Aikaerosta toipuminen on tähän mennessä sujunut poikkeuksellisen hyvin. Toivottavasti jatkokin sujuu yhtä helposti. Jo kauan sitten olin merkinnyt kalenteriini tälle päivälle Järvenpää-talossa pidettävän Sibelius-seminaarin, jonka teemana oli ”Minun Sibeliukseni”. Hieman vielä aamulla mietin, että lähdenkö ajamaan Järvenpäähän, mutta päätin sitten lähteä. Menin Järvenpäähän niin, että minulla oli aikaa käydä Järvenpää-talon vieressä olevassa Järvenpään taidemuseossa katsomassa Aino-näyttely, joka on omistettu Aino Sibeliukselle. Aivan ensimmäiseksi kävin kuitenkin katsomassa taidemuseon ja kirjaston vieressä olevaa Sibelius-patsasta, joka on järvenpääläisen kuvanveistäjä Erkki Erosen tekemä ja joka paljastettiin vuonna 1964. Paljastustilaisuudessa olivat paikalla muun muassa tasavallan presidentti Urho Kekkonen puolisoineen sekä kaikki Sibeliuksen viisi tytärtä. Patsas siirrettiin alkuperäiseltä paikaltaan Mannilantien varrelta nykyiselle paikalleen taidemuseon ja kirjaston viereen vuonna 1994.

DSCN0099.JPG

Sibeliuksen patsas Järvenpäässä.

Järvenpään kirjastossa on esillä Sibelius-aiheista aineistoa, muun muassa Sibelius-aiheisia postikortteja sekä levyjä Sibeliuksen piano-, laulu- ja kamarimusiikista. Kävin kirjastossa ja kun Taidemuseo, joka on samassa rakennuksessa, aukesi, menin katsomaan Aino-näyttelyä. Näyttelyn tarkoituksena on osoittaa perheen ja kodin merkitys säveltäjä Jean Sibeliuksen taiteelle. Näyttelyssä on esillä mielenkiintoista esineistöä Sibeliusten kodista, muun muassa Ainon käsityötarvikkeita ja puutarhatyökaluja.

Sibelius-seminaarissa Järvenpää-talon Juhani Aho -sali oli lähes täynnä kuulijoita. Ohjelman aluksi Ateneumin kokoelmahallintajohtaja Riitta Ojanperä, joka on yksi Ateneumin Sielius-näyttelyn kolmesta kuraattorista, esitteli Minä ja Sibeliuksen kuva -luennossaan joitakin Ateneumissa parhaillaan avoinna olevan Sibelius-näyttelyn taideteoksista. Esitys oli kiinnostava lisä torstaiseen käyntiin Ateneumin Sibelius-näyttelyssä ja siinä tuli taas uutta tietoa Sibeliuksesta ja hänestä tehdyistä taideteoksista.

Luennon jälkeen Järvenpään taidemuseon kaksi opasta esitti draamaesityksen, jota esitetään myös taidemuseon Aino-näyttelyn opastuksina. Draamaesityksen ensimmäisessä osassa kuvataan Ainon nuoruutta: nuoren Aino Järnefeltin rakastumista Jean Sibeliukseen ja avioliiton alkua. Toisessa osassa kuvataan Ainon elämää Ainolassa ja työteliäitä vuosia suuren taiteilijan vaimona sekä leskeksi jääneen Ainon ajatuksia elämästään Jean Sibeliuksen kanssa.

Ehkä kiinnostavin osa seminaaria oli Muistoja Ainolasta ja Sibeliuksesta, jossa Jorma Laine ja Juhani Kolehmainen kertoivat muistojaan. Jorma Laine on Ainolan rakennustöitä johtaneen Sibeliuksen hovirakentajan Rikhard Laineen pojanpoika. Jorma Laine kertoi, että vuoden 1904 helmikuussa allekirjoitettiin Ainolan rakentamisen urakkasopimus 7950 markan urakkahintaan. Ainolassa 57 vuotta sisäkkönä toiminut Aino Kari oli Jorma Laineen isän serkku, joka tuli Ainolaan aputytöksi vuonna 1911.

Juhani Kolehmainen on taidemaalari Eero Järnefeltin tyttärenpoika ja Aino Sibelius oli siis hänen isotätinsä. Hänellä oli hyvin paljon omakohtaisia muistoja Sibeliuksen perheestä ja Ainolasta. Selvimmin hän muistaa Ainolasta sikarin tuoksun. Juhani Kolehmaisen isä ja Aino Sibelius olivat molemmat kiinnostuneita puutarhanhoidosta, josta heillä riitti aina puhuttavaa. Kun laulujoutsenet keväällä saapuivat Tuusulanjärvelle, Ainolaan piti aina heti juosta kertomaan tai soittaa asiasta. Sibelius tuli sitten katsomaan joutsenia, jotka lepäsivät järvellä muutamia päiviä ennen kuin jatkoivat matkaa.

Kun Juhani Kolehmainen kertoi, että hän sai häitään varten luvan kerätä Ainolan pihapiiristä kolmesataa kieloa morsiamelleen, niin minun vieressäni istuva vanha rouva nousi ylös ja totesi, että tässä on se nuori nainen, jolle kielot aikanaan kerättiin ja joka ei enää ole kovin nuori. Juhani Kolehmaisen vaimo Anna-Kaisa Kolehmainen oli tullut tilaisuuteen myöhemmin kuin miehensä eikä hänen miehensä ilmeisesti tiennyt hänen olevan paikalla.

Yleisön joukosta jotkut kertoivat muistojaan tai tietojaan Sibeliuksesta, minkä jälkeen Keski-Uudenmaan Musiikkiopistossa opiskeleva nuori Joel Vartiainen esitti pianolla aivan upeasti Sibeliuksen musiikkia. Tilaisuus kesti kaksi ja puoli tuntia ja se oli monipuolinen ja mielenkiintoinen.

Pois lähdön kanssa meinasi tulla vaikeuksia, kun bussi oli pysäköity juuri sen autorivin taakse, jossa minunkin autoni oli eikä kuljettajaa näkynyt missään. Kuski kuitenkin löytyi Järvenpää-talosta, jonne hän oli tuonut porukkaa johonkin toiseen seminaariin. Ajoin suoraan Porvooseen ja hain Rianan, jonka kanssa menimme Kansallisoopperan Alminsaliin katsomaan Muumipeikko ja pyrstötähti -balettia. Baletti pohjautuu Tove Janssonin romaaniin. Esitys oli taidolla tehty, lavastukset ja erityisesti puvustus olivat näyttäviä. Tanssijat olivat Kansallisbaletin tanssijoita, mukana oli myös tähti-, ensi- ja solistitanssijoita. On hienoa, että lapsille tehdään tämäntasoisia esityksiä, joista myös aikuiset nauttivat. Muumi oli vastaanottamassa katsojia ja saattelemassa heidät kotimatkalle.

DSCN0122.JPG

Muumi-baletissa ruokaliinatkin olivat muumiaiheisia.

DSCN0121.JPG

Muumi saattelee katsojia kotimatkalle.