DSC01981 (5).JPG

Lintutrio katseli taivaalle naapuritalon katolla.

Sunnuntaina olimme Suomi Talolla ystävänpäiväkonsertissa. Konsertissa esiintyivät vuoden 1991 tangokuningas Jaska Mäkynen ja hänen avovaimonsa Heli Pakarinen, joka säesti pianolla ja myös lauloi. Konsertti oli puolentoista tunnin katsaus suurien suomalaisten kevyen musiikin säveltäjien lauluihin, ensimmäinen laulu oli ystävänpäivän kunniaksi kuitenkin venäläisen Vladimir Vysotskin säveltämä ja Juha Vainion suomeksi sanoittama Ystävän laulu.

Jaska Mäkynen lauloi muun muassa laulut Kulkuri ja joutsen, Laulun aiheet, Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, Sulle kauneimmat lauluni laulan ja En päivääkään vaihtaisi pois. Heli Pakarinen, joka on vuoden 2013 tangokuningattaren Heidi Pakarisen sisko ja itsekin osallistunut tangokuningatar-karsintaan vuonna 2015, lauloi kolme tangoa, muun muassa Niin pieni ihmissydän on. Konsertin koskettavin laulu oli Juha Vainion säveltämä ja sanoittama Yksinäinen saarnipuu, jonka Jaska Mäkynen lauloi, ja laulun jälkeen hän kertoi, ettei ole koskaan pystynyt laulamaan sitä silmät kuivina.

Konserttilipun hintaan kuului kuohuviinilasillinen. Tilaisuus oli tunnelmallinen ja viihdyttävä. Väkeä oli paikalla vain valitettavan vähän.

Maanantaina siivosin parvekkeen. Meidän Floridan asunnon parveke on aika suuri ja meren läheisyys, sateet ja tuulet likaavat sitä. Loppupäivä meni urakasta toipuessa ja Ilkka Remeksen Hornaa lukiessa. Antti tarjosi illalliseksi hummerinpyrstöjä puhtaan parvekkeen kunniaksi.

Tänään mentiin taas elokuviin, nyt mentiin Movies of Lake Worth -elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa 45 vuotta, joka on yksi vuoden 2015 parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaista. Elokuva kertoo Katesta ja Geoffista, jotka valmistautuvat viettämään avioliittonsa 45-vuotisjuhlaa. Suuri joukko ystäviä on kutsuttu juhlimaan heidän kanssaan. Viikkoa ennen juhlapäivää Geoff saa kirjeen, joka mullistaa Katen ja Geoffin elämän. Sveitsistä tulleessa kirjeessä viranomaiset kertovat Alpeilta löytyneestä nuoren naisen ruumiista. Nainen on ollut vuonna 1962 patikointiretkellä Geoffin kanssa. Elokuva etenee päivän kerrallaan kohti lauantaina pidettävää juhlaa. Tilanne tiivistyy ja vähitellen alkaa näyttää siltä, että enää ei ole mitään syytä juhlaan.

Elokuvan pääosia, Katea ja Geoffia, esittävät Charlotte Rampling ja Tom Courtenay. Charlotte Rampling on loistava Katen, eläkkeellä olevan opettajan, roolissa. Pienillä ilmeillä ja eleillä hän pystyy kuvaamaan suuria tunteita.

Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Veli-Pekka Lehtonen toteaa arviossaan: ”45 vuotta on kertomus elämänvalheesta ja ilman Ramplingin sisäistettyä roolityötä, ilman hänen taitoaan tämä elokuva ei olisi lähellekään näin hyytävä. / Synkkään lunastukseen kaikki todella loppuu. Kun kaikki kortit on pelattu, niin kuvien keskelle asemoidaan Ramplingin Kate, vahvana ja ylväänä, ja samalla myös sanattomana ja tyhjänä. / Juhlat ovat isot, mutta juhlittavaa ei ole.”

Elokuvan jälkeen poikkesimme matkan varrella Greenacresissa olevaan Hoffman’s Chocolates -suklaatehtaan myymälään, josta ostimme alennuksella myytävää ystävänpäivän suklaata.