Isällä oli silmäkontrolliaika HYKSin silmätautien klinikalla Lauttasaaressa. Menin hänen saattajakseen sinne, ja kun siellä ei ole lähistöllä pysäköintipaikkoja omille autoille, otimme KELA-taksin. Meillä meni klinikalla kaikkiaan kolme tuntia, kun ohjelmassa oli ensin silmien kuvaaminen ja näkötestejä ja sen jälkeen silmälääkärin vastaanotto. Lääkäri oli sitä mieltä, että pistosten antamista jatketaan ja koska pistosten antaminen oli tältä päivältä jo lopetettu, isälle annettiin pistosaika ensi viikolle. Pistosten antajat olivat kuitenkin vielä paikalla ja he päättivät antaa isän silmäpistokset vielä tänään. Näin isältä säästyi ensi viikon klinikkakäynti. Klinikan henkilökunta on erittäin ystävällistä ja huolehtivaista.

Hieman meni aikataulu tiukaksi, kun illalla piti vielä ehtiä Kansallisoopperaan katsomaan Johann Straussin operettia Lepakko. Hyvin kuitenkin ehdittiin juoda vielä kahvitkin ennen operetin alkua. Operetteja esitetään harvakseltaan Kansallisoopperassa, edellisen kerran Lepakko nähtiin siellä lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Operetti voidaan määritellä pieneksi oopperaksi, vaikka kaikki pienet oopperat eivät olekaan operetteja. Operetissa on yleensä myös puheosuuksia. Sen musiikki on rytmikästä ja tarttuvaa. Lepakon tarina on melkoisen sekopäinen; siinä on runsaasti juonittelua ja väärinkäsityksiä.

Kansallisoopperan Lepakko-operetti oli kevyt ja iloinen. Operetissa esiintyi solisteja ja tanssijoita sekä Suomen Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro. Esiintyjien asut olivat värikkäitä, musiikki oli kaunista ja tanssiesitykset vauhdikkaita ja taidokkaita; tanssijoista suuri osa oli Tanssii tähtien kanssa -kilpailusta tuttuja tanssiopettajia. Operetin puheroolissa humalaisena vanginvartija Froschina esiintyi Timo Torikka. Torikka oli itse Oopperan päädramaturgi Juhani Koiviston kanssa suomentanut ja ajankohtaistanut Froschin roolin. Muutamin hauskoin Froschin lausahduksin tarina tuotiin EU-aikaan ja Kansallisoopperaan.

Netistä löytyi Kansallisoopperan Lepakko-operetista arvio, jonka yhteydessä ei ollut tekijän nimeä. Se oli kuitenkin minusta niin paikalleen sanottu, että laitan sen tähän: ”Kuten odottaa saattoi, höpsäkkähän tämä oli, mutta taidokkaasti toteutettuna varsin viihdyttävä! Ja Straussin musiikki kohtuullisina annospaloina valloittaa aina.” Esitys oli loppuunmyyty ja koska hankimme liput aika myöhään, saimme paikat kolmannen parven ensimmäiseltä riviltä. Siinä hieman parven reunakaide haittasi näkyvyyttä, mutta ei se isommin häirinnyt.