P1200387.JPG

 

Jari Järvelän kirjoittama romaani Kosken kahta puolta (2018, 200 s.) kertoo seitsemänvuotiaasta Jarista ja hänen kesäpäivistään kahdessa mummilassa vuonna 1977. Järvelä on omistanut kirjansa mummeilleen; ensimmäinen puolikas on omistettu Aino-mummille ja toinen Sofia-mummille. Tarina syntyy Jari-pojan muistoista ja mummien tarinoista. Jari on tarinan kertoja. Hän tarkkailee ympäristöään, ja hän osaa liikkua hiljaa ja tekeytyä näkymättömäksi; näin hän kuulee paljon sellaisiakin aikuisten tarinoita, joita ei ole tarkoitettu hänen kuultavikseen.

 

Jarin mummit olivat Suomen sisällissodassa vuonna 1918 eri puolilla; Ainon perhe oli punaisten puolella ja Sofian perhe valkoisten. Aino ja Sofia olivat sisällissodan aikaan lapsia, mutta he joutuivat kokemaan sodan julmuuden. Vieläkään he eivät tule toimeen keskenään eivätkä ole missään tekemisissä toistensa kanssa, vaikka Ainon tytär ja Sofian poika aikanaan rakastuivatkin, menivät naimisiin ja saivat lapsia. Mun isä asui lapsena keskustan puolella. Mun äiti asui Nälkälänmäessä. Ne rakastui. Silloin ei saanut rakastua sillan yli vääränväriseen, se oli pahempaa kuin murha. Jari asuu vanhempiensa ja isosiskonsa kanssa Kouvolassa. Jari on perheen kuopus, ja hän vierailee vuorotellen mummiensa luona Vammalassa, jossa nämä asuvat kosken eri puolilla. Hänen molemmat isoisänsä ovat kuolleet.

 

Aino-mummi asuu Nälkälänmäessä. Talo on hiekkatien varressa. Pihassa on kaivo, ja niin kauan kuin Jari muistaa, häntä on kielletty avaamasta kaivon kantta. Mummilla ei ole juoksevaa vettä. Paitsi silloin kun mummi kipittää kaivolta vesiämpärin kanssa. Sillä ei ole kotona pattereita niinkuin meillä. Se lämmittää keittiötä hellalla ja kamarin kakluunilla. Mummin talossa ei myöskään ole sisävessaa, vaan ulkohuussi on liiterin vieressä. Mummi asuu talossa, jonka sen isä rakensi. Kippaavan keinutuolin lisäksi Anselmi on rakentanut puolet Nälkälänmäestä. / Nälkälänmäessä kulkee enemmän mumminikäisiä naisia kuin mumminikäisiä miehiä. Miehet tapettiin kapinassa. Tän paikan nimi oli ennen Asemanmäki, mutta se muuttui kapinan jälkeen Nälkälänmäeksi. Kellään ei ollut ruokaa, eikä valkoiset antaneet.

 

Vierailtuaan ensin äitinsä kanssa Aino-mummin luona, Jari ja hänen äitinsä menevät Sofia-mummin luokse. Se (Aino-mummi) on saattanut meidät sillankorvalle asti. Äiti ja mummi puristaa toisiaan käsivarsista eikä päästä irti. Sitten mummi huokaisee ja mä lähden äidin kanssa kävelemään kivisiltaa pitkin / Mummi ei ole tullut mun kanssa kosken yli ikinä muuten kuin hautuumaalle / Kuljen takaperin ja vilkutan. Mummi vispaa ison tuomipuun vieressä kättään niin kovaa, että taivas halkeaa siltä kohtaa kahtia. / Sitten se lopettaa äkkiä. Me ollaan saavuttu sillan puoliväliin. / Toisella puolella odottaa Sofia, mun toinen mummi. Mummit tuijottaa toisiaan yli kosken, kumpikaan ei nosta kättään.

 

Kun me kurotellaan sillankaiteella vilkaisen sivuilleni, molemmat mummit seisoo värähtämättä. Ne näyttää ihan patsailta jotka vartioi siltaa sen molemmista päistä. / Äiti pörröttää mun tukkaa ja me kävellään sillan yli. Sofia-mummin suun viiva sulaa hymyksi. Sofia-mummin tukka on kiharainen ja hän tuoksuu ruusuilta. Häntä on myös pehmeämpi halata kuin Aino-mummia. Sofia-mummi asuu Sammonkadulla ja hänen talonsa seinässä on messinkinen kyltti, jossa lukee ”Mestaripiha”. Talon verannan edessä on nurmikko ja nurmikolla on keinu ja ruusutarha, joille johtaa luonnonkivistä rakennettu polku.

 

Vuosia on kulunut ja Jari pääsee ylioppilaaksi. Hänen mumminsa tulevat ylioppilasjuhliin ja Jari menee autolla heitä vastaan junalle. Sofia tunkeutuu istumaan auton etupenkille ja Aino menee istumaan taakse. Käännän isän Mersun aseman edestä kohti kotia. Sofia vilkaisee selkänojan yli. - Turvavyö on tapana panna, se huomauttaa Ainolle joka istuu takana. - Niinkö pruukataan? kysyy Aino ja katselee ohivilahtelevia katumainoksia tekemättä mitään.

 

Ylioppilasjuhlassa koululla mummit istuvat Jarin äidin molemmilla puolilla ja vuorotellen kuiskuttelevat edellispäivän junamatkasta kommenttejaan niin, että Jarin äiti ei ehdi edes huomata, kun Jari käy lavalla hakemassa todistuksensa. Sofian mukaan oli onni että heillä oli junassa peräkkäiset paikat ja paksu selkänoja välissä. Aino oli alkanut mussuttaa eväitä hänen takanaan jo Nokian kohdalla ja tarjoillut niitä käytävän toisella puolella istuneille parransänkisille miehille, joiden kanssa se oli sitten hölissyt ja taivastellut koko matkan Kouvolaan. Kyllä sai hävetä. Sofia oli vinkannut, että junassa syödään ravintolavaunussa eikä omalla istuinpaikalla mutta adviisilla ei ollut ollut mitään vaikutusta.

 

Ylioppilasjuhla jatkuu Jarin kotona. Vieraat istuvat ulkona, ja Sofia istahtaa pihakeinuun. Kaikki ulos kannetut tuolit on varattu, joten Aino menee seisomaan syrjään muista juhlijoista ison raparperin viereen. Jari on viemässä Ainolle jakkaraa, kun uusia vieraita taas saapuu, ja jakkara jää eteiseen. Äkkiä Jari havaitsee silmäkulmastaan, kuinka Sofia on nostanut keinussa kättään ja vinkkaa raparperin lehden varjoon ujuttautunutta Ainoa lähemmäs. Jarin isä pitää puhetta pojalleen, jota Jari ei kuitenkaan kuule, kun hän katsoo, miten Sofia siirtyy keinussa vähän ja antaa Ainolle tilaa.