P1140042.JPG

Jacobo Tintoretto (1519 - 1594) Valkopartainen mies (1545).

 

Helsingin taidemuseo HAMissa, sen toisessa kerroksessa, on parhaillaan kolmen 1960-luvun loppupuolella syntyneen taidemaalarin; Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen retrospektiivinen yhteisnäyttely Nautinto,  joka esittelee näiden taiteilijoiden maalauksia 1990-luvun alusta nykypäivään. Näiden maalausten keskellä esitetään näytelmää Vanhat mestarit, joka on komedia taiteesta. Se on HAMin ja Kansallisteatterin yhteistuotantoa. Itävaltalaisen Thomas Bernhardin kirjoittaman näytelmän tapahtumapaikkana on Wienin taidehistoriallisen museon Bordone-sali, jossa on italialaisen Tintoretton kuuluisa maalaus Valkopartainen mies. Musiikkikriitikko Reger istuu salissa ja tarkastelee Tintoretton maalausta, jota hän on katsellut jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan joka toinen päivä maanantaita lukuunottamatta. Regeriä  tarkastelee Bordone-saliin Regerin kutsusta saapunut kirjailija ja filosofi Atzbacher, mukana on myös museon vahtimestari Irrsigler.

Vanhat mestarit kertoo muun muassa elämästä ja kuolemasta, itävaltalaisista ja Itävallan pääkaupungista Wienistä, Wienin haisevista vessoista sekä taiteesta ja taiteen eri muodoista. Näytelmän on dramatisoinut ja ohjannut Minna Leino, ja siinä esiintyvät Hannu-Pekka Björkman, Hannu Kivioja sekä Markku Maalismaa.

Ritva lähti kanssani katsomaan Vanhat mestarit -näytelmää. Olimme museossa sen verran ennen esityksen alkua, että ehdimme katsoa pikaisesti Tove Janssonin maalaukset Juhlat kaupungissa (1947) ja Juhlat maalla (1947) sekä Eero Nelimarkan nuoruuden ajan töitä 1910- ja 1920-luvuilta. Ennen näytelmän alkua kokoonnuttiin taidemuseon aulaan, josta meidät johdatettiin taidemuseon toiseen kerrokseen. Sieltä saimme mukaamme jakkarat, joiden kanssa ryhmittäydyimme museoon rakennetun näyttämön ympärille. Näyttämöllä oli kolme jalustaa, joilla näyttelijät esityksen ajan seisoivat ja istuivat ja välillä vaihtoivat paikkaa keskenään.

Katsojia oli noin sata. Kaikki syksyn näytökset myytiin nopeasti loppuun, mutta esityksiä on nyt jatkettu myös kevätkaudelle. Taidemuseo, jonka seinillä on maalauksia, sopi erittäin hyvin näytelmän esityspaikaksi, vaikka esillä ei ollutkaan Tintoretton maalausta Valkopartainen mies. Näyttelijät olivat erinomaisia ja esitys oli monimerkityksinen mutta myös hauska. Kokonaisuus oli normaalista poikkeavaa, mutta ehdottomasti näkemisen arvoista, teatteria.