Esimerkiksi heidän Da Capo (nimi on suomeksi "alusta uudelleen") -suklaapatukkansa syntyi aikanaan, kun laadunvalvonnassa virheellikseksi todetut liköörikonvehdit haluttiin saada uusiokäyttöön. Liköörikonvehdit sulatettiin ja seokseen lisättiin mausteeksi rommia tasoittamaan liköörin makua. Da Capon valmistus alkoi vuonna 1916. Kierrokseen ei kuulunut tehdastiloihin tutustumista, mikä olisi ollut tietysti mielenkiintoista, mutta nykyiset hygieniavaatimukset ovat niin tiukkoja, ettei se ole mahdollista.

Lopuksi päästiin maistelemaan Fazerin tuotteita. Syödä sai niin paljon kuin jaksoi, mutta mitään ei saanut laittaa taskuihin eikä laukkuihin. Mukaan annettiin jokaiselle kassi, jossa oli Fazerin tuotteita kuten paahtotaskuja, kauramaitoa, Domino-keksejä, Sininen suklaa -levy ja karamellipussi. Kierros päättyi myymälään, josta oli mahdollista tehdä vielä ostoksia.

Uudenvuodenpäivästä lähtien olenkin sitten sairastanut flunssaa, johon on liittynyt erityisen paha yskä. Muutama päivä meni ihan lepäillessä ja ristikoita täytellessä, onneksi nyt olo on jo aikalailla normaali. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen joulun-uudenvuoden aika, jolloin olen sairastanut ihan samantyyppistä virusperäistä sairautta.